Voihan innostus 2.0

Postasin jo aikaisemmin siitä, että muutosta on ilmassa. Vaikka silloin en sen enempää itsekään oikein tiennyt, enkä tosin täysin tiedä vieläkään, mitä kevät tuo tullessaan, olen todella innostunut. Itselläni muutos on aiemminkin useimmiten tarkoittanut hyviä asioita. Asian positiivisia puolia ei ehkä ole osannut nähdä juuri kyseisellä hetkellä, mutta jälkeenpäin kyllä ja hyvinkin kirkkaasti. Muutos avaa ovia. Kun päästää irti vanhasta, voi suunnata minne tahansa. On aika makea fiilis punnita eri vaihtoehtoja ja miettiä, että voi ryhtyä mihin vain. Ainoa, mikä estää valloittamasta maailmaa, on raha. Mutta jos sitä ei lasketa, niin lähes kaikki voi tapahtua!

Itse olen miettinyt jo pitkään, mitä minä haluan elämälläni tehdä. No, ainakin haluan kokea, että minulla ja teoillani on jokin tarkoitus. Haluan tehdä asioita, joilla on oikeasti merkitystä. Senpä vuoksi hankin juuri pääsykoekirjat ja nyt motivaationi on niin kova, että todellakin aion päästä opiskelemaan näin vanhoilla päivilläni. Ihannetilanne itselläni olisi puolet työajasta töitä, puolet opiskelua. Olen miettinyt pitkään ja kaivellut sydäntäni ja lopulta melko helposti päädyin alaan, jossa voin sekä jatkaa että hyödyntää myös nykyistä toimittajan ammattiani ja tehdä rakastamaani asiaa: kirjoittamista. Pitäkäähän peukkuja.

Tavoitteeseen pääsemisessä tärkeää on se, että todella uskoo omiin mahdollisuuksiinsa. Minun ei ole tarvinnut pinnistellä, uskon mahdollisuuksiini täysin. Toki se vaatii työtä, mutta minun ei ole lainkaan vaikea nähdä itseäni heinäkuun loppupuolella avaamassa paksua kirjekuorta. Jei!

Yksi muutos koskee lähinnä kehoani. Mässytin koko syksyn ja talven makeaa väsymykseeni, kärsin ylikunnosta, huonosta nukkumisesta, olemattomasta treenimotivaatiosta ja jopa stressistä. Yhtäkkiä nekin tuntuvat menneen talven lumilta. Maanantaina (hahaha, jo kolme päivää takana) aloitin herkkulakon ja aion nyt saada itseni kuntoon ihan oman itseni vuoksi. En väitä, että olisin onnellisempi timmimpänä, mutta sekin voi kyllä olla, heh. 10 kiloa pois ei ole kuitenkaan ylitsepääsemätön urakka, vaan kohtuullinen tavoite, joka on toteutettavissa. Ryhmäliikunnan ohjaamiseen olen rakastunut uudelleen vaisumman kauden jälkeen. Minusta on ihanaa saada ihmiset ylittämään itsensä ja tsemppaamaan vielä silloinkin, kun se viimeinen punnerrus tuntuu mahdottomalta.

Keväällä olen osallistumassa monellekin kiinnostavalle kurssille, joita odotan innolla. Ohjelmassa on ainakin NLP-koulutusta, joogan alkeita (kyllä, yritän jälleen ja aina vain tulla joogiksi), meditaatiota, astrologiaa ja muitakin erilaisia keho-mieli-pohjaisia kursseja ja luentoja. Ja voijjettä kun tämä niiden odotus on jännää ja hauskaa puuhaa! Erityisesti odotan myös tapaavani samanhenkisiä ihmisiä kursseilla. Ne oikeat ihmiset kun ovat tähänkin mennessä tuntuneet jostain tupsahtavan elämääni juuri silloin, kun on ollut aika. Ja vaikka osa koulutuksista ja kursseista on työjuttuja, se ei haittaa lainkaan. Joka tapauksessa mieli kaipaa treeniä kuten kehokin. Ei ole järkeä pumpata voimaa pelkästään lihaksiin! Kun on voimaa myös mielessä, mikään ei ole mahdotonta.

Yksi kevään selkeä muutos koskee pientä ihmistä kodissamme. Minä jään taas osittaiselle hoitovapaalle, kun puolisoni alkaa palailla työelämään. Saan viettää viikosta pari kolme kokonaista päivää tuon tanssivan pienen ihmeen kanssa. Ja se tekee minut iloiseksi.

Oikeasti moni asia on järjestelykysymys ja kiinni siitä, mitä itse elämältään tahtoo. Sitten ei muuta kuin tuumasta toimeen, ei kuitenkaan suorittamaan. Itselläni on hyvät fiilikset nyt ihan kaiken suhteen. Se varmaan kumpuaa siitä, ettei mikään yllä mainituistakaan tunnu pakolta, vaan hommat lähtevät omasta halustani ja innostuksestani.

Life is good. Pysyköön se sellaisena!

Ja kohta on kesäkin, voijettä sentäs!