Uusi asenne pikkusairasteluun – ihanaa saa levätä

Syysflunssa ei vielä hellitä otettaan, vaikka olen maannut soffalla niin, että selkä on kipeä ja olen perunut kaikki mahdolliset menot. Mutta sen sijaan, että olisin ärsyyntynyt pöpöstä tai stressaisin tekemättä jääneitä treenejä tai hommia, ihan vahingossa huomasin ottaneeni tautia kohtaan aiempaa uudenlaisen ja huomattavasti paremman asenteen.

Kerrankin saan levätä rauhassa ja kunnolla! Sitä ajatusta olen pyöritellyt mielessäni ja vaalinut ilolla. Treenata ehtii sitten taas, kun terveyttä piisaa, eli suurimman osan vuodesta. Ja riittävän tervehän ihminen on silloin, kun ei joudu miettimään, olenkohan riittävän terve, jotta voisin liikkua.

Kaunista maisemaa voi ihalla, vaikka sitten vähän duhaisena.

Tämä luvan kanssa lepääminen on huomattavasti paljon kivempaa kuin lepäilystä mielensä pahoittaminen tai harmistuminen siitä, ettei syysflunssan tai muun pöpön iskiessä pysty tai jaksa tekemään asioita, joita on aiemmin suunnitellut. Ja silloinhan sen sijaan, että keskittäisi ajatuksensa vain siihen mielensä pahoittamiseen, sitähän olisi paitsi kipeä, myös pahalla päällä. Ja kuten useampi meistä tietää, se on huono yhdistelmä, joka saattaa vieläpä tarttua viattomiin ja ehkä terveisiin perheenjäseniin, eikä silloin ole kellään kivaa.

Nyt on näin ja sitten taas toisin. Toimii myös syysflunssaan sairastuessa, mutta testattu on, että toimii myös influenssan ja murtuneen koiven kaverina.

Aika moneen asiaan voi vaikuttaa omalla asenteella ja monessa arjen vaivassa ja pikku epäkohdassa asenteella todella on merkitystä.

Mahtavaa alkavaa viikkoa!

Jenny