Kuukausi: kesäkuu 2011

Piksu passikuvassa

Piksu passikuvassa

Haimme tänään Piksulle, 6 kk, passin. Sitä ennen piti käydä passikuvassa. Olen kiitollinen, että ymmärsimme heti mennä liikkeeseen. En edes uskalla ajatella, mitä siitä olisi tullut, jos olisimme yrittäneet ottaa kuvaa automaatissa, hihihi. Aika monta freimiä kuvaajapoika joutui Piksusta ottamaan. Kuvaaja heilutteli pehmoleluja kädessään, vihelteli 

Mieti, toimi ja toteuta

Mieti, toimi ja toteuta

Vaikka tänä kesänä työrintamalla on ollut mielestäni hiljaisempaa kuin viime vuonna, olen painanut hommia, jotta voisin pitää ansaitun loman. Yrittäjänä jos mielii olla vapaalla, on oltava ahkera. Erityisesti tällä viikolla on mennyt hommat putkeen. Olen kirjoittanut lapsuudenkodista luopumisesta, yrittäjänaisista, fiftari-ilmiöstä ja ihastumisesta. Viime viikon jumppajutut 

Hymyile! Se parantaa maailman…

Hymyile! Se parantaa maailman…

…tai pelastaa ainakin paskan päivän.

Meidän lyxbebisen Piksu on hillunut rytminsä aivan sekaisin. Olenkin siis viimeiset kaksi viikkoa nukkunut ihan liian vähän, ehkä noin 6 tunnin unia ja herännyt siinä välissä jota kuinkin 3-4 kertaa ruokkimaan pientä vaativaa ruustinnaa. Se ei välttämättä ole paljon heräilyä sekään, mutta jos lapsi ei herää yöllä syömään lainkaan tai vain sen yhden kerran, tuntuvat nuokin kerrat jo karsealta. Minulla on myös kokemusta huonosti nukkuvista vauvoista, enkä kaipaa niitä aikoja ollenkaan!

Olen aina ollut kireähkö tyyppi silloin kun olen väsynyt. Nyt olen petrannut hurjasti, en pilaa enää muiden päivää, vaikka itse huonolla tuulella olisinkin. Eilen aamulla kun lähdin töihin, tunsin kuitenkin taas saman kiukkurypyn kohoavan otsalleni. (Sitä ei muuten kannata kovin pitkään otsalla säilöä, se jättää jälkensä ja vanhentaa vähintään 10 vuotta!)

Matkalla pysähdyin Kivenlahden S-Markettiin (siihen samaiseen, jossa mummot maitohyllyllä haukkuivat minua hirveäksi). Hieman happaman ilmeen saattelemana purjehdin kiireisenä sisään kauppaan. Samassa joku suorastaan kiljahti iloisesti hedelmätiskien välistä HYVÄÄ HUOMENTA! Noin viisikymppinen naismyyjä levitti kasvoilleen vielä isoimman hymyn, jota olin nähnyt toviin.

Ja Puff! Kylläpä tuli hyvä mieli! Tulin hetkessä iloiseksi ja yhä edelleen olen supermahtavalla tuulella.

Jos hymyllä nyt ei paranna koko maailmaa, niin ainakin pelastaa tällaisen perheenemännän väsyneenä alkaneen päivän.

Joten hymyillään!! Haastan sinut laittamaan hymyn kiertämään. Se tulee varmasti takaisin ja moninkertaisena tuoden mukanaan hyvää mieltä ja leppoisaa fiilistä.

Piksulta voi tulla ottamaan mallia, sillä häneltä se käy luonnostaan. Piksu hymyilee Hangon keksinä noin 90 prosenttia hereilläoloajastaan. Ja myös nauraa paljon, ihan itsekseenkin. Missä vaiheessa tuo iloisuus meistä aikuisista katoaa?

Tässä mä hymyilen tälleen vienosti.
Sit on tää tällanen melko iso hymy, ja nyt te näätte mun helmihampaatkin.
Tälleen mä hymyilen sillon kun mä hillun ja riehun. Kumma kyllä ettei äiti innostu tästä ollenkaan etenkään yöllä.

 

Bye bye sokerikoukku

Bye bye sokerikoukku

No niin, näinhän se menee. Pari hyvää treenipäivää takana ja sitten herään nuhaisena. Piksullakin on nuha. Toivon, että pääsemme kaikki nuhasta mahdollisimman nopeasti, ja että huomenna pääsisi jo liikkumaan. Rakas tyttäreni, 14, palasi eilen maailmalta. Innoissaan, mutta väsyneenä. Pariisi, Lontoo ja erityisesti Brighton olivat tehneet 

Lomalla lomalla

Lomalla lomalla

Vaikka rakastan työtäni ja fiilikset ovat olleet kokonaisvaltaisesti viime päivinä erittäin noususuhdanteiset, en voi kieltää tosiasiaa, etteikö loma olisi jo mielessäni. Tällä hetkellä TJ on 9. Olen jo niin lähellä, mutta vielä niin kaukana. Vuosi sitten toukokuussahan vaihdoin vakkarityöstä freelanceriksi, sopivasti juuri ennen kesää. Se 

Satamiljoonaa syytä urheilla

Satamiljoonaa syytä urheilla

On tämä kumma, miten väsymys voi viedä sijaa liikunnalta. Töissä kyllä jaksaa, mutta illalla kun pitäisi vääntäytyä urheilemaan, tahtoo sohva viedä voiton. Piksu on kesäjuhlinut rytminsä aivan sekaisin, viime yönäkin heräsimme syömään kolme kertaa.

Juhannuksen jäljiltä olo tuntui aamulla myös jotenkin älyttömän turvonneelta, tunkkaiselta ja tuhdilta, vaikka en nauttinutkaan juomaa tai ruokaa mitenkään erityisesti yli äyräiden.

Huomasin kaipaavani entistä itseäni ihan järkyttävästi, päivä päivältä enemmän. Siis sitä tyyppiä, joka jaksoi vaikka 14 tunnin työpäivän jälkeen lähteä heittämään pikaisen juoksulenkin. Sitä, joka tykkäsi kokeilla eri lajeja ja liikkui aina monipuolisesti. Häntä, joka haastoi itsensä bodypumpissa aina vain isommilla painoilla tai ohjasi tuosta noin kahden tunnin maraton-sisäpyöräilyn. Täysillä.

Viime aikoina olen joutunut uhkailemaan itseäni, jotta saisin itseni liikkeelle. Miten niin vaatekaapin siivoaminen tai pyykin peseminen voisikaan olla parempaa ajanvietettä kuin liikunta… Ei ikinä ennen elämässäni.

Minähän olen liikkunut siksi, että siitä tulee niin sairaan hyvä fiilis. Jo urheillessa, mutta erityisesti sen jälkeen. Henkinen hyvä olo johtuu siitä, että jaksaa treenata täysillä, ehkä usein jopa ylittää itsensä ja fyysinen hyvinvointi taas liikunnan synnyttämistä endorfiineista. Usein muuten ensimmäiset 20 minuuttia tuntuvat tuskallisilta, oli kyse sitten lihaskuntotreenistä, juoksemisesta tai sisäpyöräilystä. Sen jälkeen kroppa alkaa selkeästi tottua liikuntaan ja puurtaminen muuttuu nautinnoksi.

Liikunta myös poistaa väsymyksen tunnetta selkeästi. Ja jos olen ylikierroksilla tai minua stressaa joku asia, lenkkipolku tai törkeän isot painot saavat minut keskittymään muuhun ja mieltäni vaivaavat asiat katoavat päästäni. Liikunta auttaa myös toisinaan masentuvaiseen mieleeni ja parantaa paskankin päivän. Liikkuminen saa minut nukkumaan paremmin ja tekee minusta pirteän, iloisen ja energisen. Kun urheilen, oloni on kevyt, taipuisa, vahva ja voimakas.

Säännöllisen lihaskuntotreenin ansiosta ryhtini on nykyistä parempi. Nyt kun olen liikkunut vain vähän, selkävaivat tekevät toisinaan olostani hyvin tukalan. Ärsyttää, kun vaatteet istuvat huonosti ja kiristävät joka paikasta. Liikakiloja on raskasta raahata mukana. Minä olen onnellisempi hoikempana, niin hassulta kuin se kuulostaakin. On mukavampaa katsoa peiliin, kun peilikuvassa näkyy sporttinen ja terveennäköinen rouvahenkilö.

Nyt kun luen tuon, mitä ylle kirjoitin, minusta tuntuu suunnattoman typerältä olla liikkumatta! Siinähän tuli ainakin kymmenen hyvää syytä urheilla. Varoituksen sana: Jos liikunta on muodostunut rutiiniksi, älä anna minkään asian mennä sen edelle. Uusi startti voi olla ihan hemmetin vaikea.

Tänään käyn juoksemassa. Huomenna aloitan aamuni sisäpyöräilyllä, keskiviikkona bodypumpilla. Torstaina juostaan taas. Alan panostaa myös venyttelyyn. En tahdo olla mikään tietokoneen käppyröittämä huonoryhtinen lössähtänyt laiha läski.

Hyvän olon, kondiksen ja mukavan ulkomuodon eteen on tehtävä töitä. Ilmaisia lounaita ei ole, ei myöskään liikunnassa.

Mä nyt täs vähän tälleen venyttelen hieman ja sit mä aloitan sen liikkumisen taas heti huomenna... tai ens maanantaina.

 

 

 

 

 

Piksu goes ulkosaaristo

Piksu goes ulkosaaristo

Nyt on juhannus lusittu! En ole oikein ikinä ollut intona näistä niin kutsutuista pakollisista juhlapäivistä, mutta tänä vuonna oli oikein mukavaa. Erityismukavuus saattoi johtua siitä, että paikalla oli useampi lapsi. Piksun ja keskimmäiseni lisäksi saimme nauttia nimittäin neljän tukholmalaisserkun läsnäolosta. Menoa, meininkiä ja vilskettä siis 

Fiilistelyä

Fiilistelyä

Työhuoneella on hipi hiljaista, taitaa porukka olla jo juhannuksen vietossa. Olen ollut tänään todella tehokas ja kohta annan itselleni muutaman lomapäivän. Läppärin joudun ottamaan mukaan juhannuksen viettoon alkuviikon deadlinejen vuoksi, mutta nettiin en ulkosaaristosta pääse. Joten kaikki turha surffailu jää pois olosuhteiden pakosta. Hyvä homma. 

Me ollaan kaikki ihania

Me ollaan kaikki ihania

Urheilun palauttaminen rutiiniksi etenee, hitaasti mutta varmasti. Vuokon blogista poimin hauskan termin tälle liikkumattomuudelle: Minua on vaivannut selkeästi Sporter’s Block.

Illalla kävin Meilahdessa polkemassa Katrin ohjaaman, 75 minuutin tunnin. Olen hieman nirso sisäpyöräilytuntien suhteen, mutta tänään pääsin hyvään fiilikseen ja myös annoin kaikkeni. Tunnin jälkeen oli loistava ja tyytyväinen olo. Kyllä liikunta on yksi parhaimmista asioista elämässä.

Mutta: Tein ikävän huomion itsestäni. Ohjatessani en onneksi näe itseäni peilistä, mutta asiakkaana näen, ikävä kyllä. Vaikka olenkin kuulema hoikistunut ja sitä sanoo vaakakin, vielä on ikävät vatsamakkarat jäljellä ja + 10 kiloa. Minä en ikävä kyllä kuulu heihin, jotka viikko pari synnytyksestä ovat omissa mitoissaan. Olin jo ahdistua peilikuvastani, mutta sitten päätin tällä kertaa tsempata ja poljin vain kahta kauheammin. Täysillä.

Jokin aika sitten mainitsin, että kirjoitin Fit-lehti 6/2011-numeroon jutun naisellisuudesta ja oman kropan hyväksymisestä. Siinä kolmen haastateltavan tarinan lisäksi vinkkejä itsensä hyväksymiseen antoi kehoterapeutti Hannele Tampio.

Omasta itsestä, niin fyysisestä kuin henkisestäkin on ikävä kyllä helpompi keksiä huonoa kuin hyvää sanottavaa. Tässä olisikin ensimmäinen asennemuutoksen paikka, ainakin itselläni.

Kun mainoksen kaunottarella on pystyt rinnat, paksut hiukset, liidunvalkea hymy ja timmi kroppa, omat epätäydellisyydet alkavat tuntua valtavilta. Ja miten julkkisäiti pudottaa raskauskilonsa kuukaudessa, kun itsellä ei puolessa vuodessakaan ole tapahtunut toivottua lopputulosta? Tämä on asia, jota en oikeasti ole ymmärtänyt ikinä.

Mitä enemmän itseään mollaa, sitä alemmas itse painaa omaa itsetuntoaan. Tässä pätee vetovoiman laki. Jos ajattelet, että olet paksu, pyöreä pullukka, niin sellainen ajatus ei ainakaan hoikista.

Oikeasti järkevintä olisi, että itsestään ajattelisi vain hyviä kauniita asioita. Mutta kun se on joskus niii-iin vaikeaa.

Itseä pitäisi kehua ja miettiä niitä hyviä puolia. Puhu itsellesi samoin kuin ystävillesi. Nimeä päivittäin vähintään kolme kohtaa, joista itsessäsi pidät. Kun keskityt kehosi hyviin puoliin, alat pian huomata myönteisiä asioita enemmänkin. Luotsaa itseäsi tietoisesti kohti hyvää oloa ja itsesi hyväksymistä. Selvä juttu. Alan heti luotsata.

Pysähdy rauhassa kuuntelemaan, minkälaisia asioita sydämelläsi liikkuu. Hoivaa ja huomioi itseäsi. Negatiivisetkin tunteet ja ajatukset ovat sallittuja, mutta niihin ei kannata jäädä vellomaan. Turhan valittamisen sijaan kannattaisi alkaa toimia. Heh, paraskin puhumaan.

Terveellinen ruokavalio, säännöllinen liikunta ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista huolehtiminen auttavat sinua hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet. Kun tiedät, että olet tehnyt parhaasi itsesi ja oman hyvinvointisi eteen, pienet epäkohdat eivät enää harmita niin paljon. Teknisesti kyllä, mutta miten käytännössä?

Henkinen ja fyysinen hyvinvointi tuovat lisää itsevarmuutta. Myös iän ja elämänkokemuksen karttuminen auttavat näkemään hyviä puolia itsessä. Itsensä hyväksyvä ihminen on kaunis. Se on varmasti totta.

Vielä viisi vinkkiä!

Ole ystävä itsellesi. Ole itsellesi kohtelias, huomaavainen ja empaattinen.

Katso peiliin. Huomioi ainoastaan positiiviset asiat. Onko sinulla kaunis hymy, kaareva lantio vai täydelliset reidet? Iloitse kehosi hyvistä puolista.

Kokeile voimalauseita. Voimalauseiden toistamisella on tarkoitus muokata omia ajatuksia. ”Olen kaunis” tai ”Hyväksyn itseni sellaisena kuin olen” -lausahdukset alkavat toimia, jos oikeasti uskot niin.

Korjaa elämäntapojasi. Liiku riittävästi, syö terveellisesti, nuku tarpeeksi, älä stressaa.

Sukella mieleesi. Rentoudu, keskity itseesi ja tee sinulle mieluisia asioita. Siirrä ajatukset olennaisiin ja sinulle tärkeisiin asioihin. Hyvä itsetuntemus on avain itsensä hyväksymiseen.

Itselläni toimii tässä itsensä hyväksymisasiassa kaikista parhaiten liikunta.

Mitä säännöllisemmin liikun, sitä paremmin voin kokonaisvaltaisesti. Pian alkaa loma, silloin aion treenata. Ja pian minut voi bongata uuden harrastukseni parissa. Ja se valittaminen ja voivottelu: Siitä ei ole mitään hyötyä. Epic Fail, sanoisin. Mieluummin toimintaa.

Tämä ECCO BIOM -tossujen mainoskuva toimii motivaatiokuvanani. Kuvan nainen on sporttinen ja terveennäköinen, kuten minä kesäkunnossa 2012.

 

 

 

Juhannuslukemista!

Juhannuslukemista!

Viime aikoina minusta on tuntunut lähinnä vain siltä, että olen kirjoittanut, mutta mitään ei ole ollut lehdissä toviin. Tänään asia korjaantui, kun uusin Fit-lehti kolahti postiluukusta. Lehdessä oli kirjoittamani artikkeli BED-syömishäiriöstä, johon minulla oli ilo haastatella turkulaista Emmiä. BED oli minulle itselleni vieras ennen jutun kirjoittamista.