Yhdestä en luovu ja se on uni
Miten sä voit mennä nukkumaan vauvojen aikaan? Eikö sua yhtään harmita, ettei sulla ole iltaisin omaa aikaa, kysyi ystäväni, kun aikanaan kerroin hänelle meneväni nukkumaan useimmiten puoli kympin paikkeilla.
Helposti eikä harmita, vastasin ja sain vastaukseksi huvittunutta pään puistelua.
Kun on joutunut heräilemään ja valvomaan useamman vuoden, alkaa unta arvostaa ja silloin on ihan sama, vaikka menee nukkumaan vauvojen aikaan, jos on seuraavana päivänä energinen ja virkeä. Yhdestä en luovu ja se on uni.
Nykyäänkin huomaan riittävän ja palauttavan unen ja ennen kaikkea sen puutteen merkityksen heti, kun nukun huonosti. Eilen yöllä ajelimme kotiin maaseudulta rapujuhlista puolen yön kieppeillä, ja olo oli aamulla krapulainen, vaikken ollut juonut kuin alkoholittomia juomia ja nukuin herranjestas puoli kymmeneen. Kesälomalla tosin tuli sekoitettua unirytmejä niin, että menin nukkumaan usein vasta juuri puolen yön kieppeillä ja saatoinpa nukkua yhdeksään aamulla.
Loman ulkopuolella haluankin nukahtaa ajoissa, jolloin useimmiten herään aikaisin ilman kelloa, virkeänä. Aina ei kuitenkaan ole ollut näin, ja itsekin aloin arvostaa unta ja ymmärtää sen merkityksen arjessani vasta, kun olin nukkunut monta vuotta huonosti ja ollut jo aika epätoivoinen huonojen unien kanssa. Kun ei saa nukuttua, kaikki tuntuu tavallista ankeammalta ja harmaammalta. Ihminen tarvitsee unta, ja sen määrällä on väliä.
Yhdestä en luovu, ja se on uni. Tässä kyllä kai enemmänkin rentoudun.
Heräilyä lapsen kanssa
Kuopukseni valvoi ja herätteli ensimmäiset pari vuottaan. Normaaliyö oli sellainen, että heräsimme 8-10 kertaa yössä. Parin vuoden ikäisenä lapsi alkoi vihdoin nukkua ja posotti helposti 12 tuntia unta yhteen menoon. Itse kuitenkin jatkoin heräilyä vielä muutaman vuoden sen jälkeen. Pelkäsin kuollakseni, että en osaa enää nukkua.
Hyvin olen nukkunut oikeastaan vasta pari vuotta. Saatan vieläkin heräillä öisin kerran pari, mutta saatanpa nukkua heräämättä myös noin seitsemän tuntia. Pääosin nukun kohtalaisen hyvin, enkä anna minkään häiritä untani. Uni on itselleni pyhä asia, jota vaalin rakkaudella.
Kun lapsi heräili, olin koko ajan väsynyt. Mutta väsymykseen ja huonoon oloon tottui, eikä sitä oikein osannut kaivata muuta. Kun sitten alkoi helpottaa, huomasin vasta, miten värit palasivat elämään. Yhä nykyään huomaan, miten rutiinit sopivat itselleni. Riittävä nukkuminen ja sen lisäksi semiterveellinen syöminen ja sopivasti liikkuminen ovat paras yhdistelmä pitää hyvää huolta myös omasta pääkopastani ja saada kroppani tuntumaan energiseltä.
Helteillä nukkuminen on ollut vaikeampaa ja olen heräillyt enemmän. Kesälomaunirytmi on myös tarkoittanut sitä, että en ole herännyt aamuisin niin virkeänä, vaikka olisin nukkunut yhdeksään. Olenkin huomannut, että itse voin parhaiten silloin, kun menen aikaisin nukkumaan ja herään aikaisin. Vaikka nukkuisin saman määrän, mutta nukahtaisin ja heräisin normaalia myöhemmin, en ole yhtä virkeä. Onkin hyvä myös tunnistaa se unirytmi, joka sopii itselle, oli se millainen tahansa ja muiden kommenteista viis.
Alkoholi on jäänyt lähes kokonaan, sillä aloin huomata, että jo pari annosta heikensi uniani ja sai olon tuntumaan väsähtäneeltä seuraavana aamuna. Tulin siihen tulokseen, että hetken huvi esimerkiksi lauantai-iltana häviää koko päivän energisyydelle. En myöskään loman ulkopuolella someta enää puoli kymmenen jälkeen, vaan ihan viimeisenä ennen nukahtamista luen kirjaa. Aika pian alkavat silmät lupata ja sitten olenkin valmis nukkumaan. Esimerkiksi nämä kaksi keinoa auttoivat nukkumaan paremmin uudelleen.
Unetonta ymmärtää vain toinen nukkumaton
Kun nukkuminen oli todella katkonaista, niin myös pinna oli tosi paljon kireämmällä ja omaa väsymystä saattoi purkaa tavoilla, kuten rähjäämisellä siitä eteisen nurkan viemättömästä roskapussista, eli tavoilla, jotka eivät enää tulisi mieleenkään kuin ehkä kerran sadassa vuodessa. Ja voi vitsi miten paljon silloin ärsytti lukea terveysvinkkejä, että nuku enemmän. Olisinhan perhana sentään nukkunut enemmän, jos olisin voinut! Unettoman epätoivo on jotain, mitä ei ymmärrä kuin toinen, joka ei saa nukuttua tai joka nukkuu kuukausikaupalla huonosti.
Mutta, kuten sanottu, uni on asia, josta en helposti enää luovu. Riittävä uni auttaa myös palautumaan paitsi treeneistä ihan myös työstä ja kaikki, ihan kaikki, on niin paljon helpompaa levänneenä, virkeänä ja energisenä.
Sanotaan, että suomalaiset nukkuvat liian vähän. Mites on sun unien laita? Riittääkö vai pitäisikö löytää keinoja nukkua enemmän tai paremmin?
Mahtavaa alkavaa viikkoa!
Jenny
Lue myös!:
Lomalla piti tehdä kaikenlaista – suunnitelmat muuttuivat
Muutto Fit-lehden sivuille – mitä matkalla on tapahtunut?
Carla
Aamen! Itse ymmärsin unen pyhyyden kolmivuorotyön myötä. Vaikka en enää teekään kolmivuoroa, on unen merkitys itselle säilynyt: jos siltä tuntuu on ihan ok painaa pää tyynyyn seitsemältä illalla ja puhelimen voi laittaa ilman omantunnon tuskia äänettömälle unien ajaksi.
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Carla kommentista!
Joo, voin kuvitella, että kolmivuorotyö on myös hyvä herättäjä tässä uniasiassa. Kyllä sitä unta moni viimeistään silloin alkaa arvostaa, kun siitä on ollut pulaa!
Huvittaa, kun kirjoittamisen jälkeen sitten juuri viime yö meni vähän miten meni. Lapsi tuli nukkumaan meidän sänkyymme ja itse siirryin nukkumaan lapsen sänkyyn, joka oli puoliksi täynnä pehmoleluja! Tilaa siis ei ollut kovin ruhtinaallisesti, joten unetkin olivat mitä sattuu ja se tietää taas aikaista nukkumaanmenoa tänään illalla 🙂
Asta Pylkkänen
Unta arvostaa enemmän, kun tekee vuorotyötä, välillä työ on 12 tuntia. Nukkumiseen jää noin 5,5 tuntia. Vapaalla ei nukuta, kroppa on kireenä, mieli väsähtänyt. Nyt oon viikon lomalla, pakko nukkua, käyn 22.00 aikoihin nukkumaan. Illalla luen , koitan rentoutua ennen nukahtamista, olen kateellinen miehelleni , joka laittaa pään tyynylle, nukkuu samantien. En käytä alkoholia, myös kahvia en juo 16.00 jälkeen , saan silloin sanoa hyvästit unille , jos hörpin myöhempää. Liekö ikä tekee tehtävänsä. Mutta en myöskään ota tästä hirveätä painetta( joskus olen ottanut). Uni on tullakseen .
Kati
Nukun kuten sinä. Menen nukkumaan yleensä klo 22:00, joskus hiukan aikaisemmin. Herään siinä 5:45-6:30. Viikonloppuna/lomalla lähes samaan tapaan, samasta syystä kuin sinäkin kirjoitat. Voin yksinkertaisesti parhaiten näin. Jätin alkoholin täysin yli vuosi sitten ja vaikutus nukkumiseen(kin) on valtava. (kirjoitin tästä jos joku haluaa lukea: https://piilomajassa.wordpress.com/2018/04/23/ei-kiitos/)
Uneni on syvää ja hyväätekevää. Herään lähes aina virkeänä. Mulle on myös tärkeää saada nukkua se mun n. 7,5-8 tuntia alkuyöstä. ts. aikaisin nukkumaan, aikaisin ylös. En ole ollenkaan virkeä jos nukun vaikka 01-09.
Sanna
Hei,
Kiva, että olet hokannut unen merkityksen!
Minä nukun arkisin 21-07 ja viikonloppuisin 21-9. Nukkuminen on parasta mitä tiedän 🙂 ai niin, ja tuosta puuttuu vielä satunnaiset päiväunet… Kun lapset olivat pieniä, laitoin silloinkin yhtäaikaa heidän kanssaan nukkumaan. Mun neljästä lapsesta vain yhdellä oli vauvana uniongelmia. Uskon, että esim. lapsen nukahtamiseen vaikutti se, että kun aikuinen luki iltasadun ja sitten kaikki laitoimme yhtäaikaa nukkumaan, ei lapsille jäänyt tunnetta, että nyt aikuiset tekevät jotain hauskaa ja heidän pitäisi nukkua. Vältyimme monessa perheessä ongelmalliselta nukutusrumbalta. Sain omaa aikaa kun lapset olivat päiväunilla. Heräsimme kaikki, myös äiti virkeinä aamulla.
On surullista, että monet aikuiset pihistävät yöunistaan mm.somettamisen tai tv-sarjojen katsomisen vuoksi. Eikö niitä sarjoja voi katsoa ennen klo 22 kun on netflixit jne.
Onneksi mieheni ymmärtää kovan unentarpeeni eikä ikinä valita kun nukun paljon 🙂
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Asta kommentistasi! Joo, ymmärrän täysin tuon vuorotyön merkityksen, vaikka itselläni onkin jo aikaa siitä, kun tein vuorotyötä. Se varmasti vaikuttaa tosi paljon päivärytmiin ja jaksamiseen ja silloin pitänee yrittää löytää niitä keinoja, että on itse virkeä.
Mä olen nykyään vähän samanlainen kuin sun puoliso! Nukahdan usein heti ja esimerkiksi lentokoneessa pystyn ottamaan nokoset. Oma puolisoni on sitten taas ihan erilainen ja hänkin on sanonut, että vitsi, kun olis tämä minun nykyinen nukahtamisen lahja.
Mutta toi viimeinen lause sun kommentissa on se tärkein! Ihana, ettet ota paineita ja annat unen tulla. Itsekin tiedän kokemuksesta, mitä enemmän sitä asiaa alkaa stressata, sitä huonommin nukkuu 🙁
Monessa asiassa auttaa hyväksyminen ja se lienee tässäkin se ”salaisuus”. Silti toivotan sulle kauniita unia!
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Kati! Joo, meillä onkin aika samantyyppinen rytmi sitten! Nyt on vielä vähän vaikeuksia kesäloman jälkeen, mutta ehkä se pieni valvominen sitten ei lomalla ollut kuitenkaan mikään maailmanloppu.
Kiitos myös postauksen linkistä, käyn mielenkiinnolla lukemassa sen!
Mulla on just useimmiten sama olo kuin sulla. Erityisesti silloin, kun menen riittävän ajoissa nukkumaan ja nukun sen 6-7 tuntia heräämättä. Se on jännä, että vaikka saman määrän tai enemmänkin nukkuisi, mutta eri aikaan, se ei myöskään itseäni virkistä. Ehkä siihenkin voi tottua, mutta juuri nyt tämä rytmi on paras itselleni.
Mahtavaa päivää!
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Sanna kommentistasi! Ja on niin mukava lukea, että meitä on muitakin, jotka menevät aikaisin nukkumaan. Kyllä olen samaa mieltä, että nukkuminen on ihanaa. Ja ilman sitä ihminen alkaa voida huonosti ja kaikki on paljon vaikeampaa.
Joo, itselläni on kolme lasta ja toi nukutusrumba kuulostaa niin tutulta… vasta tän kolmosen kanssa aloin mennä käytännössä samaan aikaan nukkumaan. Puoliso totesi, että mitä hän yksin valvoo ja aikaisti myös omia rytmejään 🙂
Sen kyllä huomaan, jos olen esim. lomalla somettanut puoleen yöhön! Aamulla ei ole virkeä. Siksi pidänkin normiarjessa kiinni noista itselleni luomista somerajoista 🙂 Toimivat mulla.
Mahtavaa päivää!
LauraKatarooma
Mää en muista koskaan nukkuneeni hyvin. Mulla se on kausittaista. Välillä nukun paremmin ja välillä on unettomia kausia. Näin siis jo lapsena. Nykyään opettelen sietämään tätä ja tavoitteeni on hyväksyä tämä tilanne. Jos se sitten vaikka helpottais.
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos LauraKatarooma kommentistasi! En tosiaan tiedä, miltä sinusta tuntuu, mutta voin vähän ymmärtää, puolisoni on juuri vastaavanlainen. Hän on nukkunut huonosti pienenä ja nukkuu yhä huonosti, mutta koska on aina ollut sellainen, ei oikein muusta tiedäkään.
Toki hän tekee myös asioita, jotta uni paranisi ja tuo asian hyväksyminen on varmasti hyvä juttu.
Mä tein kerran Eeva-lehteen artikkelia, jossa asiantuntija sanoi, ettei ihmisen edes tarvitse nukkua yhtäjaksoisesti ja me ollaan niin erilaisia uniltamme. Että toi 8 tuntia putkeen unta on ihan vanhanaikainen ajatus.
Toivotan sulle silti kauniita unia! Mahtavaa päivää myös.
Ankka
Niin allekirjoitan tämän! Tärkeä postaus! Unetonta ymmärtää vain toinen uneton. Ja sitten kun unet saa vihdoin kohdalleen, mikään maailmassa ei ole nukkumista parempaa. Kiitos myös vinkeistä.
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Ankka kommentistasi! Mä oon niin samaa mieltä tuosta, että kun unet vihdoin saa kohdalleen, mikään maailmassa ei ole nukkumista parempaa. Aiheutin taas hieman hihittelyä, kun kerroin, että tällä viikolla olen mennyt parina iltana jo iltayhdeksältä nukkumaan. Mutta jotenkin sitä tuntee itsensä ja kroppansa ja tietää, että joskus se on oikeasti parasta, mitä sillä hetkellä voi tehdä.
Toivotan sulle kauniita unia!