Minulla on vapaata, rentoudun siivoamalla

Alunperin viime vuoden tammikuussa alkanut siivousprojektini jatkuu. Minulla on vapaata, joten rentoudun siivoamalla. Seuraavaksi hankkiudun eroon metrisestä kasasta aikakauslehtiä ja siivoan sen kellarin, jonka kaaokselta en saa rauhaa. Onko ideoita aikakauslehdille, jotka ovat korkeintaan vuoden vanhoja? Mietin, voisinko kiikuttaa läjän terveyskeskukseen ja toisen jonnekin muualle.

Vanhat maljakot ovat yhä heikkouteni. Tämän Helena Tynellin Päivänkukka-maljakon sain äidiltäni, se on kuulunut mummilleni.

Vaikka meillä ei ole paljonkaan mitään turhia tavaroita, niin tällä hetkellä en pysty esimerkiksi avaamaan vaatekaappini ovea ilman, että sieltä tippuu jotain lattialle. Rehellisesti sanottuna en edes muista, mitä elfahyllyjen pohjalla on. Voi olla, että teen pian löytöjä omassa vaatekaapissani.

En stressaa siivoamisesta oikeastaan ollenkaan, ja teen sitä useimmiten mielelläni. Tykkään imuroida, koska siinä näkee heti kättensä jäljen. Myös erilaisten laatikoiden ja kirjojen järjestely oikeastaan enemmänkin rentouttaa ja saattaa minua meditatiiviseen tilaan, jos saan tehdä sitä omassa rauhassani. Sen sijaan jos vierellä on joku, joka kahden minuutin välein sanoo hei äiti sitä, äiti tätä, ei järjestelystä tule mitään.

Tulkoon lumi, mietin, ja lumi tuli!

Kun tavaroilla on paikkansa, niitä ei tarvitse koskaan etsiä!

Voin parhaiten silloin ja olen myös tehokkaimmillani, kun asiat ovat järjestyksessä ja tavaroilla on oma paikkansa, mutta aina vuorokauden tunnit tai motivaatio eivät siihen kuitenkaan riitä. Toisaalta tuhlaan sitten aikaa etsimällä esimerkiksi lapsen kypärämyssyä tai oikeankokoista lakanaa, kun esineet eivät ole siellä missä niiden kannattaisi olla.

En jaksanut aikanaan lukea Marie Kondon hittikirja KonMaria kokonaan, mutta poimin sieltä juurikin ne kaksi pätkää, jotka menivät jotakuinkin näin: Jos esine tuottaa iloa, pidä se. Jos se ei tuota, hankkiudu siitä eroon. Etsi jokaiselle tavaralle paikkansa. Joudut tekemään sen vain kerran.

Eroon ikuisuusprojekteista, jotka kuormittavat alitajuntaa

Vähän kyllä huvittaa, kun luin vuoden takaista postaustani, jossa totesin, että seuraavaksi järjestän liinavaatteet, vien kengät suutarille ja korjautan vanhat anopilta saadut korut, jotka eivät kestäneetkään päivittäistä käyttöä. No, niin se vuosi vierähti enkä saanut noita kahta jälkimmäistä tehtyä, ohhoh sentään!

Silti tiedän, miten hyvältä tuntuu, kun saa asioita hoidettua, jotka eivät ehkä vaivaa arjessa sillä lailla koko aikaa, mutta varmasti jotenkin alitajuntaisesti ilmoittelevat itsestään silloin tällöin. Vaikeinta on aloittaminen, mutta sitten pitää vain päättää, että tänään teen vähintään yhden asian ja vaikka ylihuomenna sitten toisen. Ikuisuusprojektit muuten jäävät ikuisuusprojekteiksi, eivätkä valmistu koskaan.

Jos ikuisuusprojektit ovat sinulle ihan ookoo, niin sitten turha toimia toisin. Mutta jos ne ikuisuusprojektit kuitenkin vaivaavat ja vievät ajatuksia ja usein on olo, että tuokin pitäisi tehdä ja tuo ja tuo ja tuo asia, niin sitten tee. Tai vaihtoehtoisesti lakkaa miettimästä, että jotain pitäisi tehdä, ja sitten nauti joka hetkestä siellä tavaroiden keskellä! Ihan miten vain, mutta sitten kannattaa tehdä päätös ja olla siihen tyytyväinen.

Onko sinulla ikuisuusprojekteja?

Toivotan ihanaa pakkaspäivää! Nyt sitä piisaa. Helsingissä 18 astetta, joka tuulen takia tuntuu siltä kuin olisi 28 pakkasastetta!

Maisemahan on ihan satumainen suorastaan!