Perjantai, joka ei mennyt ihan putkeen

Tiedätkö päivän, kun asiat vain eivät suju ihan putkeen? Yhtä sählinkiä seuraa toinen ja koko loppupäivä on kuin huonosta sketsistä.

Se ehkä johtuu kiireestä, väsymyksestä tai siitä, ettei vain keskity siihen, mitä kullakin hetkellä on tekemässä. Perjantaina oli tällainen päivä ja minulla oli kaksi vaihtoehtoa: joko ärsyyntyä itseeni ja siinä samalla aiheetta ehkä vähän kaikkiin muihinkin tai sitten ottaa iisisisti, huokaista nyt on näin, hengittää syvään ja pyrkiä tekemään asiat eri tavalla, paremmin ja enemmän keskittyen. Välillähän sitä tekisi mieli alkaa kiukutella muille, vaikka oma nihkeä tunne johtuu omasta toiminnasta.

Valitsin jälkimmäisen, siis hyväksymisen ja hengittelyn. Ja kaikesta pikku mokailusta huolimatta painoin pääni tyynyyn iltakymmeneltä varsin onnellisena. Arki taas opetti, että jos jokaisen pikku mutkan matkassa antaisi musertaa itseä tai sitten vaihtoehtoisesti sellaisesta vetäisi herneen nenään, olisi elo aika nihkeää. Välillä sujuu, välillä ei, sellaista se elämä on.

Kukat ja pusero sävy sävyyn.

Välillä sujuu, välillä ei 

Aamu vielä sujui hyvin, kävin Glitterin infossa kuulemassa uusista hopeisista kirjainkoruista ja näin ihanan Evan & Manun esiintyvän. Lisäksi tapasin läjän vanhoja ja uusia tuttuja, mikä on elintärkeää yksin kotona puurtavalle freelancerille. Kotimatkalla sitten nappasin kuvan Glitteriltä saaduista kukista ja lisäsin viestiin runsaasti sydämiä. Ja kuinka ollakaan, sen piti mennä rakkaalleni, mutta lähetin kuvan eräälle toimeksiantajalleni, joka on työllistänyt minua runsaasti viime aikoina. Hups! Virheen huomattuani lähetin perään pahoittelut, ja onneksi sain vastauksen, että ei haittaa, kauniita kukkia.

Työpöytäni ääressä sitten viimeistelin terveyspalstaani ja testasin juuri postissa saapunutta flunssaa ehkäisevää suihketta. No enpä sitten sen tarkemmin katsonut käyttöohjeita, vaan suihkautin ainetta kahdesti nenääni, ja ajattelin, että onpa voimakkaan tuntuista. Sitten vasta tartuin purkkiin uudestaan ja huomasin, että no nyt olikin aivan väärä paikka, suihketta kuului laittaa suuhun! Hupsis uudelleen!

Ensi kertaa kuulin Evaa & Manua. Oikein hyvä.

Sujuisiko loppupäivä paremmin?

Siinä vaiheessa aloin jo itsekin miettiä, että mitähän loppupäivästä oikein seuraa. Minulla oli puhelinhaastattelu klo 12.30 ja jumppaohjaus alkoi 13.30, joten olin sentään ennakoinut sen verran, että olin siirtynyt jo jumppasalin läheisyyteen haastattelemaan. Haastateltavani oli autolla matkalla kohti Turkua ja puhelu katkesi neljä kertaa, kiitos monien tunneleiden. Lopulta haastattelu päättyi 13.25, nakkasin koneen laukkuun, juoksin alakertaan vaihtamaan jumppavaatteet ja lataamaan cd:n ja mikin valmiiksi ja kas, 13.30 olin vaihtanut roolia toimittajasta liikunnanohjaajajaksi.

Välillä roolinvaihto tapahtuu salamana. Tässä sentään vain toimittajana testaamassa trampoliinitreeniä.

Vuoden sählingit samassa

Sitten kotiin suihkuun, vastaus muutamaan meiliin ja ryntäsin hakemaan lasta. Välipalaa naamaan ja sitten leffateatteriin, liput olin ostanut jo pari päivää aikaisemmin. Siellä huokaisin helpotuksesta, sillä olimme kerrankin ajoissa paikalla, 30 minuuttia ennen elokuvan alkamista.

Fiilistelimme tunnelmaa ja ostimme limut ja kolmet popkornit. Saimme kassalta ystävällisesti uuden limun ja uuden popkornin, koska seuraava asiakas tönäisi yhden setin puolisoni sylistäni lattialle. Siinä sitten aloin katsoa, että mitä, alkaako leffa vasta kuuden jälkeen, senhän piti alkaa kymmentä vaille. No lipuntarkistaja sitten pyysi näyttämään lippuja ja kas, olimmekin väärässä palatsissa. Aikaa elokuvan alkuun oli siinä vaiheessa vain vartti, mutta ei muuta kuin ulos, metro alle ja oikeaan palatsiin. Kainalossani oli kolme juomapulloa ja kädessäni popkornpurnukka, puolisollani kaksi. Saimme hieman hitaita katseita metrovaunussa, ihme, ettei joku tullut kommentoimaan, että kas, vain elokuva puuttuu!

Ehdimme kuitenkin. Ja eilinen sujui jo varsin tavallisissa merkeissä, ilman mokailuja. Harvoin sählään, joten ehkä tässä tuli vuoden sählingit samassa! Tiedätkö sinä sen tunteen, kun yksi asia lähtee vähän vinoon ja seurauksena on ketjureaktio?

Loistavaa sunnuntaita!

Lue myös:

Pettymys ja suru kuuluvat elämään kuten onnistuminenkin

Ärsyyntymisen hetki on oivat itsetutkiskelun paikka