Avainsana: henkinen kasvu

Toisina aamuina herää ja ymmärtää, että elämä on lahja

Toisina aamuina herää ja ymmärtää, että elämä on lahja

Toisina aamuina sitä vain herää (ihan kirjaimellisestikin) ja tajuaa, miten onnekas on, että saa olla olemassa, että elämä on lahja. Tänään oli sellainen aamu, kun heräsin ennen puolta kuutta ja kuulin, kun mösjöö jo keitteli kahvia, jonka olin ladannut edellisiltana valmiiksi. Ei haitannut hieman kevyesti 

Entinen tylsyys on nykyään parasta ikinä

Entinen tylsyys on nykyään parasta ikinä

Entinen tylsyys on nykyään parasta ikinä. Mietin tässä eräänä päivänä taas sitä, että olisipa ihmisellä tämä nelikymppisen viisaus jo kakskymppisenä tai mieluiten heti syntyessään. Miten paljon sitä onkaan itse muuttunut näinä vuosikymmeninä, osittain läpikäytyjen elämäntapahtumien ja erilaisten kokemusten koulimana, osin pakosta ja osin omasta halustakin. 

Ulkoinenkin järjestyy, kun on sinut itsensä kanssa

Ulkoinenkin järjestyy, kun on sinut itsensä kanssa

Ulkoinenkin järjestyy, kun on sinut itsensä kanssa. Ainakin koen, että usein palaset loksahtelevat kohdilleen sitä mukaa, kun itsetuntemus ja itseluottamus kasvavat.

Olen miettinyt viime aikoina paljon menneisyyttä monestakin syystä. Olen surrut sitä, miten paljon aikaa hukkasin aikanaan huonovointisuuteen, itseni sättimiseen, tyytymättömyyteen, suorittamiseen, sen ajatteluun, mitä muut minusta ajattelevat sen sijaan, että olisin ajatellut mitä itse itsestäni ajattelen.

Kuinka paljon tuhlasin hyviä päiviä siihen, että en osannut nähdä sitä hyvää, joka on olemassa koko ajan, vaan näin sen huonon ja annoin sen toisinaan tarrata itseeni ja upottaa mukanaan. Entä miten paljon joskus käytin aikaani siihen, että pelkäsin jääväni paitsi asioista, joiden luulin olevan tärkeitä ja vasta jälkikäteen olen ymmärtänyt, ettei niillä ollut itselleni tuon taivaallista merkitystä. Miten huonosti annoin itseäni kohdella, koska en kai osannut itsekään arvostaa itseäni tai nähnyt omaa hyvyyttäni tai sitä, että oikeastihan olen ihan mahtava tyyppi (kuten sinäkin).

Tulen surulliseksi siitä, että en ole aina halunnut olla minä, vaan olen toivonut olevani toisenlainen tai ihan joku eri ihminen. Aika syvällä piti silloin viime vuosikymmenellä käydä, että onnistuin kääntämään kelkkani täysin toiseen suuntaan. Tein valinnan: halusin parempaa. Aloin miettiä, kuka olen, mitä haluan, mikä on minulle merkityksellistä. Mitä tunnen, miksi tunnen niin, mitä haluaisin tuntea, entä miltä ne epämiellyttävät tunteet tuntuvat sen sijaan, että yrittäisin lakaista ne maton alle. Mitkä ovat arvoni ovat, mikä elämässä on tärkeää. Mihin haluan tähdätä, mitä haluan tehdä, millainen haluan olla. Kuka minä edes olen.

Tähän on tultu ja se matka on kuljettu, mikä on kuljettu. Valmiiksi en taida tulla koskaan ja hyvä sekin. Silti ulkoinenkin järjestyy, kun itsen kanssa on hyvä olla.

Jos homma kolmekymppisenä oli ihan palasina ja sekaisin, nyt nelikymppisenä alkavat palaset olla kohdillaan. Vaikka välillä toivoisi, että se ymmärrys itsestä ja arjesta, itsensä rakastaminen ja hyväksyminen, oman arjen ja sen hetkisen elämän kunnioittaminen ja myös oman elämänhistorian tärkeyden ja merkityksen näkeminen olisivat mieluiten laskeutuneet päälleni viisitoistakesäisenä. Mutta eihän se niin voi mennä. Moni sanoo, että elämä on yhtä oppimista, niin siltä se tuntuu ainakin, kun katsoo taaksepäin. Jos vertaan itseäni 10 vuoden takaiseen, niin olen kyllä ollut ihan eri tyyppi ja oppinut varsinkin niistä vaikeista elämänvaiheista. Kaikki vahvan tunnejäljen jättäneet kokemukset (olivat ne sitten hyviä tai huonoja) ovat tärkeitä ja kaikilla niillä on ollut jokin viesti tai merkitys. Ikä ja kokemukset tuovat viisautta ja se on vain hyväksyttävä. Vaikka olisi ihana syntyä tänne maailmaan täysin valmiina, kukaan on täysin valmis tuskin koskaan. Mutta kun oman keskeneräisyytensä hyväksyy ja haluaa oppia ja kasvaa lisää, on se aika mahtava tilanne.

Eckart Tolle on sanonut, että If you get the inside right, the outside will fall into place. Nykyään en voisi olla enempää samaa mieltä. Kaikki lähtee siitä, että on sinut itsensä kanssa. Ulkokuori on somaa illuusiota. Tärkeintä on kääntyä sisäänpäin ja haluta alkaa tutustua siihen tyyppiin, kuka on. Kun alkaa oppia tuntemaan itseään, tekee menneen kanssa rauhan ja uskaltaa tehdä valintoja, jotka tuntuvat itsestä hyvältä, alkaa se ulkoinenkin järjestyä. Muutoksia saa ja kannattaakin tehdä, mutta rakkauden kautta, ei itseinhosta tai tyytymättömyydestä.

Mahtavaa kevätpäivää!

Jenny

P.s. SYDÄN tuossa alla on tullut jäädäkseen! Saa painaa!

INSTAGRAMISSA

FACEBOOKISSA

Sullahan ei oo mikään juoksijan kroppa

Kadehtiminen saa olon huonommaksi

Myönteinen ajattelu itsestä on elämänmuutoksen ensi askelia

Nuuksiossa polkujuoksemassa – 50 km ja 3 300 nousumetriä alppijengin kanssa

Juoksun ja punttitreenin yhdistelmä toimii tällä hetkellä

Muutos on matka, jolle pitää itse haluta lähteä

Muutos on matka, jolle pitää itse haluta lähteä

Haluatko muuttaa itsessäsi jotain? Kun ihminen haluaa muutosta, hän haluaa usein asioiden tapahtuvan heti. Itsen muuttaminen on kuitenkin pitkä tie, joka tapahtuu niin, ettei sitä lopulta edes huomaa. Muutos on matka, jolle pitää itse haluta lähteä. Kun aloin kirjoittaa blogia, kirjoitin oikeastaan siksi, että minun oli 

Uusi aamurutiini

Uusi aamurutiini

Tänään huomasin, että olen kuin salaa kehittänyt itselleni uuden aamurutiinin! Se on tapahtunut ajan kanssa. Aina yhtä huippuhetki, kun huomaa, että henkinen treeni kantaa hedelmää. Minusta on tullut kärsivällinen aamuihminen. Vaikka pyrinkin tekemään asioita uudella tapaa aina kun vain muistan, olen ihminen, joka arvostaa ja 

Ai mikä pelko?

Ai mikä pelko?

No näin jälkeenpäin ajatellen kuinkahan monta tuntia elämästäni olen tuhlannut turhaan jännittämiseen tai pelkäämiseen? Aika hemmetin monta. Onneksi ikinä ei ole liian myöhäistä muuttua, oli kyse sitten oikeastaan mistä tahansa.

No niin, täällä siis taas! Alkuviikon vietin jälleen Valmentamossa Olonkeveys-valmentajan kurssilla ja pakko sanoa, että kyseinen kohti elämänmuutosta johdatteleva Olonkeveys-konsepti on huikea. Toki olen tehnyt itse noita kurssilla runsaasti tehtäviä mielikuvaharjoituksia jo jonkin verran, joten vastaukset eri teemoihin löytyvät sieltä omasta alitajunnasta aina vain vauhdikkaammin. On muuten kiinnostavaa kuunnella mielikuvaharjoituksia tehdessä oman pään sisällä jylläävää keskustelua: välillä tuntuu kuin kaksi eri tyyppiä väittelisi asioista, heh. Onneksi se hyvis on aina jäänyt voitolle. Ja huomenna on se päivä, kun alan vihdoin järkätä koeryhmääni. Olkaa kuulolla, meiliä tulossa kiinnostuksensa ilmaisseille.

Olin tänään erään aikakauslehden haastateltavana ja myös Radio Helsingissä suorassa lähetyksessä Kyselytunti-ohjelmassa. En olisi itsekään uskonut, mutta tunnin lähetys kului kuin siivillä! Helposti olisi mennyt kaksikin tuntia, heh. No, lehtihaastattelussa sain sitten pohtia myös sitä, miten olen muuttunut näistä henkisistä hyvinvointiasioista innostuttuani ja huomasin monta asiaa. Yksi merkittävimpiä asioita oli se, että olen päässyt esiintymisjännityksestä eroon. Vaikka olen asettanut itseni ihmisten eteen alttiiksi jo vuosia sekä toimittajan että liikunnanohjaajan työssäni, huomaan, että siedätyshoito ja itsetutkiskelu ovat tuottaneet entistä parempaa tulosta. Perjantaina Naisen iholla -kirjan julkaisujuhlissa (huomatkaa hienot, uudet nettisivut!) jossakin vaiheessa tajusin sen, että minähän olen se tyyppi, joka saa kunnian puhua siellä julkisestikin. Ennen olisin varmasti jännittänyt kuollakseni, mutta perjantaina tuo esiintyminen, kuten myös tänään, tuntui täysin luonnolliselta. Ja mikä ihmeellisintä, olen todella alkanut nauttia ihmisille puhumisesta. Uskonkin, että nuo valmentajan ja luennoitsijan hommat ovat täysin minun juttuni ja tervetullut lisä tähän muuhun rumbaan. Kirjoitin esiintymispelosta myös syksyllä, jolloin astelin tuttujen rutiinien ulkopuolisia ja oikeastaan ensimmäisiä askelia epämukavuusalueellani. Nyt on saattanut tosin käydä niin, että se kammoamani epämukavuusalue on muuttunut todelliseksi nautintoalueeksi. Niin, ja pääsinpä tänään tutustumaan treenimallin roolissa myös itselleni uuteen lajiin, fustraan. Aivan huikea laji! Ehdottomasti kokeilen fustraa uudelleen, jotta saan kroppani jälleen tasapainoon ja selän kondikseen.

Yhä edelleen uskon siihen, että omien rajojen rikkominen ja omien itse synnyttämien rajoittavien uskomusten rysäyttäminen hajalle kannattaa. Kun voittaa jonkun pelkonsa, sitä tulee sellainen olo, että selviytyy mistä tahansa. Jos aina vain lilluu siellä tutussa ja turvallisessa, jää moni mahtava tilaisuus kokematta. Jos elämässä ei tee jotain toisin, mikään ei mene toisin. Jos aina tekee samalla tapaa, on aika turha odottaa erilaista lopputulosta. Muutos ja kasvaminen ihmisenä ovat hyvästä ja arjessa kannattaa ottaa rohkeasti vastaa uudet haasteet. Eikä kaikkea tarvitse tehdä missään maailmaa mullistavassa mittakaavassa, vaan edetä voi pieninkin askelin. Ja jos emme itse järjestä noita kasvumahdollisuuksia, elämä kyllä järjestää.

Buddhalaisnunna Pema Chödrön sanoo viisaasti kirjassaan Pelosta vapauteen (Basam Books 2003):

Tunnusta piilevät vikasi.

Tutustu siihen, mitä inhoat.

Auta niitä, joita et luule voivasi auttaa.

Päästä irti kaikesta, mihin olet kiintynyt.

Käy paikoissa, jotka pelottavat sinua.

Näillä mennään! Antoisaa viikon puoliväliä sinulle.

Amen. (Kuva: Pinterest)
Amen. (Kuva: Pinterest)