Kuukausi: helmikuu 2012

Kuusi-nolla

Kuusi-nolla

Vähän on olo, etteivät tämän viikon tunnit tahdo riittää, mutta taotaan nyt, kun rauta on kuumaa. Hyvä fiilis siitä tosin tulee, että on haluttu työrintamalla. Ja näinhän tämä friikun elämä kulkee, ensin on seesteisempää ja sitten taas viedään kuusi-nolla. Mutta minä nautin. Joka sekunnista. Mahtavaa, 

Sisäpyöräilyohjelmaa väsäämässä

Sisäpyöräilyohjelmaa väsäämässä

Terveisiä Bodypumpista. Aamun kirjoitin työhuoneella ja iltapäivällä kävin ohjaamassa. Hienosti jaksoin, kiitos eilisen vapaapäivän. Viime viikolla tulikin sisäpyöräiltyä 7 tuntia ja Bodypumpia vedettyä 4 tuntia. Tänään jaksoin pumpissakin vetää taas isommilla painoilla, tosin raskautta edeltäviin painoihin on vielä matkaa. Nyt alan väsätä uutta Spin75-ohjelmaa. Vaikka 

Niin maanantai!

Niin maanantai!

Kyllä maanantaiaamu voi olla niin maanantaiaamu. Piti hankkia koululaisille bussiliput, sillä asuessamme Espoossa (not for long) ja lasten käydessä koulua Helsingissä kumpikaan kunta ei kustanna seutulippuja. No, enpä sitten tiennyt viikonlopun ruokaostosten jälkeen paljonko tililläni on rahaa näin ah aina niin armottomassa loppukuussa, joten meninpä automaatille tarkistamaan. Ja kas, sehän ei tietenkään toiminut. Siirryin kuitenkin jonottamaan lippuja R-kioskille, jossa yläasteikäinen poika osti tikkaria eikä myyjä saanut laitteellaan tikkarin koodia luettua. Ja jono kasvoi. Ja kasvoi. Ja kasvoi. Kun tuli vuoroni, kysyin myyjältä, voisiko hän ensin veloittaa bussilippurahan kortiltani, sillä enhän tiennyt, onko minulla rahaa, koska automaatti ei toiminut. Myyjä tikkariepisodista ärsyyntyneenä tiuskaisi minulle, että ei onnistu ja minä pankkiautomaatin toimimattomuudesta vattuuntuneena vastasin takaisin, että no kuule aivan sama, on rahaa jos on, ja jos ei, niin sitten ei. Sellaisella ylikireällä äänellä, tiedättehän. Olen sellaisen äänen tuottamisessa todella hyvä, ikävä kyllä.

Onneksi sain koottua itseni ja myyjäkin ehti rauhoittua. Oli rahaa. Sain bussiliput. Sanoin kiitos. Lapset pääsivät kouluun. Tässäpä vain taas oiva osoitus, että se tarttuu, se paha tuuli. Pienikin tiuskaisu voi aiheuttaa ketjureaktion. Ja että jos elämäsi on juuri sillä hetkellä aivan syvältä, olet pahalla mielellä jonkun muun tekosista tai joku juttu ei vain yksinkertaisesti onnistu, se ei luultavimmin ole sen seuraavan kohtaamasi ihmisen vika.

Mutta jos jotain huonoa, niin myös hyvää. Yhtä lailla se tarttuu se hyvä tuulikin. Ja jokainen meistä voi valita, millaista fiilistä toisille tahtoo levittää.

Olisi vain heti pitänyt minunkin pysyä siinä iloisessa asenteessa, eikä lähteä mukaan toisen harmitukseen. Mutta sepä vain on välillä niin vaikeaa, erityisesti maanantaiaamuna. Silti huomaan itsessäni kehitystä. Toisen mielialoista projisoitumisen välttäminen on aina vain helpompaa. Vaikka ensin alkaa keittää, keittoaika on jatkuvasti lyhyempi, lyhyempi ja lyhyempi. Että toinen voi tehdä mitä vain, ja minä vain hengähdän ja ajattelen, että tämä on vain tunne. Että minä voin tuntea myös toisin, minun ei tarvitse ärsyyntyä tästä. Aaaaaaaaaaah se on ihanaa se, ihan parasta.

Muuten onkin superhyvä mieli. Tämä viikko on täynnä treeniä, töitä ja vuokra-asunnon etsintää.

Tästä onkin tulossa todellinen muutosten kevät. Hyvä niin, otan kaiken vastaan innoissani juuri sellaisena kuin se tuleekin. Tiedän, että tämä kaikki on tarkoitettu juuri minulle. Kaiken merkityksen ymmärtää kyllä, jos ei tällä hetkellä, niin tulevaisuudessa.

Kuva: www.48days.com

 

 

 

Kohubloggaajan kootut paljastukset

Kohubloggaajan kootut paljastukset

Ja taas sain tunnustuksen! Ooh, olenpa nyt vallan suosittu, tuntuu kivalta. Tällä kertaa minut haastoi kertomaan seitsemän randomfaktaa itsestäni ihastuttava Mia, joka kirjoittaa Villa Hedda -blogia. Hauskaa on se, että meillä on hänen kanssaan yhteisiä tuttuja, mutta emme ole ikinä tavanneet. Villa Hedda kertoo talonrakennusprojektista, 

Elämä on valintoja

Elämä on valintoja

Ja mitäs sitten tapahtuukaan, kun lasten lomaviikolle pamahtaa työrysä, jonka lisäksi olen kahminut samaan syssyyn 11 tuntia ryhmäliikuntaohjauksia? No, tapahtuu absoluuttinen blogitauko ainakin. Ja väsähtäneet etureidet. On silti ollut jännä huomata, että mitä enemmän urheilee, sitä enemmän löytyy virtaa tehdä asioita. Vaikka olen ollut toki fyysisesti 

Harvinaista pullantuoksua

Harvinaista pullantuoksua

Kun illalla leipoo jättiläispullia ekaa kertaa jotain 15 vuoteen, ilahtuu, kun keskimmäinen lapsi, 10, kannustaa: Hyvin se sujuu, äiti. Niistä tulee tosi hyviä, äiti. Ihan varmasti sun pullat onnistuu, äiti. Ja viimeisenä: Harjoitus tekee mestarin, äiti. Heh.

Ei siis ole tullut leivottua kovinkaan usein, mutta lopputulos tänään oli ihan ok. Ennen bravuurini olivat muuten mokkapalat, mutta jostain syystä en vain ole saanut aikaiseksi niitäkään tehdä. Eli tässä huushollissa ei ole kovin pullantuoksuista äitiä, mutta vielä minusta kunnon Hausfrau voi kehkeytyä, kunhan tästä yhtäkkiä innostun. Siivoaminen, tavaroiden järjestely, pyykkäys ja lasten kanssa hengailu vain ovat enemmän mun juttuja kuin kokkaaminen tai leipominen. Ahdistun sotkusta, jonka keittiöpuuhat voivat aiheuttaa.

Ja mitenkäs sitten voikaan käydä, kun ilta on yhtä leipomista. No työhommathan ne saattavat jäädä tänne myöhäiseen ajankohtaan. Ei se mitään, kunhan ei käy tavaksi. Ja tiedänpä varsin hyvin, että meitä on muitakin raatajia *vilkuti*.

Eikä se edes haittaa, sillä:

Kuva: the Cool Hunter

Nyt kuitenkin pää pikku hiljaa kohti tyynyä, sillä aamulla on ohjelmassa sisäpyöräilyä, kukonlaulun aikaan!

Hyvän mielen salaisuus

Hyvän mielen salaisuus

Eikö olekin melkoista, että on yksi asia, joka auttaa vatutukseen, väsymykseen, pahaan mieleen, kiukkuun tai vaikkapa huonoon stressiin? Yksi asia, jota tehdessä pääkoppaa vaivaavat ongelmat usein ratkeavat kuin itsestään ja mieli muuttuu iloiseksi, olo energiseksi ja yleisfiilis yksinkertaisesti aivan mahtavaksi. Bonuksena tulee tietenkin rautainen kunto 

Ilon tavoittelua

Ilon tavoittelua

Viime päivinä olen selaillut Esther ja Jerry Hicksin Pyydä niin saat -kirjaa (Kustannus oy Taivaankaari). Kyseinen bestseller kertoo vetovoiman laista ja sisältää myös käytännön harjoituksia, joiden avulla voi saavuttaa haluamiaan asioita. Kirjassa on melko paljon toistoa, liekö siksi, että oppi menisi paremmin perille. Osa sisällöstä 

Uusi tukka, uusi elämä!

Uusi tukka, uusi elämä!

Ennen aloitin elämäni uusiksi järjestämisen aina vaatekaapeistani. Laitoin itselleni sopimattomat vaatteet kiertoon kavereille, kirpparille ja Uffiboksiin. Siivousurakan jälkeen oli aina jotenkin henkisesti puhdistautunut olo ja uudelle avoin mieli.

Nykyään minulla on vain murto-osa edellisen elämäni vaatemäärästä eikä vaatekaappejakaan ole enää montaa. Tällä kertaa en jaksanut alkaa pyöritellä kledjuja, vaan harkinnan jälkeen palasin vanhaan hiustyyliini.

Uusi (vanha) tukka, uusi elämä! Paras aikakausi pitkään aikaan on alkamassa. Tunnen sen.

Voin muuten suositella lämpimästi minun mielestäni kaupungin kivointa kampaamoa, Yess Hairia.  Olen käynyt siellä lähes 10 vuotta muutamaa pikku taukoa lukuunottamatta. Mahtava paikka, olen todella kuin kotonani siellä.

Mutta entäs sitten ne hiukset! 15 kuukauden tukkasekoilun ja kettutyttölookin jälkeen oli upea tunne saada vanha pää takaisin.

Nyt näytän jälleen tältä:

Tatuointini on tehnyt punavuorelaisen Legacy Tattoon Sailor Andy.

Kyseisen legoukkelin ostin joskus kirpparilta ja se muistutti ystävääni ja pikkuserkkuani Hannaa. Annoin legoukkelin Hannalle synttärilahjaksi ja lopulta tatuoin sen kuvan käteeni. Kerran lentokoneessa vieressäni istunut jenkkipappa tosin oli sitä mieltä, että se oli ilmiselvästi minun kuvani. Totta sekin. Nyt minä ja tatuointini olemme jälleen kuin kaksi marjaa.

 

 

Vapaa ja iloinen!

Vapaa ja iloinen!

On kyllä ollut ihan mahtavat pari päivää. En tiedä, johtuuko energinen ja iloinen oloni kuopukseni parina yönä vetämistä kunnollisista unista (8,5 tuntia putkeen!!), päätöksestä antautua muutokselle ja ottaa vastaan kaikki se, mitä elämä antaa, vai lisäravinteesta, jota olen alkanut nauttia iltaisin. Tai ehkä vain huijaan