Pienet asiat tekevät onnelliseksi

Minulta aina välillä kysytään, mikä minut tekee onnelliseksi. No ne pienet suuret asiat, jotka ovat arjen suola ja sokeri. Toki tärkeää on löytää onni ja rauha syvältä itsestä, mutta kuka estää iloitsemasta arkisista jutuista. Erityisesti jos epävarmuus iskee ja mieli yrittää kaakattaa valheitaan, kannattaa keskittyä siihen, mikä on hyvin. Se tuo onnea. Sillä heikolla empimisen hetkellä kannattaa nähdä ne pienet hyvät asiat. Arvostaa elämää enemmän.

Nähdä kaikki se:

Kädestä leipäpalan hakeva sorsa, maasta punkevat kesäkukat, leppoisa aamupalahetki kahvilassa, uuden ihmisen kuunteleminen, kun hän kertoo silmät leiskuen harrastuksestaan, keväinen merenranta, kirkuvanoranssit juoksutossut, aurinko, kiitoksesta ilahtuva sporakuski. Potkulaudalla vastaan ajeleva suloinen pieni tyttö, vanha mummeli, joka alkaa jutella metrossa. Naapuri, jolta hätätilanteessa voisi lainata kahvia tai sokeria. Kukkakauppa, joka hivuttautuu kadulle asti. Uusi työpiste. Autoilija, joka pysäyttää kadun laitaan jotta saa koululaisille potkaistua aidan yli tielle karanneen jalkapallon. Juuri oikealla hetkellä edessäsi avautuva kaupan kassa. Hiljaisuus, joka hivelee korvia. Lapsen puuhastelu keittiössä. Aamukahvimaito jääkaapissa. Vänkyrät puut ikkunan edessä, jotka vihertävät pian niin, ettei enää näe kadulle.

Kaikki ne mielettömät mahdollisuudet, hetket ja tilaisuudet, jotka ovat itselle totta.

Ihan itse sitä voi päättää, ettei suostu kuulemaan mielen naljailuja. Se ei ole totta. Ihminen vain mielellään tarttuu negistelyyn. Vaikka parempi olisi se, että:

Keskittyy hyvään. On kiitollinen. Valitsee olla onnellinen. Näkee asiat ihmeinä, ne pienetkin. Ymmärtää, ettei tavallista arkea olekaan. Ei usko itsestäänselvyyksiin, sillä niitä ei oikeasti ole olemassa.

Oh. Hyvä tästä tulee. Hyvä siitäkin. Hyvä kaikesta.

Leppoisaa tiistaita!