Unien uskomaton maailma

Totta vai ei? Antaako vastauksia vai ei? Mitä tuumaat?

Viime aikoina olen nähnyt ihan mielettömän tapahtumarikkaita unia, sellaisia, että olen oikein jo illalla odottanut sitä, milloin saa mennä nukkumaan. Ja parina iltana olenkin taas nukahtanut jo kuopuksen kanssa samoihin aikoihin. Viime yönä unessani olin monessa eri paikassa ja hämmentävää on ollut se, kuinka paljon tuttuja ja puolituttujakin, joiden kanssa olen yhteyksissä harvakseltaan korkeintaan Facebookissa, on unissani vilahtanut. Viime yöltä, tai sehän oli jo aamua, jäi erityisesti mieleeni se, kun olin menossa työkeikalle ja myöhästyin paikkaan kuljettavasta bussista (joka kylläkin oli Toyotan vanha pakettiauto). No, tiesin, että oma autoni oli jossain siellä, paikka jossa silloin olin, oli jonkinlainen juoksukilpailun huoltokenttä. Yhtäkkiä kesä muuttui talveksi eikä autoa löytynyt mistään. Lopulta menin pyytämään, että henkilökunta auttaisi minua ja kun apua kysyessäni sain mielestäni töykeän vastauksen, vastasin takaisin, että halusin tietää töykeästi vastanneen esimiehen nimen, jotta voisin hänestä tehdä valituksen. Jo unessa ymmärsin, että se oli egoni, joka sellaista puhui ja joku toinen työntekijä sanoikin, että älä nyt viitsi, me autamme sinua. Lopulta aloin kovasti miettiä auton rekisterinumeroa, jotta he voisivat tehdä kuulutuksen autosta. Muistan, miten unessa nykyisen autoni rekkaria oikein pinnistelin ja sainkin sen alkuosan oikein, loppuosa meni ensin pieleen, mutta jo unessa ymmärsin, että se ei ole oikein. Juuri ennen heräämistäni kaksi italialaisturistia soitti huoltokoppiin löytäneensä autoni ja helpottuneena ymmärsin, että nyt voin lähteä työkeikalle. Heh.

Joululomalla poimin hyllystäni Wayne W. Dyerin Toiveista totta – mielikuvista käytäntöön –kirjan (Basam Books 2013). Hankkiessani kirjan olin vain avannut sen, ja todennut sen jotenkin liian vaikeaselkoiseksi ja jättänyt sen heti alkuunsa kesken. Nyt kuitenkin tartuin jostain syystä kirjaan ja ahmaisinkin sen muutamassa päivässä kirjaa ahkerasti alleviivaten. Tässä on taas ihan mieletön esimerkki siitä, miten sitä itse etenee omalla polullaan. Vielä kesällä kirja siis oli itselleni kuin hepreaa ja nyt joulun jälkeen kaikki teksti siinä olikin aivan selkeästi ymmärrettävää. Kirjassa siis kerrotaan siitä, miten voimme manifestoida asioita, joita haluamme elämäämme ja kuinka teemme mielikuvistamme totta. Tärkeä asia on tuntea asioiden jo tapahtuneen, mutta on kirjassa paljon muutakin. Itseäni innosti erityisesti tuo unta käsittelevä kappale. Dyer kirjoittaa, että unessa astumme sisään alitajuisen mielen maailmaan ja painamme sinne asioita ja otamme ohjeita vastaan. Alitajuinen mielemme hoitaa (joko unessa tai hereillä ollessamme) 96 prosenttia siitä, mihin elämässämme ryhdymme. Unen aikana kuitenkin tietoinen mielemme jättää viiden aistin maailman ja yhdymme alitajuiseen mieleen. Vietämme unessa noin 1/3 osan elämästä ja saamme sieltä ohjeita jäljellä olevaa 2/3 osaa varten. Jännittävää!!

Erityisesti itseäni innosti se, että Dyer kirjoitti, että on todella tärkeää puhdistaa ajatuksensa negatiivisuudesta, päivän aikana mahdollisesti sattuneista epäonnistumisista ja muista huolista ennen nukahtamista. En nyt sanoisi, että enää aikaan olisin iltaisin tai öisinkään miettinyt mitään murheita, sillä asioita vain tapahtuu, toiset ovat ”hyviä”, toiset ”huonoja”, mutta ymmärrän kyllä pointin. Joskus, kun elämä tarjosi kosolti haasteita, saatoin yökaudet pyöriä miettimässä yksinäni pimeydessä eri asioita ja lopulta pyöriä sängyssä tuskanhikisenä puoliksi paniikissa. Huh, niitä hetkiä en kaipaa takaisin, sillä yöllä asiat saavat järkyttävät mittasuhteet ja pienikin asia alkaa näyttää valtavalta. No, joka tapauksessa Dyer kirjoittaa, että päivän viimeiset viisi minuuttia ennen nukahtamista ovat päivän tärkeimmät viisi minuuttia, jos aiomme alkaa elää elämää, jossa toiveet toteutuvat. Tämän lyhyen ajanjakson kuluessa kerromme alitajuiselle mielellemme, miltä meistä tuntuu ja mitä toiveita on määrä täyttyä herätessäsi syvästä unesta. 

Minä itse olen jo lapsesta lähtien lukenut iltarukouksen elämäntilanteestani huolimatta tai riippumatta, mutta nyt olen myös alkanut kiinnittää huomiota ajatuksiini juuri ennen nukahtamista. Olen siis alkanut ajatella ainoastaan vain niitä niin sanotusti mukavia asioita, päivän onnistumisia ja olen Dyerin ohjeen mukaan asettunut sopusointuun olemassaoloni lähteen kanssa ja muuttunut henkiolennoksi, jonka toiveet toteutuvat! Olen hokenut erilaisia Minä olen -rimpsuja ja jotenkin ne ainakin rauhoittavat. Dyer kirjoittaa, että nämä viimeiset viisi minuuttia ovat kannustuspuhe alitajuiselle mielelle. Silloin on myös tärkeää omaksua tunne, jonka toivottujen asioiden tapahtuminen saa meissä aikaan. Itseltään voi siis kysyä, että kun toiveeni toteutuu, miltä minusta tuntuu kehossani ja elää jo nyt sen mukaan.

Kirjassa puhutaan myös paljon Minä olen -energiasta ja Minä olen se joka olen -energiasta. Niistä puhuttiin myös erään ihastuttavan energiahoitajan viime keväisellä Minä olen -minikurssilla. Vaikka silloinkin jo oivalsin paljon uutta ja paljon jäi alitajuntaani pyörimään, niin kaivettuani nyt kurssin aikana muistiin kirjoittamani asiat ne vain tuntuivat entistä selkeämmiltä.

On tämä vain jännittävää tämä elämä, ei voi muuta sanoa. Oli kyse sitten tästä normiarjestamme tai unimaailmasta. Ihmisenä oleminen on kyllä yksi suurimpia siunauksia, mitä voi olla. Olen toisinaan liki järkyttynyt siitä, kun mietin sitä, miten vähän olen osannut joskus omaa elämääni arvostaa. Nyt en vaihtaisi päivääkään pois, en huonoja hetkiä, en hyviä hetkiä, en sekuntiakaan toivoisi kokeneeni toisin.

Mukavaa sunnuntaita sinulle! Mitä mietteitä unet sinussa herättävät?

P.s. Tässä vielä toinen Facebook-linkkivinkki, jota kannattaa alkaa seurailla!

Näinikkäästi! (Kuva: Pinterest)