Vain salihousut puuttuu

Arvatkaapa, mitä eilisellä lenkillä muuten sattui. No, koska urheilija ei tervettä päivää nää, totta kai nuljautin nilkkani astuessani vahingossa ison kiven päälle ihan viimeisillä sadoilla metreillä. Sillä hetkellä tuntui jalassa ikävältä, mutta kova särky alkoi vasta kuusi tuntia myöhemmin ja koveni illan mittaan niin, että eivät kuulkaas olleet kyyneleet kaukana. Loppuillasta nilkutin ympäri kämppää ja päätäni vaivasi se, joudunko ohjaamaan aamun sisäpyöräilyn yhdellä jalalla (lol) tai sitten rennosti lavan reunalla kahvikupposen ja hesarin kanssa istuskellen juu polkekaa te muut vain, tehän ootte tullu tänne urheileen älkää musta välittäkö yy kaa kovempaa lisää vastusta jeah. Aamulla oli kuitenkin tapahtunut ihme, sillä heräsin jalka lähes kunnossa. Sivusuunnassa sitä ei kärsi vielä paljoa liikutella, mutta muuten kyllä. Pidin illalla tunnin ajan kipeän kohdan päällä pakastepussia. Liekö ihmeparantuminen johtunut pakastepavuista (arvatkaapas muuten mitä syön illalla) vai harjoittamastani affirmoinnista, mutta aamun sisäpyöräily sujui yhtä mallikkaasti kuin aina ennenkin ja jalka on siis lähes terve. Vaarallista tuo lenkkeily! Ja yhä edelleen ihmettelen sitä, miksi kipu alkoi vasta tunteja loukkaantumista myöhemmin.

Spinun jälkeen olinkin niin täynnä virtaa, että lähdin salille nostamaan rautaa. Hahahaha, noooooh ainakin kävin vähän heiluttelemassa puntteja, sillä tein napakan 20 minuutin treenin käsille ja hartianseudulle. Painot piti poimia telineestä aivan summamutikassa, sillä enhän ole käynyt salilla iäisyyteen. Toki tässä elämässä kyllä, ja jopa hieman jälkeen salihousujen aikakauden, mutta tosissani en ainakaan viiteen vuoteen. Nappaamillani kutosen käsipainoilla tein olkapäitä ja hauista, ojentajat tein taljassa 25 kilolla. 3 x 10 toistot olivat ihan hyvä määrä noilla painoilla tässä vaiheessa. Ehkä olisi mennyt vähän isommatkin painot, mutta ensi kerralla sitten. Olisin myös tehnyt vielä vatsaa ja selkää lattialla, mutta porukkaa oli tungokseen asti sulattelemassa syömiään suklaamunia.

Niin ja kyllä, ehkä vähän innostuinkin tuosta salihommasta! Täytyy mennä tutustumaan minulle vieraaseen kuntosaliin paremmalla ajalla. Jotenkin sitä on aina lievästi urpo olo kun menee uudelle salille eikä tiedä, missä mikäkin laite tai painot sijaitsevat. Ja sitten vielä jos sattuu olemaan tatuointi tai pari kuten itselläni, niin takuuvarmasti pääsee silmätikuksi ainakin ensi minuuteiksi. Ja silloin voi iskeä epävarmuus. Ajattelin tosiaan (jälleen), että spin-tunnin jälkeen voisin tehdä jonkinmoisen setin juuri yläkropalle ja keskivartalolle kerran pari viikossa. Tuleepa muuten mahtavan hyvä fiilis siitä, että treeni on alkanut sujua. Ja että omien ohjausten lisäksi täysin vapaaehtoisesti käyn urheilemassa, aivan kuten jo lähes 33 vuoden ajan ennen viimeisintä raskautta. Hetkellisesti treenimotivaationi oli aivan hukassa eikä minua kiinnostanut liikuttaa itseäni oikeastaan minkään vertaa, mutta aina voi tehdä comebackin. Huh!

Tässäpä vielä päivän Pinterestistä poimittu motivaatiokuva! Olen harkinnut näiden inspiskuvien liimaamista jääkaapin oveen, mutta sitten päätinkin palata vhh-ruokavalion ja herkkulakon pariin. Yhtään ei haittaa se, että tyttäreni, pian 16 kk, tokaisee aina mamma mamma näitä kuvia nähdessään. Juu ihan samalta näytetään!

No jos ei vielä, niin kohta! (kuva: Pinterest)

P.s. Vielä ehtii osallistua arvontaan!!