Onnellinen tässä ja nyt

Onnellisuus on jotain, joka vain on, tässä ja nyt. Kuka tahansa voi oivaltaa sen tässä hetkessä.

Perjantai-illan ja lauantaipäivän vietin jälleen Haminassa Jamilahden historiallisessa kartanomiljöössä vetämässä viidettä Jamilahden hyvinvointikurssiani. Nauratti kovin, kun paikalla oli muutama ihana tyyppi jo kolmatta kertaa, jotka kutsuivat itseään toki huumorimielellä opetuslapsikseni! On mahtava nähdä muutosta ihmisissä ja upeaa on huomata se, että ihminen haluaa tehdä itselleen hyvää ja ottaa arjen keskellä pieniä hetkiä keskittyäkseen vain hyvinvointiinsa.

Eräs ihastuttava kurssilainen antoi minulle lopuksi tämän kauniin kimpun: siinä on timantti keskellä!

Itsehän en kursseillani kerro, miten ihmisten kuuluu toimia, vaan esittämällä kysymyksiä ja erilaisilla mielikuva- ja kirjoitustehtävillä saan heidät itse ymmärtämään, missä mennään ja millaisia muutoksia tulisi tehdä, jotta olisi arjessa tyytyväisempi ja onnellisempi. Aina kun sitä arkea ei ole mahdollista muuttaa, mutta onneksi silloinkin voi muuttaa omia ajatuksia ja asenteita. Mutta olipa taas kuitenkin huikea Jamilahti-viikonloppu. Koska sääkin salli, jumppasimme mielen lisäksi kehojamme ulkona. Kotimatkalla tosin satoi lunta, joten kesä ei vielä ole ihan täällä. Heinäkuussa vedän vastaavan ajatuksista, tunteista ja tavoitteista kiinni haukkaavan Sisäinen timantti -kurssin Helsingissä, mutta nelipäiväisenä 11.7.-14.7. Tervetuloa!

Maisemia Jamilahdesta.

Mitähän mahtavaa tänään tapahtuu?

Mutta palatakseni tuohon onnellisuuteen. Sosiaalisen ja työntäyteisen viikonlopun jälkeen heräsin aamulla tyytyväisenä. Olin illalla ohjannut sisäpyöräilytunnin ja mennyt nukkumaan aikaisin raukeana, nukkunut hyvin ja viime viikon jetlag oli muisto vain. Siinä sitten heräsin ja ensimmäisenä silmäni avatessa mietin, että mitähän mahtavaa tänään tapahtuu, onpa siistiä saada olla elossa! Tyytyväisenä vein lapsen päiväkotiin, toisen kouluun ja palasin kotiin kirjoittamaan. Söin aamupalan ja aloin hommiin. Työt etenivät sujuvasti ja minusta tuntui siltä, että juttuseuran puutteesta huolimatta olen juuri siinä, missä pitääkin. Olo tuntuu onnelliselta. Sisälläni on harmonia, joka ei johdu mistään tapahtuneesta tai tapahtumattomasta. Se vain on, ja se riittää minulle. Minun ei tarvitse edes tietää, kauan se itsessäni pysyttelee, koska tämä hetki on tärkein ja koko ajan arkemme käännekohta.

Onnellinen tunteiden vuoristorata

Mutta vaikka sitä tuntee itsensä onnelliseksi ja sisältä rauhalliseksi, arki vain on sellaista, että tunteet rullaavat vuoristorataa. Välillä maailma tuntuu parhaalta paikalta ikinä ja välillä tekee mieli pamauttaa hanskat tiskiin, kääntää toinenkin poski litsarille ja lakata yrittämästä. Kaikkia hetkiä tulee, sillä mikään ei kestä ikuisesti, ei sisäinen rauhakaan. Vaikka välillä tunteista toiseen heittäytyminen voi turhauttaa, itseä ei kannata pakottaa olemaan onnellinen, eikä se luultavasti ole edes mahdollista. Vaikka sitä eläisi kuinka unelmiensa arkea, niin aina fiilis ei voi olla naminamijee, vaan meidän jokaisen on siedettävä epämukavuutta ja epämukavia tunteita saavuttaakseen jälleen niitä huippufiilareita. Tiesihän Muumipappakin jo sen: Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu.

Rauhoittava merimaisema.

Myös loskaa, ei pelkkää aurinkoa

Sama pätee myös onnellisuuteen, ei sekään ole pelkkää auringonpaistetta. Moni vain tuntuu suhtautuvan onnellisuuteen kovin yksioikoisesti. Kuvitellaan, että onnellisuus on jokin ihmeellinen tila, jonka tulee vallita 24/7 ja että usein sen voi saavuttaa jonkin aineellisen asian avulla. En voi olla onnellinen, koska naapurilla on hienompi auto kuin minulla. Olen onnellinen vasta sitten, kun olen rakentanut sen unelmieni talon. Miten voisinkaan olla onnellinen nyt, kun kaikki on ihan jees, mutta hei aina voi tulla jotain vielä parempaa! 

Toki uudet asiat, materiakin, innostavat hetken, mutta ihminen tottuu kaikkeen. Olen huomannut itsekin aikanaan sen, että aika lyhyen ajan jaksaa fiilistellä jotain asiaa, vaikka se olisikin saavuttamisen hetkellä tuntunut maailman mahtavimmalta jutulta.

Onnellisuus ei tarkoita sitä, että olisimme vapaita kielteisistä ajatuksista, tunteista ja kokemuksista. Onnellisuus ei tule pakolla tai vain siksi, koska mä nyt vain haluan. Enemmänkin meistä tulee onnettomia, jos yritämme väkisin hallita jotain, mikä ei ole hallittavissa, kuten onnellisuuden astettamme. Kukaan meistä ei voi täysin tietää, mitä huomispäivä tuo tullessaan. Me ihmiset leijailemme maailmassa höyhenen lailla ja tuuli voi kääntyä milloin tahansa. Elämää ei voi pakottaa eikä aina edes ohjata. Sama pätee onnellisuuteen: mitä vähemmän pakotamme onnellisuutta tulemaan luoksemme, sitä onnellisempia olemme. Näin ainakin itse uskon.

Vaikka arjessa kaikki ei olisi aivan tip top, onnellinen voi olla. Kun opettelee hyväksymään vaihtelevat tunnetilat ja arjen vastoinkäymiset eli asiat, jotka eivät mene, kuten itse toivoisimme, on paljon helpompi hengittää. Hyvinvointia ja mielihyvää saa toki tavoitella, mutta se ei tarkoita sitä, että meidän tulisi samalla vältellä elämän nurjempaa puolta henkemme kaupalla. Se, että pyrimme tuntemaan olomme hyväksi, ei tarkoita sitä, että meidän tulee tukahduttaa huonot fiilikset. Usein kärsimystä aiheuttaa se, että nousemme henkisesti barrikadeille ja pistämme hanttiin kaikilla voimillamme. Onnellisuuteen, unelmiin ja elämään yleensäkin lukeutuu koko tunteiden kirjo ja hyvä niin.

Maitoviikset ja kaksi kananmunaa

Yksi merkittävimpiä viime vuosien oivalluksiani on ollut se, että ne pienet arjen asiat ovat kuitenkin lopulta ne, joista sen ilon ja energian arjessani ammennan. Ne, jotka vaikuttavat pieniltä, mutta ovatkin niitä elämän suurimpia juttuja. Ne asiat, jotka otamme välillä itsestäänselvyytenä tavoitellessamme jotain muka parempaa, suurempaa ja mahtavampaa, mutta joilla onkin valtava merkitys. Sisäpyöräilytunti, munkkihetki kaveriperheen luona, viisivuotiaan maitoviikset, aikuisen tyttären saama kesätyöpaikka, keskimmäisen palo silmissä, kun hän kertoo harrastuksestaan. Kurssilaisen yksinkertainen lause: Kiitos, että sinä olet sinä. Se, että jääkaapissa on juuri kananmunat lounasmunakkaaseen. Että joku on tällä kertaa jaksanut pestä paistinpannun. Naapurin tädin hymy, kun pidän hänelle ovea auki. Hyvä palaute toimeksiantajalta jutusta. Posti, joka ei tuonut tänään laskuja.

Onnellisuuteen ei tarvita mitään kovin suurta, oikeasti ei edes niiden suurien unelmien toteutumista, vaikka niitä totta kai saa olla ja kannattaa vaalia. Mutta meidän ei tarvitse tehdä elämäämme hankalaksi ja yrittää tavoitella kuuta taivaalta. Onnellisuus lisääntyy, kun todella pysähtyy haistelemaan ruusuja, silittää lapsen pehmoisia jalkapohjia, halaa ystävää tai nauttii siitä, että aamulla sai herätä uuteen päivään ja vielä toteaa sen ääneen: onpa hemmetin siistiä olla elossa!

Sinäkin voit kokea pakahduttavaa onnellisuutta, kun astut ovesta pihamaalle ja kuulet lintujen laulavan. Se on totaalinen tässä ja nyt -hetki, suuri onnen lähde.

Onnellista, pienten suurten hetkien täyttämään arkea sinulle!

P.s. Äitienpäivä lähestyy! Erittäin puolueellinen lahjavinkkini tulee tässä: onnellisuutta ja arkea käsittelen kirjoissani Sisäinen timantti ja Sisäinen voima. Onpa muuten kirjoja ostettu myös aviomiehelle 40-vuotislahjaksi ja eläkkeelle jäävälle isälle!

TOSIN tämä pikku materia nostatti itsessäni eilen ihastuksen tunteita. Ostin nämä kaikki yhteensä pihakirppikseltä viidellä eurolla!