Pieniä iloja

Piksu-raukka ei sitten nukkunut viimekään yönä kunnolla flunssan ja kuudennen puhjenneen hampaan takia. Kohta on tyttärellä hieno purukalusto koossa! Kun isot tytöt lähtivät kouluun, minä nukuin makeasti klo 8-10. Ensi viikolla on niin paljon töitä, ettei tällainen lusmuilu ja kotoa käsin kirjoittelu enää onnistu. Saan matkata Lahteen ja viettää päivän Oopperatalolla. Ja sitä paitsi olen koukussa Kaapelitehtaan boheemiin tunnelmaan!

Aamulla olo ei siis ollut kovin hehkeä ja jouduin hieman työstämään sitä, että sain itseni psyykattua hyvälle tuulelle. Se kannatti, ja päivän mittaan tapahtuikin sitten kivoja, fiilistä nostattaneita asioita. Tuttavani kirjoitti facebookissaan, että hänellä on hyvä elämä. Ihanasti sanottu, niin minullakin.

On aika hauskaa kun huomaa, että iloiseen mieleen ei lopulta tarvitse mitään suuria tai jännittäviä tapahtumia. Tänään parhaat asiat olivat pieniä, mutta itselleni sitäkin merkittävämpiä. Puolisoni ystävällisesti lähti kauppaan hakemaan minulle uuden Anna-lehden ja kasan sitruunoita. Piksu jaksoi nauraa kauheasta räkätaudistaan huolimatta. Olin juuri miettinyt, että jumppa-asuni kaipaisivat päivittämistä ja kas: Kun menin ohjaamaan tunteja, sain pomoltani työpaidoiksi kaksi Niken treenitoppia. Jumpat menivät hienosti ja sain hyvää palautetta myös muutamasta kirjoittamastani jutusta. Kotimatkalla näimme maailman hienoimman sateenkaaren. Puolisoni vielä valmisti piiraan isänsä poimimista mustikoista. Piksu nukahti melko helposti ja nyt kodissa leijailee puhtaan pyykin raikas tuoksu.

Mitä sitä muuta sitä kaipaisikaan tällä hetkellä? Okei, no kunnon yöunia kyllä, mutta muuten kaikki on nyt ja tässä.

Näkymä parkkipaikalta. Espoossa sateenkaaretkin näkyvät tuplana!