Paras aika ikinä on nyt

Niin ne vuodet vierivät ja heräsin tänään 39-vuotiaana. Päivästä innoissani kuin pieni lapsi! Eteisessä oli pakko ottaa pari tanssiaskelta ihan vain siksi, että miksipä ei! Paras aika ikinä on nyt.

Hartain toiveeni oli saada syödä voileipäkakkua aamupalaksi.

Parikymmentä vuotta sitten tämä ikä tuntui ikivanhalta, mutta pakko sanoa, että nyt tuntuu siltä, että elän elämäni parasta aikaa. Lähes odotan, että neljäkymmentä ropisee mittariin, sillä niin moni ystäväni on sanonut, että silloin se elämä vasta alkaakin! Toki ihminen ei voi elää niin, että odottaisi koko ajan jotain muuta. Tärkeää on olla tyytyväinen nykyhetkeen ja pyrkiä hyväksymään se sellaisena kuin se on. Onnen ja ilon voi löytää tässä hetkessä, ei viime viikolla tai vasta huomenna. Koko ajan on meidän tärkein hetkemme, vaikkei aina siltä tunnukaan.  Välillä tulee litsaria poskelle ja kaikki me koemme asioita, joista emme usko selviävämme. Mutta nekin hetket kuuluvat elämään.

Joka hetki on paras aikaa ikinä

Kirjoitin aamulla instagramiin, että tähän vuosikymmeneen kuuluu lukuisia vastoinkäymisiä, mutta juuri nyt tuntuu siltä, että elän parasta aikaa ikinä. Tuntuu vahvasti siltäkin, että rakastan elämää, eikä aina ole tosiaankaan ollut niin. En edes haluaisi miettiä, miten monta vuotta hukkasin ihmissuhdeongelmiin, riitelyyn, ahdistukseen, rahavaikeuksiin, kontrollointiin, surkutteluun, miksi minä -ajatteluun, murheissa ja huolissa vellomiseen, stressaamiseen, asiohin ja ihmisiin, joilla ei ole enää merkitystä. Onneksi aloin myös tutkia itseäni ja toiveitani, ymmärtää ja hyväksyä kokemiani asioita, vastoinkäymisiä, murheita ja suruja, vaikeuksia. Tajusin ottaa vastuun onnestani ja lakata sälyttämästä sitä toisten niskoille, lakkasin odottamasta, että joku toinen tulee ja tekee minut ehjäksi. Oivalsin, ettei myöskään mikään tavara maailmassa tuo minulle sisäistä rauhaa, jos en itse sitä pysty itselleni tarjoamaan. Ja vaikka välillä ajattelen, että hukkasin aikaani turhaan, niin pakko kuitenkin sanoa, etten olisi minä tässä ja nyt ilman kaikkea kokemaani.

Eli yksi sana kaikelle menneelle ja se on kiitos!

Kukkia mulle! Ja sulle!

Merkitystä on tällä hetkellä

Eikä sillä ole merkitystä, mitä on tapahtunut viisi vuotta, kymmenen vuotta tai kolme päivää sitten, merkitystä on tällä hetkellä ja sillä, että annamme ajatustemme viedä meitä kohti sitä, mitä haluamme, toivomme ja kaipaamme. Merkityksellistä on se, että rohkenemme olla onnellisia ja uskoa elämään, uskallamme iloita ja nauttia siitä ja ottaa ne pahatkin päivät sellaisina kuin ne tulevat. Elämänä.

Juuri nyt tuntuu siltä, että paras vuosi koskaan on alkanut tänä aamuna. Mitä tahansa hyvää voi tapahtua milloin tahansa, kuten Eeva Kilpi sanoo. Ja vaikka materia ei tee onnellisemmaksi, ehkä tämä on se vuosi, kun pääsen istahtamaan sen Cayennen rattiinkin, edes kerran… Pitäähän joka tytöllä olla myös se yksi materialistinen toive kaiken muun lisäksi! Seuraavat 365 päivää antavat myös suuntaa siitä, mikä minusta oikein tulee isona. Sen kanssa olenkin tässä hieman kriiseillyt tovin, mutta uskon siinäkin sydämeeni.

Siispä pelotta kohti uutta ikävuotta ja uusia haasteita! Eläkäämme onnellisina ja iloisina nyt heti, ei vasta sitten joskus tulevaisuudessa.

Lainaan vielä bestseller-kirjailijan ja henkisen gurun Thich Nhat Hanhin sanoja:

Hengitän sisään, kehoni on tyyni. 

Hengitän ulos, hymyilen.

Olen läsnä tässä ja nyt, tämä hetki on ihmeellinen. 

Aurinkoa ja valoa sinunkin päivääsi!

Kuten tulevassa Voi Hyvin -lehdessä kerron, hakeudun päivittäin meren äärelle.