Spinninghurmiossa

Flunssa on kellistänyt 2/5 osaa perheestä sairastupailemaan, mutta itse olen taistellut täysillä kipeyttä vastaan koko viikon. Vaikea tosin on olla saamatta pöpöjä, kun 1-vuotias räkänokka käy vähän väliä hieromassa nuhanaamaansa minuun ja juurikin hän aivasti komeasti suoraan naamalleni tässä päivä pari sitten. Omat tuntini ja yhden sisäpyöräilysijaistuksen olen ohjannut, mutta nyt viikonloppuna keskityn lepoon, jotta tauti ei pääse todella niskan päälle.

Treenisalit pullistelevat liikkujia, kuten aina tammikuussa. Olisipa tosi kiva, jos tämä buumi jatkuisi pidemmällekin kevääseen. On aika eri fiilis vetää jumppaa täydelle salille kuin puolitäydelle (Hah, enpäs sanonutkaan puolityhjä, huomasin näin valmista tekstiä lukiessani!), vaikka eihän sellainen tietysti saa ohjaajan fiiliksiä muuttaa. Paljon helpompi kuitenkin innostua, joskus jopa liikaakin, kun porukkaa on paljon. Tulee sellainen tekemisen fiilis, että hei, me tehdään tätä yhdessä. Sä jaksat, mä jaksan ja hän jaksaa.

Kyllä se vain niin on, että liikunta on parasta hoitoa mielenterveydelle. Itselläni se toimii niin vatutukseen, matalaan mielialaan kuin väsymykseenkin. Asiakkaistakin sen näkee: jopa ennen tuntia haukottelevat ja työpäivästä stressaantuneet liikkujat ovat treenin jälkeen aina yhtä hymyä.

Eilen 75 minuutin sisäpyöräilytunnin jälkeen kuuntelin, kun asiakas kertoi toiselle: Mä luulin 30 minuutin kohdalla, että mä en selvii loppuun, mietin vain, että voiku tää loppuis jo. Tuntu ihan kauheelta. Mut sit se alko sujua, ja nyt on superhyvä olo. Jei! Kun itsekin pääsin fiilikseen, 75 minuuttia tuntui loppuvan heti alkuunsa. Jos on juoksijan flow, niin salettiin on myös sisäpyöräilijän flow. Se on se tunne, kun voisi pyörittää polkimia loputtomiin eikä ikinä lopettaa. Rakastan spinninghurmiota, ah ja nam! Ja mikä olo minulla olikaan tuntini jälkeen: Hikisenä, kaikkeni antaneena, onnellisena ja hyvällä tapaa väsähtäneenä todella tunsin eläväni.

Liikunnan harrastamisessa omasta mielestäni pahinta on se lähteminen ja itsensä hinaaminen treenipaikalle. Siihen on yksi hyvä apukeino: ystävät! Sovi kaveritreffit treenipaikalle, niin on tuplasyy mennä. Ja jos ulkoilma kammottaa, liiku sisällä. Toki moni juoksee ja pyöräilee kesät talvet, mutta itse en kyllä nauti liikkumisesta tuolla pimeässä, loskassa, liukkaassa ja märässä. Yök.

Alku on aina vaikeaa, mutta kyllä se siitä lähtee. Ja sitä paitsi vielä ehtii, kesäkuntoon 2012!

Tässä meille kaikille pikku motivaatiokuva. Hyviä treenejä! (Kuva: Ecco Biom)