Sarjassamme herättäviä opetuksia

Juhuu, tämä on 500. postaus! Kiitos lukijoilleni. Matka jatkukoon!

No niin, mainostetaan nyt hieman tämän lisäksi myös täällä blogissa. Alunperinhän ajattelin blogin toimivan myös työnäytteenäni, mutta toisinaan nämä julkaistuista jutuista kertomiset vain unohtuvat kaiken tärkeämmän alle, heh.

Uusi Kodin Kuvalehti ilmestyi sisältäen juttuni turhasta valittamisesta. Sivulla 36 on kirjoittamani artikkeli Stoppi marmatukselle. Samantyyppisiä teemoja olen käsitellyt blogissanikin, kuten esimerkiksi täällä. Tuosta Kodin Kuvalehden jutusta voi lukea pätkän netissäkin. Kätevää.

Täällä asiaa valivalivalittamisesta! S. 36.

Viimeiset pari päivää on kyllä tehnyt mieli valittaa vaikka mistä. Uskomatonta, miten sitä voi aikuinen ihminen toisinaan taantua viisivuotiaan tasolle. Valivalivali. Voivoivoi. Eilen kaupassakin minulla oli niin hankalaa aijettä sentään. Lapsi kiukutteli tarhapäivän jälkeen ja sunnuntaisessa skeittiäksidentissä satuttamani ranne on vieläkin kipeä (tietenkään en ole käyttänyt lääkärin solmimaa tukisidettä) ja tietynlainen kiertoliike saa vieläkin silmissäni sumenemaan. Siinä sitten kasvistiskillä kiroilin mielessäni, että stana htto prkle. Sitten katsahdin viereeni, kun iloisen näköinen nuori mies valitsi tomaattejaan ja huomasin, että kappas, hänellä ei ollut toista kättä lainkaan!

Että näin. Maailmankaikkeus kyllä avaa silmät ja tiputtaa maanpinnalle juuri oikeaan aikaan. Kiitos siitä. Erinomainen opetus.

Makoisaa perjantaita kaikille!