Onpas mahtava olo!! Viime yö mentiin vain kahdella heräämisellä. Vaikka kävin melko myöhään nukkumaan kiitos Dr. Wayne W. Dyerin opuksen Löydä henkinen minäsi ja heräsin jo 6.15, olo on jälleen kuin uudella ihmisellä. Ja tämä fantastinen virkeys ja upea olo eivät siis tällä kertaa johtuneet Dyerista, vaan siitä, että sain nukkua! Olen kiitollinen.

Tänään päivä on vielä niin hajanainen, että kirjoittelen juttuja kotoa käsin. Ohjelmassa on myös kolme tuntia liikuntaa: sisäpyöräilyä, intervallia ja bodypumpia. Aamun olen viettänyt myös pumppiohjelmaa mieleeni palauttaen, sillä edellisestä BP-ohjauksesta on aikaa kolme pitkää kuukautta! Cd:n kertakuuntelun jälkeen tunnen osaavani ohjelman suht hyvin, ja tämän päivän jälkeen seuraava tunti onkin jo huomisaamulla, joten en todellakaan aio stressata asiasta. Enemmän minua mietityttää se, miten sunnuntaina pääsen ylös sängystä, lihaskipu tulee olemaan todella käsin kosketeltavaa ja tuskallista, hih. Voi olla niin sanotusti persus liekeissä. Siitä huolimatta odotan innolla myös pumppiohjausten alkamista. Paitsi että se on hauskaa, saan sen avulla myös viime aikoina reistailleen selkäni kuntoon. Ja sanotaanhan sen olevan maailman nopein tapa päästä huippukondikseen… Odotan innolla sitä, että saan viimeisetkin jenkkakahvat karistettua vyötäröltäni.

Netissä leviää Stressitön syyskuu -hanke. En ole aivan täysin selvillä, onko siinä kyse muusta kuin stressivapaasta syyskuusta (hyvä sekin toki), mutta oma projektini Stressitön loppuelämä on käynnissä ihan mukavasti. Tietenkään stressikäyrää kohottavia tilanteita ei voi kokonaan välttää. Itselläni ne tilanteet liittyvät usein väsymykseen eli tsiljoonaan yöherätykseen. Silloin ei ole helppoa nähdä maailmassa niitä kauniita asioita, joita se tarjoaa.

Loppujen lopuksi stressaamisen välttäminen on kuitenkin itselleni aika helppoa. Tarvitsen riittävästi unta, säännöllisesti ruokaa. Hippasen laiskottelua, paljon liikuntaa, sopivasti yhdessä oloa rakkaiden ja ystävien kanssa. Ei liikaa säntäilyä edes takaisin. Ei liian kireitä aikatauluja. Nykyään en ota enää liian montaa asiaa samalle päivälle tehtäväkseni, vaikka ne asiat olisivat kuinka kivoja. Ja jos asia ei johdu minusta, esimerkiksi en saa kysymykseeni vastausta tai sähköpostiani ei noteerata, ei sitten. Kyllä nekin asiat hoituvat, kun niiden aika on. Itselläni päivä kerrallaan eläminen on tehnyt oloni huomattavasti stressivapaammaksi. Kaikkeen ei voi tietenkään suhtautua kyseisellä mentaliteetilla, on asioita, joista on pakko sopia etukäteen ja jotka on huomioitava, vaikka ne eivät tänään tapahdukaan.

Jossain vaiheessa huomasin stressaavani siitäkin, että en ehtinyt nähdä ystäviäni riittävästi tai sitten jouduin perumaan näkemisiä esimerkiksi siksi, että huonosti nukutun yön jälkeen olin niin väsynyt, että en vain yksinkertaisesti jaksanut tavata ketään. Siitä opin sen, että en sovi ainakaan kovin pitkän ajan päähän yhtään mitään.

Voihan sitä ottaa puhelimen käteen ihan ex tempore, soittaa ja kysyä, nähdäänkö tänään.