Hyvä elämä

Haluatko olla onnellisempi?

Onpa ollut viikko. Kun elämä tuntuu vähemmän onnelliselta, on ollut hyvä muistuttaa itseä siitä, että kaikki on kuitenkin lopulta hyvin. Haluatko olla onnellisempi? Siihen voi auttaa jo se, että avaat silmäsi ja huomaat, mitä kaikkea ympärilläsi on. Toimi taas minulla.

Vastaisku ankeudelle

Kymmenen vuotta sitten en olisi uskonut, että minusta tulee sellainen tyyppi, jonka mielestä onnea on se, kun taivaalla on kauniita pilviä. Tai se, että saa seistä pihalla ja katsoa, kun oma lapsi leikkii kavereidensa kanssa.

Onnea on myös terveys, oli se sitten millainen tahansa. Onnea on astianpesukone. Onnea on se, että on rahaa ostaa ruokaa, bussilippu kuukaudeksi ja vaatekaapissa vaatteita ja pään päällä katto.

Parasta onnea ovat kunnon yöunet

Onnea on sekin, että saa nukkua kunnon yöunet. Viime aikoina olen nukkunut kohtuullisen hyvin. Erinomaisen hyvin, jos verrataan vaikka neljän vuoden takaiseen aikaan, kun lapsi herätti pahimmillaan 10 kertaa yössä joka yö, kunnes täytti kaksi ja yhtäkkiä nukkui 12 tuntia putkeen. Toki meillä heräillään vieläkin. Aina välillä havahdun siihen, kuinka 25 kiloa kiipeää ylitseni ja käpertyy kainalooni nukkumaan, mutta pääasiassa yöt ovat rauhallisia.

Joitain viikkoja sitten nukuin 7 tuntia putkeen ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ja aamulla olisin voinut juosta maratonin. Niin paljon tuo yhtenäinen uni vaikutti jaksamiseen. Ja itse asiassa hyvin nukutut yöt vaikuttavat ihan kaikkeen, nykyään uni on yksi suurimpia onnellisuuden lähteitäni. Asia, josta minä ymmärsin olla kiitollinen vasta sitten, kun olin sen pariksi vuodeksi menettänyt.

On hienoa saada nukkua, mutta todellista onnea on saada herätä. Onnea on myös saada herätä töihin, joka ei tässä maailmantilanteessa todellakaan ole itsestäänselvyys. On onnea, kun saa tehdä töitä, vaikka freelancerin elämää on se, että hommat kasaantuvat ja välillä taas on liian rauhallista. En enää valita, vaan elän tilanteen mukaan.

Vastaisku ankeudelle

Onnea on ymmärtää, ettei itsestäänselvyyksiä ole

Joskus 10 vuotta sitten en varmaan juurikaan edes vilkaissut taivaalle. Sen sijaan, että olisin mennyt aikaisin nukkumaan, katsoin roskaa telkkarista tai roikuin koneella. Pihalla seisoskelu oli mielestäni tylsistyttävää, olihan lapsilla ne kaveritkin.

En ymmärtänyt arvostaa astianpesukonetta, vaan pidin sitä itsestäänselvyytenä. Sen jälkeen sitten tiskasinkin viisi vuotta, joten nykyään en valita edes sitä, että konetta pitää täyttää tai tyhjentää.

Raha-asioihinkin suhtauduin ihan eri tavalla. Onnea oli materia, johon kukkaroni ei taivu oikein vieläkään. Nyt se sama luksus voi olla vähän parempi oliiviöljy, 24 rullan vessapaperipakkaus ja se, että on silloin tällöin rahaa käydä ulkona lounaalla.

Näin ne ihmisten tilanteet ja ennen kaikkea arvot muuttuvat. Mutta ei se ihme ole, kaikki muuttuu koko ajan. Kun katsoo vaikka ulos ikkunasta, niin eipä siellä ulkonakaan asiat pysy samana. On valoisaa, sitten pimeää. Tuulee hemmetisti, sataa vettä ja yhtäkkiä aurinko paistaa. Ne vielä eilen vihreät lehdet ovat yhtäkkiä kirkkaan oransseja. Taloja rakennetaan ja puretaan. Tietyömaa repii kadut auki ja asvaltti muuttuu isoksi kuopaksi.

Miksi sitten ihmisen sisällä pysyisi asiat samana?

Onnea on jo se, että hengittää. Onnea on saada olla minä, juuri tässä ja nyt.

Kun nyt mietin elämääni taaksepäin, en oikein enää edes muista, mistä onnea joskus kauan aikaa sitten ammensin. Sen tiedän, etten kovin hyvin osannut arvostaa noita pieniä suuria asioita. En koe, että olisin ollut epäkiitollinen, mutta en vain osannut nähdä asioiden arvoa. Pidin montaa juttua itsestäänselvyytenä. En osannut kiittää siitä, miten hyvin asiat ainakin materialistisessa mielessä olivat. Ja miten moni asia tuntuikaan velvollisuudelta sen sijaan, että sitä olisi osannut täysin arvostaa. Olisinpa jo silloin nähnyt onnen hiekkalaatikon reunalla istuessa sen kärsimättömyyden sijaan jo ensimmäisen lapsen kanssa, enkä vasta kolmannen.

VAstaisku ankeudelle

Onnea on tasapaksu arki

Ja nimenomaan, muistelen, että etsin onnea. Koko ajan piti olla jotain jännittävää tulossa. Sitä ei osannut pysähtyä hetkeen ja nauttia tästä sekunnista. Arki tuntui paikoin tylsältä. Nykyään tasapaksu arki on ehdottomasti parasta, mitä itselleni voi tapahtua.

En varmasti ikinä jaksa lakata kiittämästä siitä, että silmäni lopulta avautuivat.

Elämäni hienoimpia kokemuksia on ollut löytää onni arjesta ja niin monissa eri muodoissa. On satoja asioita, joista voi olla kiitollinen. Vielä mahtavampaa on ollut löytää onni itsestä. Toki minullakin on myös materialistisia haaveita, ihminen vain olen, mutta en enää rakenna onneani niiden varaan. Olen yhtä onnellinen ilman kuin kanssa. En myöskään nojaa kehenkään toiseen ihmiseen ja vaadi, että hän huolehtii minun onnellisuudestani. Nautin ihmisistä ja olen kiitollinen siitä, että saan jakaa elämääni heidän kanssaan lyhyen tai pitkän ajan. Mutta onni on jotain, joka on meissä itsessämme, joka meidän itsen tulee löytää.

Onni ja onnellisuus tarkoittavat itselleni myös sisäistä rauhaa. Rauha voi pysyä, vaikka kielteisiä tunteita ja ajatuksia herää itsessä. Rauha voi pysyä vaikka välillä on vatutusta, surua ja kärsimystäkin. Rauha voi olla, vaikka aika ajoin huomaa olevansa huolissaan ja murehtivansa. Rauha voi myös heilahdella, sekin on ookoo. Välillä rauha hukkuu ison aallon alle. Kuitenkin kun se kerran on itsessä ollut, uskon, että se palaa aina takaisin. Omm.

Mutta, miten muuttua, jos onnea ei näe, tunne tai sitä ei osaa lakata etsimästä, ei löydä tästä hetkestä? Omat ajatuksemme ja tekomme ovat se kulta-arkku sateenkaaren juurella. Meidän itsemme täytyy uskoa, että juuri omilla ajatuksillamme ja teoillamme on merkitystä. Kun oivallamme, toiset helposti ja vaivattomasti, toiset hankalimman kautta (vilkutuksia tuosta jälkimmäisestä ryhmästä), että vain me itse olemme vastuussa omasta onnestamme tai onnettomuudestamme, olo voi helpottua, elämäntilanteesta huolimatta.

Onnellinen voi olla vain tässä ja nyt, koska muuta hetkeä meillä ei ole kuin tämä, oli se sitten millainen tahansa.

Onnen täyttämää viikonloppua sinulle. Kauniita unia myös, sitten kun on niiden aika.

P.s. Eräs ystävä mietti kerran, saako onnea hehkuttaa, jos sitä on. Saa hehkuttaa. Sinun onnesi ei ole muilta pois, muista se.

VAstaisku ankeudelle

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *