Oma elämä ja perhe

Lapsi on paras lifecoach

Lapsi on paras lifecoach. Heiltä oppii valtavasti. Juhlaputki on alkanut vahvasti.

Tänään meillä juhlittiin kaveriporukalla kuopuksen tulevia synttäreitä. Vaikea uskoa, että nuorimmaisenikin on tiistaina jo kuusi (ja vanhimmaiseni parin kuukauden päästä 20!!). Sitä todella toivoo osaavansa olla läsnä lapsille, kun juurihan he eilen syntyivät ja huomenna jo muuttavat pois. Tai siltä ainakin tuntuu. Päivät ovat joskus pitkiä, vuodet superlyhyitä!

Lastenjuhliin sonnustaudutaan toki lapsekkailla asusteilla. Pingviinit ovat kotimaista designia.

Kun kuopukseni oli yksivuotias, kirjoitin tämän tekstin, jonka laitan jakoon tässä alla. Suuri osa noista asioista pätee vieläkin ja olen sitä mieltä, että jokaiselle tekee välillä hyvää olla lasten seurassa, oli oma ikä mikä tahansa. Jos omia lapsia ei ole, niin niitä voi lainata! Omaa elämääni ihastuttaa nyt myös veljeni esikoinen, toukokuussa 1 vuotta.

Yksivuotias on paras life coach ikinä!

Mietin tänään, että kun on etuoikeutettu ja saa elää arkea lasten kanssa, oppii ihan valtavasti. (Välihuomautus: joskus (harvoin)  tosin tuntuu siltä, että joutuu. Ei se arki aina niin ruusuista ole, nääs). No, joka tapauksessa, erityisesti yksivuotias on kelpo esimerkki ja oiva opettaja monessa asiassa, jotka aikuiselta tahtovat unohtua.

Kun yksivuotias oppii jotain uutta, hän osaa iloita taidostaan ja palkitsee itsensä taputuksilla ja naurulla. Hän ei vähättele itseään vaan todella ottaa ilon irti osaamisestaan. Uutta taitoa ei myöskään korvata heti jollain toisella, vaan sitä harjoitetaan niin kauan, kun huvittaa. Yksivuotiaalla ei siis ole kiire mihinkään, vaan hän malttaa pysähtyä.

Ei lastenjuhlia ilman pikku pussukoita.

Yksivuotias on luultavasti omasta mielestään maailman makein tyyppi. Hän vaikuttaa rakastavansa itseään ihan täysillä, mutta ottaa myös toisilta saamastaan huomiosta kaiken irti. Hän on sosiaalinen ja lähestyy ventovieraitakin vilpittömän uteliaasti. Hän ei epäile tai puhu pahaa. Sen sijaan hän hymyilee, vilkuttaa ja juttelee, vaikka tapaisi vieraan ensimmäistä kertaa tai kohtaisi toisen ihmisen katseen pikaisesti vaikka kadulla. Hän ei ole ennakkoluuloinen, oli ihminen minkämaalainen, minkä ikäinen tai minkälainen tahansa. Yksivuotias ei katso toisen vaatteita, titteliä tai ulkonäköä. Kaikki ihmiset tuntuvat olevan yksivuotiaan ajatusmaailmassa samalla viivalla, yhtä hyviä.

Kun yksivuotias epäonnistuu, hän ei jää vatvomaan murheitaan vaan unohtaa huonon mäihänsä. Hän ei masennu edes mokistaan, vaan yrittää heti uudestaan. Hän on sisukas eikä anna periksi, ennen kuin on onnistunut tekemään tahtomansa.

Kertalaakista sammuivat!

Yksivuotias ottaa elämän rennosti

Yksivuotiaan asenne elämää kohtaan on leikkisä. Hän ei stressaa lattialla lojuvista pullanmuruista tai siivoamattomasta kylpyhuoneesta. Jos joku siivoaa, pikku ihminen todennäköisesti saapuu paikalle asettelemaan tavarat parempaan järjestykseen. Mitä sekaisempaa, sitä kodikkaampaa, miettii yksivuotias.

Yksivuotias on äärimmäisen luova ja tylsistyy vain harvoin. Hän keksii tekemistä vaikka leluina olisi aikakauslehti tai vessapaperirulla. Myös erilaiset keittiötarvikkeet ja avainniput ovat maailman parhaita vempaimia, joilla voi tehdä lähes mitä tahansa.

Yksivuotias ymmärtää, jos toisella on paha mieli. Silloin hän lähestyy lohdutettavaa kuolaisella pusulla tai taputtamalla päätä tai hartiaa. Yksivuotias onkin äärettömän empaattinen, huolehtiva ja ihmisläheinen.

Yksivuotias tajuaa myös sen, että nauru on rukouksen korkein muoto. Että nauru pidentää ikää ja omalla naurulla voi tehdä toisenkin hyvin iloiseksi. Mikään kun ei ole vastustamattomapaa kuin yksivuotiaan räkättävä soundi.

Yksivuotias on vain ihan maailman siistein tyyppi.

Olen sitä mieltä, että jokaisessa kodissa tulisi olla tai joskus edes vierailla tuollainen nuori life coach opettemassa arjen puuduttamille aikuisille, miten elämästä voi ottaa ilon irti ja nautiskella.

Mahtavaa lauantai-iltaa! P.s. Vielä ehdit osallistua ihanien suloisten sisustusvalopallojen arvontaan!

Ystävättäret.

3 thoughts on “Lapsi on paras lifecoach

  1. ”Kun yksivuotias epäonnistuu, hän ei jää vatvomaan murheitaan vaan unohtaa huonon mäihänsä. Hän ei masennu edes mokistaan, vaan yrittää heti uudestaan. Hän on sisukas eikä anna periksi, ennen kuin on onnistunut tekemään tahtomansa.” – Paitsi 1-vuotias, jolla on temperamenttia kaikkien muiden myös tosi temperenttisten perheenjäsenten edestä… :DD Tavarat lentää, ovet paukkuu, päätä hakataan lattiaan ja sellasta pientä kivaa! Nimim. Ai mikä esiuhma?

    1. Hahaha, Kiitos Janna kommentista, teillä on sitten ihanan temperamenttinen tapaus. Muistuu kyllä elävästi mieleeni yksi kerta, kun Hertsikan metroasema raikui, kun oma kuopukseni halusi pillimehua siis MÄ HALUUUUUN PILLIMEHUAAAAA!
      Nyt hän on jo kuusi ja joskus on kuin teini, paiskoo ovia, onneksi harvoin.
      Tsemppiä esiuhman kanssa ja ihanaa joulua! Vanhemman pitää pitää vain pää kylmänä… <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *