Sisäinen voima on melkein keskuudessamme

Kiitos ihan jokaiselle mahtavista vastauksista kirja-arvonnassa. Iho kananlihalla lueskelin ihmeistä, joita elämässänne on tapahtunut, eivät olleet kuulkaas kyyneleet kaukana! Ja miten kauniisti vastauksista paistoi elämän ja arjen arvostaminen, niiden suurten pienten juttujen. Arkisten asioiden, jotka helposti voivat unohtua juuri itse arjen alle, jos ei pysähdy ja fiilistele. Vastauksissa oli se sama sanoma, jota toivon itsekin kirjallani levittävän. Tuntui, että olemme samalla kanavalla! Toivon kannustavani myös heitä kokemaan arjen ihmeellisyyden, jotka eivät sen päälle vielä kaikkien vaikeuksiensa ja ilon aiheidensa keskellä ymmärrä. Monesta vastauksesta pystyi myös tuntemaan, että tie kohti parempaa, itseä tyydyttävämpää arkea oli käynyt jonkinlaisen kriisin kautta. Niinhän kävi itsellenikin, mutta asian ei tarvitse mennä niin. Millä tahansa hetkellä voi laittaa valot päälle, avata silmät, havahtua. Alkaa arvostaa arkea ja omaa elämää täydestä sydämestä, oli tänään sitten hyvä tai huono päivä. Ymmärtää se, ettei elo ole ruusuilla tanssimista, vaan myös epäkohdat kuuluvat elämään. Silti elämä voi olla hyvää, ei vain mukiinmenevää.

Arvon vastanneiden kesken viisi Sisäinen voima -kirjaa ja suoritan arvonnan viikonloppuna. Voittajat julkistan täällä blogissa viimeistään maanantaina ja lähetän onnekkaille myös henkilökohtaisesti sähköpostia. Kirjat lähetän uusiin koteihinsa heti, kun olen ne saanut painosta, eli viimeistään viikolla 8.

Ja hei, arvatkaa mitä!! Kirja on nyt adlibriksen ennakkotilattavissa opuksissa. Se tarkoittaa sitä, että voit tilata sen nyt heti Adlibriksen nettisivuilta! Ja se lähetään sinulle heti sen valmistuttua. Aika mieletön fiilis oli, kun illalla huomasin, että kirja oli mennyt toplistan ykköseksi. Wau. Olen sanaton. Kiitollinen.

Kirjasta olin puhumassa viime lauantaina YleX-kanavalla, podcastin voi halutessaan kuunnella täältä. Täytyy sanoa, että ensin luulin haastattelun sujuvan vanhasta tottumuksesta, mutta noin tuntia ennen h-hetkeä olin pökertyä jännityksestä, sitä se vuoden pari tauko teettää. Uskon kuitenkin siihen, että pieni jännitys on hyvästä, mutta se on jo minunkin mittakaavassani vähän liikaa, että vastatessa unohtaa sen, mitä on kysytty!! Hih, karmaiseva tilanne, toden totta. Olin melko jäässä, mutta tuosta ei voi kuin parantaa, näin se on. Ja kiellän itseltäni niinku-sanan käytön. Ja tänään oli jo mahdollisuus parantaa, kun kävin etukäteen juttelemassa Radio Voicen haastattelussa, joka tulee ulos viikonloppuna. Se meni täysin ilman jännitystä. On se ihminen outo kapistus. Uskon, että onnistuin lietsomaan itseni kammottavaan jännitykseen juuri uskomuksillani, että kuuluu jännittää, kun lähetys on suora.

Välillä on kuitenkin hyvä tehdä asioita, jotka eivät ole itselle niin tuttuja. Uudessa työssä, vaikka sitten tutussa ammatissa aloittaminen vuoden vaihteessa oli toki omalla tavallaan jo epämukavuusalueelle astumista, vaikka mielettömän upealta mahdollisuudelta se samalla tuntuikin, tuntuu yhä ja olen viihtynyt hommissani superhyvin. Silti alussa jännitin enkä ollut oma itseni. Nyt kun olen jo kuukauden ajan istunut pallillani ja jo useita viikkoja ollut työpaikallakin oma itseni, on ilmeisesti hyvä hetki astua pois mukavuusalueelta kirja-asioiden muodossa. Se, että tekee asioita toisin kuin mihin on tottunut ja ennen kaikkea tekee itselle vieraita asioita mahdollisista virheistä ja omasta epätäydellisyydestä välittämättä, on ihan parasta. Niinku. Uskon, että se on tärkeä keino todella syvästi kehittyä ja mennä eteenpäin, kasvaa ihmisenä. Ja mikä huikea olo siitä tuleekaan, kun on ylittänyt itsensä, oli kyse mistä sitten tahansa. Se vahvistaa myös itsetuntoa ja saa aikaan positiivisia fiiliksiä, joita voi sitten pirskotella jälleen ympäristöönsä ja laittaa hyvän kiertämään tuolla tavalla aineettomasti, mutta useita kanssaihmisiä hyödyttäen.

Palaamme huomenna kanavalle. Kauniita unia!

Toistan itseäni, mutta nyt sen voi tilata!