Satunnainen kohtaaminen…

…voi todella olla piristävä kokemus!

Ohhoh! Missä vain voi tavata uuden ihmisen ja jopa tutustua häneen hiukan. Vaikka sitten työpaikan pihamaalla. Ainakin silloin, kun pitää simmut auki ja kuulee, kun linnut laulavat eli on tässä hetkessä aistit avoinna ja tarkkaavaisena.

Aamulla käväisin pikaisesti työhuoneella ennen työreissuun lähtemistä. Juuri kun olin kiiruhtamassa takaisin kohti bussipysäkkiä ja jättämässä Kaapelitehtaan pihan taakseni, kysäisi vastaani kävelevä nainen, että voisinko auttaa häntä ja avata hänelle oven rappuun. Naisella oli käsissään täytekakku kuvun alla tarjottimella. Avasin ulko-oven, ja jäin vielä odottamaan hissiä hänen kanssaan ja lopulta saatoin naisen ovia availlen hänen päämääräänsä saakka.

Tuon muutaman minuutin aikana ehdimme esitellä itsemme toisillemme, kerroimme, missä työskentelemme ja kävi ilmi, että toimimmepa vieläpä samassa ammatissakin. Toivotimme toisillemme hyvät viikonloput ja lähdimme omille teillemme. Hei vain Marille! Tämä oli hauska piristys aamuuni ja hassu täytekakkukohtaaminen hihitytti minua vielä pitkin päivää.

Minä uskon siihen, että jokainen uuden tai vaikka sitten jo tutunkin ihmisen kohtaaminen vaikuttaa jollain tapaa elämäämme. Jokaisella kohtaamisella on merkitystä, olivat ne sitten kuinka lyhyitä hetkiä elämästämme. Ja mikä parasta, myös meillä itsellämme on mahdollisuus muuttaa maailmaa ja jättää jälki jokaiseen ihmiseen, jonka kohtaamme, tarkoituksella tai ”sattumalta”.

Aika vähällä vaivalla voimme tehdä toinen toisemme iloiseksi, tunsimme sitten ennestään tai emme. Ei voi sanoa muuta kuin, että vau!

Näinikkäästi! (Kuva: Pinterest)