Ooh! Tässähän näyttää pahasti käyvän niin, että minusta sukeutuu jälleen juoksija. Olin tänään jälleen pikaisella lenkillä. Vapaaehtoisesti. Kukaan ei pakottanut. Keksin vielä loistoidean, miten päästä ihmisten ilmoille juoksentelemaan. Haen keskiviikkoisin keskimmäistäni treeneistä isolta kirkolta ja päätin ex tempore yhdistää hakureissuun Töölönlahden ympärijuoksun. Aikaa ei ollut liialti, vain puoli tuntia, mutta kipitin lahden kahdesti ympäri ja hieman vajaan 5 kilometrin lenkin aikaan 23.24. Olin tyytyväinen ja hikinen. Jestas sentään muuten, miten rakastunut olen siihen aikaisemmin mainitsemaani Adidaksen treenipaitaan. Paras juoksupaita ikinä! Ja entäs se Töölönlahti, se oli ihana! Ja entäs se fiilis, kun tahtoo jälleen juosta! Voi sitä onnellisuutta.

Olen asunut Kurvissa, Töölössä, keskustassa, Alppilassa ja juossut aina Töölönlahdella. Oli mukava päästä fiilistelemään tuttua mestaa pitkästä aikaa ja olinkin yhtä iloinen kuin Hangon keksi, sillä oli vain niin siisti treeni. Ja se vastatuuli. Se sai minut tuntemaan, että olen todella elossa.

M-juna Kannelmäkeen. Sanomatalo. Lintsi. Linnunlaulu. Talvipuutarha. Oopperatalo. Kaikki tutut mestat kaikilta niiltä sadoilta juoksulenkeiltä. Ah.

Töölönlahtea rakkaampi juoksupaikka on vain Keskuspuisto. Ehkä lähden sinnekin lenkille joku päivä. Kyllä vain, kaipaan ihan järkyttävästi kotikaupunkiani. Muutto onkin tilauksessa. Ja pyykinpesukone! Treenivaatetta hikeentyy sitä tahtia, että pesutuvassa saisi rampata joka päivä.

Tuskin maltan muuten odottaa huomista, jolloin korkkaan uuden 75 minuuttisen sisäpyöräilyohjelmani. Nyt on tulossa hyvää settiä, tsaijai.

Liikuntakärpäsen puremia itse kullekin!

P.s. Käykäähän kommentoimassa tuohon aikaisempaan unijuttuuni.