Intuitioni (I love her!) on viestitellyt minulle vahvasti tänään, pitkästä aikaa. Tai ehkä minulla ei ole vain ollut aikaa kuunnella sitä (häntä) ennen kuin juuri nyt?

Minulla on ollut kaksi haastavaa mutta mukavaa haastateltavaa, joita on ollut vaikea saada kiinni kommentoimaan kirjoittamiani tekstejä. Aamulla ajattelin toista heistä ajaessani työhuoneelle, ja juuri samalla hetkellä kännykkäni surisi taskussani. Sain haastateltavalta tekstarin, jossa asia luvattiin hoitaa aamun aikana. Nyt se on hoidettu. Ja koska minulla on hyvän onnen putki päällä, sain sen toisenkin henkilön kiinni ja sekin asia on täysin kunnossa.

Keväisellä, kuivalla Länsiväylällä on helppo ajaa lähes huomaamattaan hieman ylinopeutta. Tänään minulle tuli olo, että pitää ajaa tosi säntillisesti. Ja kas, virkavaltahan se siellä oli pysäyttämässä porukkaa. Enkä siis tarkoita, että yleensä kaahailisin, mutta nyt vain tuli sellainen olo, että täytyy olla skarppina.

Olihan minulla asiaakin. Yksi kerrallaan ovat unelmani alkaneet toteutua. Jo syksyllä toivoin pääseväni kirjoittamaan Hidasta elämää -sivustolle, jonka aktiivilukija olen itsekin. Tadaa! Nyt se(kin) toive on toteutunut! Onnea ja onnellisuutta käsittelevä Onnen äärellä -blogini ensimmäinen kirjoitus julkaistiin eilen. Onnellisuusasiat siirtyvät siis sille puolelle, muuten jatkan normaalisti vastaiskua ankeudelle, jota puolisoni kutsuu muuten vauvakseni, heh.

Ai minäkö omistautunut? No, ehkä vähän..

Iloista kevätpäivää!