Pari sanaa ihmissuhteista

Löysin Kallion kirjastosta ihan huipun kirjan. Ruotsalaiskaksikko Anna Kåverin ja Åsa Nilsonnen kirja Toimiva yhteys (Edita 2009) vaikuttaa visuaalisesti tooooodella pitkästyttävältä, mutta onneksi aloin selata sitä, sillä sisältö on asiaa. Opus teki minuun heti vaikutuksen lauseellaan Kirjamme lähtökohta on, että eläminen yhdessä toisten kanssa on vaikeaa. Heh. Juu, vaikeaa toisinaan, mutta onneksi myös ihanaa, oli kyse sitten pari-, sukulaisuus- tai ystävyyssuhteista.

Joka tapauksessa, kirja tarjoaa runsaasti esimerkkejä, joihin on helppo samaistua. Esimerkiksi Jonatan ja Erik alkavat riidellä siitä, että Erik ei ole vienyt roskapussia, vaikka lupasi. Pussi on seissyt eteisessä koko päivän ja eiliset katkaravunkuoret ovat alkaneet haista. Nå daa, en ehkä tiedä mitään kammottavampaa! Pian parivaljakko ei puhu vain päivän roskapussista, vaan Erikin toivottomuudesta ja kaikista vanhoista viemättömistä roskapusseista. Kuulostaako tutulta? Mitä nopeammin ymmärrämme sen, kuinka turhaan useimmiten koettelemme ihmissuhteitamme, sitä helpompi on laittaa hommalle stoppi, kun tulee sellainen fiilis. Räyh.

Kirja antaa myös käytännön neuvoja ihmissuhteiden suossa tarpomiseen. Ja hei, useinhan se syy ei ole siinä toisessa, vaan omassa itsessä. Tai vielä tarkemmin, vika on usein omissa ajatuksissa.

Kirjassa todetaan, että usein ajattelemme, että yhdessä elämisen ja olemisen vaikeus (missä tahansa ihmissuhteessa) johtuu ympärillä olevien ihmisten ominaisuuksista. Eli siitä, kun Pirkko nyt on tollanen kun on ja Veikkokin kun on niin hankala, että. Tadaa, peiliin katsomisen paikka, kenties.

Itse ajattelen, että usein yhteiselo ystävän, puolison, sukulaisen tai naapurin Leenan kanssa on myös oman toiminnan tulosta. Mielekkään ihmissuhteen luominen vaatii aikaa, tahtoa, panostusta ja intoa. Se tuppaa usein arjessa unohtumaan. Ei jaksa, ehdi ja kykene, kun on aivan rikkipoikkikaputt.

Ja entäs sitten ne negatiiviset piirteet, joita toisessa ei vain tahdo kestää? Se, minkä valitsemme huomion kohteeksi, kasvaa suuremmaksi. Ajattele siis hyvää! Meissä kaikissa on puutteemme, myös sinussa ja minussa. Mutta onneksi on paljon positiivisia piirteitä. Ja juuri niitä ihania asioita kannattaa ajatella. Mitä sitten, jos hän ei vienyt roskapussia? Hän on kuitenkin maailman empaattisin ja välittävin henkilö.

Ja sitäpaitsi: Ajatukset ja tunteet, joita toinen ihminen sinussa herättää, pohjautuvat useimmiten omiin kokemuksiisi ja sinun arvoihisi. Me olemme erilaisia. Miksi emme aina muista sitä? Hylkää käsitykset itsestä ja toisesta. Näe se, joka on edessäsi, juuri nyt ja tässä. 

Usein asiat, joita emme voi rakastaa tai hyväksyä toisessa, ovat sellaisten asioiden peilikuva, joita emme voi rakastaa tai hyväksyä itsessämme. Auts. 

Ensi kerralla kun olet aikeissa alkaa mäkättää viemättömästä roskapussista, muista nämä:

1) Ajatus on vain ajatus.

2) Ota vastaan asiat, myös ne, jotka eivät sinua miellytä, ja anna niiden olla.

3) Toimi aktiivisesti tosiasioiden pohjalta. Älä oleta tai luule tietäväsi. Kysy, jos asia on epäselvä.

4) Ajattele toisin. Kun näet toisen käyttäytymisen erilaisesta näkökulmasta, koko asia voi muuttua.

5) Hyväksy se, että toisella ihmisellä on edessään aivan eri näköala kuin itselläsi. Hän näkee saman asian, mutta omalla tavallaan.

6) Ilmennä itsessäsi ominaisuuksia, joita haluat nähdä toisessa.

7) Ole sellainen ihminen, johon itsekin haluat tutustua.

Vähänkö repesin, kun kaiken tämän parin päivän pohdiskelun jälkeen törmäsin tähän:

Kah, ketä tässä nyt uskoa?