Uuden alun edessä
Taas olen uuden alun edessä! Elämäni uudistuminen lieneekin enemmän vakio kuin poikkeus, sillä juurihan palasin freelanceriksi sijaistettuani Kauneus ja Terveys -lehdessä vuoden ja kolme kuukautta. Seuraava muutos tuleekin nyt tässä, kun rakas Vastaisku ankeudelle -blogini muutti tänne Kauneus ja Terveys -lehden nettisivuille. Samassa mestassa aloittivat muuten bloggaajat Karita ja Anna, jotka itse otan seurantaan, ota sinäkin!
Osa teistä ei tunne kirjoituksiani, mutta toki paljon saa selville, jos alkaa selailla tekstejä taaksepäin. Alunperin aloitin blogini siksi, kun jäin hetkeksi äitiysvapaalle kun nyt jo viisivuotias iltatähteni syntyi. Pian huomasin, että pystyin käsittelemään elämäni käännekohtia, vastoinkäymisiä, iloja, onnellisuutta, tavoitteita ja tunnetiloja, nyt muutaman mainitakseni, parhaiten kirjoittamalla. Ja kun vielä aloin saada palautetta, että muut saivat vertaistukea tai virtaa kirjoituksistani, niin luisuin lisää sinne arkisen hyvinvoinnin puolelle. Valaistumista ei ole näinä vuosina tapahtunut, ehei, ei pelkoa siitä! Mutta lamppuja on toki syttynyt paljon. Ja oivalluksia elämästä teen yhä koko ajan, lähes päivittäin, sillä olen vasta matkalla, enkä koskaan perillä tai valmis.
Itsetutkiskelussa, itseeni tutustumisessa ja itseni rakastamisen opettelussa ovat auttaneet monet asiat, kuten vaikka kouluttautuminen LCF Life Coachiksi, kahden elämäntaitokirjan kirjoittaminen ja henkisen hyvinvoinnin ottaminen säännölliseksi liki joka päiväiseksi harjoitukseksi, samalla tapaa kuin vaikkapa punttitreenin, jumppaohjaamisen ja juoksemisen. Suosittelen kokeilemaan!
Miksi aloin miettiä, mitä mietin?
Mistä kaikki sitten lähti? No aika klassisesti kriisistä, joka muutti elämääni monin tavoin vuosia sitten. Kesti aikaa ennen kuin sain tarpeekseni vellomisesta, jossittelusta ja surkuttelusta. Ymmärsin, että lopulta ainoa, joka itseäni voi auttaa eteenpäin, olen minä itse. Yksikään terapeutti, ystävä, läheinen tai työkaveri ei voi elää elämääni puolestani. Silloin teinkin päätöksen, että haluan jotain sen hetkistä parempaa, haluan voida hyvin ja olla vielä onnellinen. Ymmärsin, ettei mikään noista tule ilmaiseksi, kukaan ei tule minua kotisoffalta hakemaan. Tajusin kirkkaasti sen, että henkisen hyvinvoinninkin eteen pitää jaksaa tehdä hommia. Eiväthän lihaksetkaan kasva yhdessä yössä eikä kukaan muutu maratoonariksi juoksematta!
No, sitten ryhdyin töihin
Aloin miettiä, mitä tunsin. Miltä tunteiden tunteminen tuntui ja miten tunteisiini reagoin? Oivalsin, että tunteen kokeminen on eri asia kuin sen esille tuominen. Saan olla vihainen ja surullinen, mutta minun ei tarvitse räjähtää ja riidellä.
Minun oli hyväksyttävä, että tie kohti parempaa hyvinvointia oli hidas ja mutkainen. Välillä tuntui, ettei itsetutkiskelu parantanut oloani, vaan vei yhden askeleen eteenpäin, kaksi taakse. Yhä tuli päiviä, kun makasin kolme päivää sängyssä ja tuijotin kattoon, leikin marttyyria ja mietin, että miksi.
Otin itse vastuun omasta elämästäni, tunteistani ja hyvinvoinnistani. En vedonnut enää mihinkään minulle tapahtuneisiin asioihin, olinhan niin paljon muutakin.
Asetin itseni oman elämäni eturiviin. Aloin ensin pitää itsestäni, sitten rakastaa. Sekin voi muuten olla päätös, jonka joutuu tekemään joka päivä.
Aloin hyväksyä asiat sellaisina kuin ne ovat. Opin näkemään hyvää siinä, mikä oli ennen ollut kaaosta ja satuttanut minua.
Ja nyt kirjoitan sinulle
Noista yllä mainituista asioista ja monista muista kirjoitan myös sinulle. Toki kirjoitan myös liikuntamotivaatiosta, uusista lenkkareista, salitreenin aloittamisesta tai vaikka (näemmä ikuisesta) painonhallintaprojektistani ja juoksutreeneistäni.
Mutta sen haluan vielä sanoa, että sinäkin voit elää kauneinta mahdollista arkea, ymmärtää ja tuntea itseäsi paremmin. Olet ehkä jo havahtunut siihen, että kaikki lähtee oivalluksista, sinun oivalluksistasi. Kukaan muu ei voi muuttaa sinun elämääsi. Aina käytännön arkea ei ole helppo muuttaa, mutta silloinkin voit aloittaa siitä, että alat tarkastella elämää eri näkökulmista. Kun vain valitset toisenlaisen asenteen, mikään tilanne ei pysy enää tismalleen samanlaisena. Jo pelkillä ajatuksilla on valtava voima. Aika ajoin on hyvä miettiä, mitä miettii.
Vaikka elämä saa ja sen kuuluu olla pääasiallisesti hyvää, niin pelkkää vaahtokarkkia tai pilvenhattaraa se ei ole. Kun opit suhtautumaan arkesi tapahtumiin rennommin, hyväksyvämmin ja vähemmän henkilökohtaisemmin, jaksat paremmin. Kohtaat jatkuvasti isoja ja pieniä asioita, iloa ja surua, onnea kuin onnettomuutta, vastustusta ja flowta. Joskus vastaasi tulee jotain, mitä sinä et voi muuttaa, mutta joka muuttaa sinua.
Toivon, että blogini tarjoaa sinulle oivalluksia, iloa, uusia näkökulmia ja lämpimiä kokemuksia. Haluan herättää sinuakin näkemään, miten ainutlaatuista arki on, oikeastaan tavallisia päiviä ei olekaan. Etkä tarvitse kriisejä, jotta voisit nähdä elämäsi toisessa valossa. Mutta viimeistään silloin, kun olet kokenut jotain satuttavaa, lopulta vain sinä voit valita, pakenetko vai oletko sittenkin läsnä elämässäsi.
Tervetuloa seuraani, olit sitten uusi lukija tai jo pitkänkin matkan kanssani kulkenut konkari. Kaunista keskiviikkoa!
annasaivosalmi
Ilolla luen ajatuksiasi Jenny! Rauhoittavaa, mutta rohkaisevaa. Kiitos siitä.
Jenny B-H
Kiitos Anna! Ja kiitos samoin, saan sulta hurjasti treenimotivaatiota ja inspiraatiota. Kiitos siitä <3
Mirkku
Lievästi hupaisaa, että Kauneus ja terveys on varmaan ” pakottanut” sinut käyttämään kuvissa vaatteita, jotka peittävät tatuoinnit!
Jenny B-H
Hei Mirkku! Eihän nyt kukaan enää liki nelikymppistä voi pakottaa mihinkään 😀
Otimme kuvia myös toisessa asussa, säästelen niitä parempaa päivää varten.
Aurinkoista päivää sinulle!