Tottumus ei aina ole hyvästä – se voi estää meitä tekemästä

Olen viime aikoina ajatellut paljon sitä, että asioita, joita tahtoo tehdä, ei kannata lykätä hamaan tulevaisuuteen. Vaikka tykkään rutiineista, kaikessa tottumus ei ole hyvästä. Sen sijaan niitä omia toiveita, uusiakin juttuja ja mieleisiä asioita kannattaa tehdä nyt, tässä hetkessä, toki jaksamisen, ajan ja elämäntilanteen ehdoilla. Kaikkea voi tehdä, mutta ei samaan aikaan. Joskus on tehtävä valintoja. Ja viisi vuotta hurahtaa kuin sormia napsauttamalla, sehän me kaikki tiedetään. Kun aloittaa nyt, niin ei hukkaa aikaa eikä tarvitse jossitella, että jos olisin silloin tehnyt sitä ja tätä niin tilanne olisi nyt eri.

Muistan, kun jokunen vuosi sitten jumppamallinani eräässä lehtijutussa toimi 85-vuotias eläkeläisrouva. Kuvausten päätyttyä hän totesi, että ehdinpä vielä tämänkin tehdä! Toki hän oli ehtinyt elämässään hurjan paljon muutakin, mutta tuo mahtava asenne jäi mieleeni. Jos hän olisi tehnyt vain asioita, joita hän oli tottunut tekemään, ei hän olisi tullut mallikseni. Hän ei myöskään vaikuttanut siltä, että olisi harmitellut sitä, mitä ei ollut vielä tehnyt, vaan oli onnellinen siitä, mitä oli tehnyt. Asenne näkyi hänessä myös siinä, että hän rohkeasti tarttui uusiin asioihin esimerkiksi iästä välittämättä. Hänen, jos kenen kohdalla sanonta ikä on vain numeroita oli täyttä totta. Vähän naurattaa, että tällä lailla 41-vuotiaana joskus mietin, olenko jo liian vanha. En ole. Moni asia on mahdollinen. Tai sanotaanko näin päin, että harva asia on mahdoton.

Itsekin olen pyrkinyt erityisesti viime aikoina tekemään enemmän niitä asioita, joita haluan tehdä. Olen pyrkinyt vähentämään asioita, jotka eivät ole niin mieluisia. Mutta kaikki tekeminen ei ole aina mukavaa, ja sen ei niin mukavan tekemisen kohdalla olen pyrkinyt muuttamaan asennetta. Oli asia sitten mikä vain, mutta jos siitä miettii, että se on kyllä yksi paskahomma, se on varmasti juuri sitä itseään eikä sen tekeminen tuollaisilla keloilla ainakaan helpotu.

Mutta silti teemme myös paljon asioita, joista emme niin välitä, ja joita meidän ei olisi pakko tehdä.  Välillä toistamme itseämme päivästä toiseen ja teemme asioita, joihin vain olemme tottuneet. Itsensä toistaminen on monessa asiassa hyvä, ja itse rakastan rutiineja, mutta välillä on hyvä poiketa polulta katsomaan uusia maisemia. Mutta välillä olemme tottuneet arkeemme niin, ettemme edes näe vaihtoehtoja. Tai ehkä kyse on siitä, ettemme halua nähdä. Sen enpäs halua nähdä vaihtoehtoja -asian takana taas on usein vanha tuttu vieraamme, pelko. Se kannattaa ottaa lämpimästi vastaan ja kysyä siltä, että jaahas, mitäs sinä haluat tällä kertaa minulle kertoa? 

Toisinaan keksimme tekosyitä, ettemme voi tehdä jotain, koska ne tekosyyt. Joskus haluaisimme tehdä jotain, mutta emme vain jaksa tai viitsi. Sekin on ihan ok, mutta silloin on turha jossitella, että olisinpa sitä ja tätä. Välillä haluamme asioita, koska luulemme, että muut meiltä niitä odottavat tai että niin kuuluu tehdä. Itsekin olen hyvä ajattelemaan monissa asioissa ensin muita ja sitten vasta itseäni, vaikka monesti olisi hyvä ajatella ensin itseä ja sitten vasta muita, koska kyseessä on kuitenkin oma ainutkertainen elämä.

Mahtavaa perjantaita!

Jenny

P.s. SYDÄN tuossa alla on tullut jäädäkseen! Saa painaa!

INSTAGRAMISSA

FACEBOOKISSA

Kadehtiminen saa olon huonommaksi

Myönteinen ajattelu itsestä on elämänmuutoksen ensi askelia

Nuuksiossa polkujuoksemassa – 50 km ja 3 300 nousumetriä alppijengin kanssa

Juoksun ja punttitreenin yhdistelmä toimii tällä hetkellä