Treenimotivaatio huipussaan!

Aamun Bodypump sujui vähän niin ja näin. Energiaa olisi riittänyt kuin pienessä kylässä, mutta käden takia en pystynyt etunojapunnertamaan, tekemään penkkipunnerruksia tai selkäbiisin yhdistelmää tai pystypunnerruksia ylipäätään. Koko ajan piti vähän varoa. Aargh. Kyllä kiristi kupolia. Työhuoneella sitten katselimme kollegoiden kanssa, että käsi on yhä edelleen turvoksissa, vaikka äksidentistä on kulunut jo 1,5 viikkoa. Kyllä syö naista tällainen puolikätisyys. Sittenpä muistin kesän, jolloin teloin jalkapöytäni. Mesta oli kipeä yli kolmen kuukauden ajan ja välillä oli vaikea saada kenkää jalkaan. Silloin en sitä tohtinut mennä kuvauttamaan, kun uuden työni takia olin ohjaustauollakin.

Mutta kyl vain, terveys on ehdottomasti yksi elämäni kulmakivistä. Ikävää, että muistan herätä arvostamaan sitä aina silloin, kun olen kipeä tai muu vamma vaivaa. Täytyy ottaa opiksi tästäkin ja olla kiitollinen hyvästä kondiksesta jokaisena päivänä. Ja hei, mulla on vain käsi kipeä. Jollain toisella on isompi murhe. Eli pientähän tämä on. Mutta juuri nyt ärsyttävimpien asioiden top2-listalla. Tässä herää ehkä kysymys, mikä se ensimmäinen sitten on. Se on päättämättömyyteni muutamaa asiaa kohtaan. Joskus kaipaan kykyä repäistä itseni vain irti, kertalaakista. Valitettavasti olen toisinaan enemmän sellainen soutaa-huopaa-henkilö.

Aamun tunnin jälkeen ajoin kohti Kaapelitehdasta rantareittiä pitkin. Helteinen aamu oli herättänyt kymmenet ihmiset juoksemaan. Ja voijettä sentään, urheilullisia ja terveennäköisiä ihmisiä on kyllä niin siistiä katsella! Urheilumotivaationi ja Jemppa kuntoon -projektini tärkeysluokitus nousivat samantien niin huippuunsa, että pystyin kieltäytymään töissä tarjotusta jäätelöstäkin. Hyvä minä!! Koska totuushan on se, että painoa pudotetaan itselle sopivan kokoisen ja terveellisen ruokavalion sekä liikunnan yhdistelmällä. Jos vetää napaansa herkkuja ja rekkamiehen annoksia, liikunta ehkä enemmänkin ylläpitää tilannetta, ettei se räjähdä aivan käsiin.

Liikuntainto on siis huipussaan! Huomenna jatkuvat Bodypump-harjoitukset, tosin saa nähdä, mitä käsi tykkää. Ja lenkillekin on mentävä, Midnight Run kolkuttelee jo oven takana. Stadium SOC Running Team – joukkueemme on saanut lisävahvistusta eräästä vaaleasta juoksijattaresta ja hänen puolisostaan. Vahvasti kohti voittoa siis!

Ei muuta kuin treeni-iloa kera muutamien Pinterestistä poimittujen treenikuvien:

Ei lakata liikkumasta, ei!

Söpö ajatus! Hiki on pienten läskipalleroiden itkua (vapaamuotoisesti käännettynä).