Tavoitteita kohti..

..ollaan vahvasti menossa.

Täällä taas! Tulipa otettua huilia tietokoneelta viikonlopun ajan ja muutenkin pyrin olemaan ajattelematta työ- ja kirja-asioita. Viimeiset viikot ovat olleet melko täynnä tekemistä. Päivät ovat pitäneet sisällään kirjoittamista, retriitin suunnittelua ja vetämistä, jumpan ohjausta, haastateltavien etsintää, haastattelujen tekemistä, valmennuksia ja vielä yksi yllätysmomenttikin on vienyt aikaa ja ajatuksiani, mutta kohta helpottaa. Ainakin se ajatus on vahvistunut, että selkeästi olen sellainen ihminen, joka parhaiten toimii pienen paineen alla, mutta mikään superihminen minäkään en sentään ole. Joululoma ei voisikaan siis tulla oikeampaan aikaan ja vaikka inhoan sitä, että joku pitäisi jollain tapaa ansaita, niin nyt voin täysin sydämestäni sanoa, että olen lomani ansainnut.

Aamulla myös totesin, että tuleva kirjani on kyllä viimeinen, jonka teen tässä muun arjen ohella. Että jos vielä kerran tähän hommaan ryhdyn, niin se vaatii kyllä apurahaa ja vaikka sitten puolen vuoden keskittymisaikaa vain ja ainoastaan kirjan tekemiselle. Ja vaikka materiaalia minulla olikin runsaasti kasassa ennen tämän alkuvuodesta ilmestyvän opuksen kustannussopimuksen allekirjoittamista, materiaalin läpikäyminen, valikoiminen ja muokkaaminen on ollutkin isompi suo kuin mitä olin ajatellut. Mutta kohta on valmista, tekstin rutistan kasaan alkavan viikon aikana. Ja sitten päästän irti ja jätän hommat maailmankaikkeuden haltuun, heh. Pääosin olen kyllä nauttinut joka sekunnista eikä ainakaan vielä ole alkanut kiristää edes kupolia. Selkeästi siis olen tehnyt itselleni mieleisiä asioita ja hyvä niin. Ja täytyyhän ihmisellä olla myös tavoitteita ja suunnitelmia, vaikka tässä hetkessä hyvä on ollakin. Silti sitä voin miettiä, että täytyykö niitä kaikkia tavoitteita ottaa tekoon juuri samaan aikaan.

Joka tapauksessa niin minun kuin sinunkin tavoitteesi on hyvä olla sellainen, että suorastaan singahdat herättyäsi sängystä ylös, koska olet niin innoissasi tavoitteestasi. Jos tavoite ei innosta, se lienee itselle väärä ja tuskin tulet sen parissa onnistumaan ainakaan kovin vaivattomasti. Innostumista tarvitaan, sillä ilman sitä eivät asiat etene tai ne eivät etene ainakaan kovin reippaasta tahdissa. Jos minäkään en olisi ollut näin innoissani kaikesta tekemisestäni, en varmaankaan olisi saanut puoliakaan näistä asioista tehtyä. Sinäkin saatat tietää sen fiiliksen, kun sinun pitäisi tehdä jotain, mikä ei jotenkin oikein nappaa. Silloin deadline on todennäköisesti tehokkain muusa ja ennen asian saattamista loppuun järjestelet niin sukkalaatikon kuin kirjahyllyn kirjatkin värin mukaiseen järjestykseen. Mutta miksi sitten tekisit tai välillä jopa tavoittelisit itsellesi epäsopivia ja vääriä asioita? Ehkä siksi, että luulet, että niitä kuuluu tehdä (muutkin tekevät), haluat tehdä niitä siksi, että muiden mielestä ne ovat siistejä (eivät siis ehkä itsesi mielestä), joku muu sanoo, että niin kuuluu tehdä (vanhemmat ovat opettajia, lapsestakin tulee, mutta onko se oma tahto ja toive) tai yksinkertaisesti et tiedä, mitä itse haluat tehdä. Vaihtoehtojahan riittää.

Sukkalaatikko ei ole järjestyksessä tässä osoitteessa, eivätkä myös kirjat värin mukaisessa järjestyksessä. Mutta oikeasti haaveilen tuollaisesta pienestä arjen puuhastelusta, jolloin ei tarvitse ajatella mitään, sen kun tekee vain. Jopa tiskaaminen on ollut viime aikoina ihanan rentouttavaa ja meditatiivista puuhaa, joka on toiminut itselläni erinomaisena läsnäoloharjoituksena. En olisi ehkä ikinä uskonut sanovani tiskaamisesta noin (ja saatan olla ainoa nainen tässä maailmassa, joka kiljuisi riemusta saadessaan joululahjaksi a) astianpesukoneen (ja keittiön, jonne sellainen mahtuisi) b) uuden imurin!!)

Lähetän sinulle voimaa alkavaan viikkoon! Tänne saa myös lähettää energiaa viimeiseen loppurutistukseen.

Mitä enemmän kiire on, sitä enemmän nautin, kun voin pysähtyä hetkeen. Torstaina kävin erään rutistuksen jälkeen tuijottelemassa joulukoristeita, ja taas jaksaa.