Vihaisin tarvitsee eniten…

…rakkautta.

Onpas ollut viikko. Kun töissä naputtaa konetta kaikki päivät, en ole illalla jaksanut enää kirjoittaa riviäkään. Enkä ole ottanut siitä huonoa omatuntoa, koska näin on nyt! Mutta paljon on tapahtunut. Koti on laitettu pian pakettiin ja muuttaa osoitetta. Ehkä parhaiten valmisteltu ja ensimmäinen muutto ikinä, mikä ei ole aiheuttanut stressiä. Tai sitten olen vain kasvanut henkisesti, sekin voi olla.

Mutta sellaista mietin tänään, että miksi ihminen haluaa tieten tahtoen pahoittaa toisen mieltä? Tämä nousi ajatuksiini, kun luin eilen ikävään sävyyn annettua palautetta, joka ei kohdistunut minuun, vaan ystävääni. Ja aamulla luin palautteen, joka kohdistui itseeni.

Että saako joku itselleen todella siitä hyvän olon, että haukkuu muita? Puuttuu toisen ulkonäköön, mielipiteisiin, ulosantiin.

Sanoo rumasti.

Miksi?

Ensimmäinen reaktioni ei ollut kuitenkaan loukkaantuminen, vaan se, että ymmärsin, että nämä ihmiset tarvitsevat voimaa ja rakkautta. Että heillä on paha olla ja se purkautuu huonoin keinoin. Joskus aiemmin olisin varmasti pahoittanut mieleni. Nyt osaan ymmärtää, ainakin vähän. (Ja oikeasti rehellisyyden nimissä, aiemmin olisin miettinyt palautetta kaksi päivää ja antanut sen vaikuttaa kaikkeen! Olisin miettinyt, mikä minussa on pielessä. Huh, onneksi en enää.)

Mielipiteitä ja eri mieltä saa olla, totta kai. Näemme jokainen asiat omasta kulmastamme. Mutta aina kannattaa miettiä, miten sen mielipiteensä ilmaisee. Että jos joku sanoisi itselle niin rumasti kuin itse sanoo toiselle, niin miltä se tuntuisi? En usko, että se olisi täysin ookoo.

Joskus on hyvä pitää myös mölyt mahassaan, jos ei osaa ilmaista itseään nätisti tai edes rakentavasti.

En haluaisi uskoa, että kukaan tahtoo tietoisesti toisen mieltä pahoittaa, mutta varmasti heitäkin on. Itsellä on niin paha olla, että se purkautuu väärin keinoin. Joku haluaa sanoa rumasti, koska on niin paha olla. Rumasti sanominen ei kuitenkaan oloa helpota, vaan kokemuksesta tiedän, että se pahentaa.

Ne, jotka ovat vihaisimpia, tarvitsisivat paljon rakkautta. Sen antaminen vaatii rohkeutta heiltä, jotka ovat sellaisten ihmisten lähellä. Ei ole helppoa osoittaa rakkautta ja empatiaa ihmistä kohtaan, joka on täynnä vihaa ja katkeruutta. Mutta kuten logoterapiassa sanotaan, kaikista ei tarvitse pitää, riittää, että rakastaa.

Itse pyrin miettimään, että lisäävätkö sanani omaa tai toisten onnellisuutta. Siinä ei voi aina onnistua, mutta niin turhaa on pahoittaa kenenkään mieltä.

Ihanaa lauantaita. Ja sinulle, joka valmistut koulusta, ikimuistoista juhlapäivää!

Nämä ihanat pikku Lemmikit jäävät vanhan kodin pihalle. Kiitos kauneudesta, jota olemme saaneet ihailla!