Kuukausi: tammikuu 2015

Kirja-arvonta ja pari ajatusta

Kirja-arvonta ja pari ajatusta

Tämän perjantain paras uutinen oli se, kun kuulin heti aamutuimaan, että toinen kirjani Sisäinen voima – 365 ajatusta parempaan arkeen (Readme.fi) on painossa! Vielä eilen katselin taittotiedostoa silmät ristissä työpäivän jälkeen, kunnes ymmärsin, että timanttia on nyt hiottu riittävästi. Että vaikka viilaisin vielä vähän sieltä 

Elämäntaparemonttini kiinnostava käänne

Elämäntaparemonttini kiinnostava käänne

Mitä tapahtuu, kun noin kymmeneen treenikertaan viikossa tottunut vähentää treenimäärän yhtäkkiä pariin viikottaiseen harjoitukseen, mutta oikeastaan mikään muu arjessa ei muutu? Voin kertoa omasta tammikuisesta kokemuksestani: keho alkaa kutistua, farkut löystyä ja vararengas pienetä. Ihmeellistä, mutta totta! Tammikuun Kauneus ja Terveys -lehdessä kerroin omasta painonpudotuksestani, 

Tässä ja nyt..

Tässä ja nyt..

.. -oleminen on parasta lääkettä kiireelle ja malttamattomuudelle.

Päivät vierähtävät sitä tahtia, että hyvä kun olen itse ehtinyt avaamaan blogiani! Uuteen työhön totuttelu on vienyt voimia, niin ihanaa kuin se onkin, ja varmaan tuo loputon pimeyskin vaikuttaa. Iltaisin olen pötkähtänyt nukkumaan samaan aikaan nelivuotiaan kanssa ja aamuisin tuntuu siltä, että vielä olisin voinut nukkua. Tosin minun aamuni alkavat usein siinä kello viiden kieppeillä, elimistöni on jo niin tottunut tuohon unirytmiin, että herään useimmiten tuohon aikaan ilman kelloa. Valoa ja aurinkoa olen alkanut kaivata, joten sitä odotellessa. Väsyttääkö muita vai olenko ainoa jyrän alle jääneen oloinen?

Sisäinen voima – 365 ajatusta parempaan arkeen (readme.fi) on ollut hieman myöhässä aikataulusta, mutta painoon se lähtee tulevana maanantaina ja arvioitu laskeutumisaika on 9.2. alkavalla viikolla. Uusitun kannen sain tänään tsekattavakseni ja pakko sanoa, että jännitys alkaa nousta, kun h-hetki lähenee. Olen käyttänyt blogiini ja kirjaan satoja tunteja aikaa (jos on 900 postausta ja kuhunkin on mennyt noin tunti ja kirjan parissa askartelin myös usean kuukauden ajan lähes päivittäin) ja myös rutkasti energiaa. Silti kirjan pusersin kasaan ehdottomasti rakkaudella ja iloisin mielin, stressi ei ollut läsnä missään vaiheessa. Toivon että omat kirjan teossa vallinneet tuntemukseni myös näkyvät ja tuntuvat, kun tekstejä luet. On ollut jännä huomata, miten tämän teoksen kanssa olen pystynyt elämään hetkessä ja hyväksymään sen, että kaikella on aikansa. Naisen iholla -kirjan aikaan toivoin koko ajan, että se hetki koittaisi, kun kirja olisi kädessäni. Elin jo hieman ennakkoon kaikkia tapahtumia ja olin niin kovin malttamaton. Nyt on ollut helppo hyväksyä se, että kaikki tapahtuu aikanaan. Vaikka kuinka stressaisin tai kiirehtisin, se ei mitään auttaisi. Kun huomaa pystyvänsä vain olemaan, vaikka ego toivoisi asioiden tapahtuvan pikakelauksella, on se aika jännä ja palkitseva tunne. Sitä voi olla tässä ja nyt ja täysin tyytyväisenä, tietäen, että omasta itsestään voi ammentaa rauhaa ja kärsivällisyyttä ja asiat tapahtuvat, sitten kun.

Tänään muuten sattui yksi vallan hauska juttu. Kärsivällisyydestäni huolimatta aamulla esitin toiveen ääneen, että (kirjan taittaja) Reima laittaisi minulle meiliä kahden päivän sisällä. Iltapäivällä meinasin revetä naurusta, kun minulle tupsahti meili Reimalta. Tosin se sähköposti ei tullut kirjan taittajalta, vaan Reima-lastenvaatemerkiltä. Tässä tuli taas havaittua se, että kannattaa olla todella tarkkana siinä, mitä toivoo, pyytää ja haluaa tapahtuvaksi. Unohdin näet toivomukseni ohella mainita, kenestä tai mistä Reimasta oli kyse. Olipa tämä erinomainen osoitus siitä, että näin ne pyynnöt toteutuvat, mutta välillä myös eri muodossa kuin mitä itse toivomme.

Ihanaa torstai-iltaa! Palaamme pian astialle.

Heihei, pian tapaamme!
Heihei, pian tapaamme!

Ilot ja vastoinkäymiset…

Ilot ja vastoinkäymiset…

…taitavat arjessa olla balanssissa. Pienet, suuret ovat ilot elämässä. Ihan parasta tänään oli herätä aikaisin aamulla hyvin nukutun yön jälkeen, nukahtaa toviksi uudelleen ja sitten ymmärtää se, että ihan oikeasti minulla on tänään vapaapäivä! Ei aamutunteja, niin kivaa kuin ohjaaminen onkaan, ei myöskään iltapäivätunteja. Työviikko 

Kaukana täydellisestä…

Kaukana täydellisestä…

…mutta silti vallan hyvää, ei vain mukiinmenevää. Eilen työpäivän ja kahden harjoitusvalmennuksen jälkeen hieman väsähtäneissä, mutta hyvissä tunnelmissa laskeuduin rullaportailla maan alle ja samalla mietin jälleen sitä, että vaikka elämä on kaukana täydellisestä, on se silti vallan hyvää. Hyvää sellaisena kuin se on. Hyvää, olin 

Hyvinvointiin on halua…

Hyvinvointiin on halua…

..eikä hyvinvoinnin haluaminen tarkoita sitä, että kuvittelee elämän olevan jotenkin helppoa ja ongelmatonta – aina.

Iltaa! Sisäinen voima – 365 ajatusta parempaan arkeen (Readme.fi) –kirjani on saanut kyllä ihan huikean vastaanoton netissä. Facebook-sivuille on kahden viikon aikana löytänyt tiensä jo reilu 3 000 tykkääjää. Joka aamu julkaisen Facebookissa yhden ajatelman kirjasta. Ajatelmia on jaettu mukavasti ja tykkääjien virta on tasainen. Kiitos jokaiselle, olen todella otettu kaikesta tuesta, kannustuksesta, kommenteista ja palautteesta.

Selkeästi tällaiselle tarjonnalle myös on tilausta. Ehkä kirjan vahvuus tuleekin olemaan siinä, että siihen voi keskittyä vain hetkeksi kerrallaan. Ei tarvitse sitoutua tai tehdä kasapäin tehtäviä, vaan viisi minuuttia riittää. Sellaiseen jokaisella on aikaa elämäntilanteesta huolimatta. Kaikilla ei ole mahdollista osallistua esimerkiksi viikonlopun retriittiin ehkä rahallisista tai ajallisista syistä. Kaikkia ei edes huvita. Siksi minun mielestäni tärkeää on tuodakin tämä asia arkeen ja niin, että se käy helposti ja vaivattomasti. Jokainen meistä tietää, mitä tapahtuu, jos joutuu ottamaan liian isoja harppauksia, oli asia sitten mikä tahansa. Mielenkiinto lopahtaa, ei jaksa, pian ei innosta enää. Siksikin tällainen formaatti, sanoisin, että omasta mielestäni se on aika arkiystävällinen.

Pakko myös sanoa se, että kirjaa ei siis ole tarkoitettu luettavaksi yhdeltä istumalta. Huh! Itse kun tekstejä käsittelin, luin ja muokkailin melko tiiviisti tuossa loppusyksystä, tuli totaalinen ähky. Ajattelin, että en halua lukea enää riviäkään saati kirjoittaa, mutta mihinkäs se tiikeri raidoistaan pääsisi. Ähkykin on jo helpottanut, heh.

Joka tapauksessa on ollut ihan mahtavaa nähdä, että ihmiset haluavat lukea, tehdä oivalluksia, saada vertaistukea, kannustusta, kevyttä herättelyä ja toiset ehkä vähän toivoakin. Tuntuu hyvältä, että niin moni haluaa pysähtyä oman elämänsä äärelle ja voida vähän paremmin. Oman hyvinvoinnin lisääminen ei mene ikinä hukkaan. Se tekee hyvää paitsi meille itsellemme, se tekee hyvää myös jokaiselle, jotka lähellämme ovat ja aikaansa viettävät. Siitä pääsevät osalliseksi myös he, jotka kohtaamme satunnaisesti. Näin uskon vahvasti.

Mutta siitä hyvinvoinnista. Piti sanomani se, että vaikka tämän tai minkä tahansa muun kirjan voi hankkia ja siitä oivalluksia herättäviä asioita voi lukea, lopulta kaikki lähtee itsestä. Ensin pitää tiedostaa se, että elämässä tai itsessä on jotain, mitä tahtoo kehittää ja mihin tahtoo keskittyä. Toiseksi pitää olla halua tehdä asioiden eteen jotain ja tulee myös olla halua ottaa vastuu omasta arjestaan, omasta itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan. Se, että ostaa jonkun kirjan, oli se sitten Sisäinen voima tai mikä tahansa muu teos, pelkästään se ei saa sinua tai minua voimaan paremmin tai tee meitä onnelliseksi. Se ei muuta mitään, jos et ole muutokseen valmis. Toki kirja, vaikka sitten retriitti tai vaikka äiti Amman halaaminen voi olla hyvän arjen tukena,  mutta sellaisen, jonkun itsestä ulkopuolisen, varaan ei kuitenkaan kannata kortteja kasata. Jos kuvittelee, että omasta hyvinvoinnista voi sysätä vastuun jollekin asialle tai sitten toiselle ihmiselle, tulee kokemaan karvaita pettymyksiä.

Toinen asia, joka vahvasti on ollut mielessäni on se, että hyvinvointiin ja onnellisuuteen kuuluu myös kärsimystä, kipua, joskus huoltakin ja usein asioita, jotka menevät eri tavalla kuin me toivomme. Se, että elämässä tulee meille kaikille eteen asioita, jotka menevät totaalisen pieleen, on varmaa. Törmäämme myös niin isoihin asioihin, joista emme ehkä sillä hetkellä usko selviävämme. Kuitenkin jos oma hyvinvointi ja itsetuntemus ovat sellaisella hetkellä vahvalla tolalla, on siitä valtava apu. Kun ymmärrät sen, että hyvinvoinnissa tai onnellisuudessa ei ole kyse niiden kurjien tai tuskallisten asioiden välttelystä, vaan enemmänkin niiden epämukavien, epämiellyttävien ja satuttavienkin asioiden rehellisestä kohtaamisesta, asioiden läpikäymisestä ja lopulta asioiden hyväksymisestä jos vain mahdollista, olet vahva, tulee vastaasi mitä vain.

Törmään nimittäin usein sellaisiin näkökantoihin, että kuvitellaan, että onnellisuuden tai oman hyvinvoinnin lisääminen olisi jotenkin naivia tai epäaitoa, ja että ihminen silloin sulkee itsensä johonkin pumpulipalloon lillumaan ja muka kuvittelee, että mitään pahaa, huonoa tai negatiivista ei arjessa tapahdu. Ikinä. Eihän se niin mene. Omaan hyvinvointiinsa keskittyvällä ihmisellä sen sijaan on enemmän työkaluja käsitellä niitä vastoinkäymisiä kuin ihmisellä, joka vaikkapa vain keskittyy valittamiseen sen sijaan, että tekisi asioille jotakin. Uskonkin, että moni näistä hyvinvoinnin, onnellisuuden ja myönteisen ajattelun teilaajista onkin sellainen tyyppi, joka ei uskalla kohdata pettymyksiä elämässään ja valitsee sitten mieluummin kaikki vituttaa –asenteen, jolla ehkä jopa suojelee itseään. Kun on koko ajan pettynyt, ei tarvitse pelätä pettymyksiä.

Pettymyksiltä emme voi itseämme suojella, koska emme voi arkeamme tai elämäämme milloinkaan täysin kontrolloida. Silti voimme tehdä päätöksen elää parasta mahdollista elämää, näillä eväillä, jotka meillä kullakin juuri nyt ovat. Voimme valita kehittää itseämme siihen suuntaan, johon tahdomme kulkea. Tilanteet muuttuvat, niin hyvässä kuin huonossa. Silti suosittelen pysymään siellä myönteisen puolella, peloista huolimatta.

Sinäkin voit olla matkalla mihin tahansa haluat. Kun vain rohkenet ja uskallat!

Upeaa alkanutta viikkoa. Kuullaan taas.

Melko raikas ilma, sanoisin!
Melko raikas ilma, sanoisin!

Uusi tuo virtaa..

Uusi tuo virtaa..

..kaikin tavoin. Vaikka se ensin myös väsyttää. Kolme päivää uutta työtä takana eikä iltaisin ole tarvinnut unta houkutella. Mutta olo on ihan mahtava, näin tämän piti mennäkin! Ensimmäisenä päivänä tosin tunsin itseni kuin ysiluokkalaiseksi työharjoittelussa. Tuntui siltä, että yhdeltä istumalta koko 11 vuoden ammattitaitoni oli 

Valmiina uuteen

Valmiina uuteen

No niin. Huomenna se sitten alkaa, palkkatyö aikakauslehdessä. Neljä ja puoli vuotta freelancer-toimittajana ovat tältä erää ohi. Neljän ja puolen vuoden aikana kirjoitin varmaan pariin kymmeneen julkaisuun ja tästä eteenpäin keskityn vain yhteen. Aikamoista. Muutamat harjoitusvalmennukset ovat vielä kesken. Kun ne on hoidettu, jään miettimään, miten valmennusten parissa jatkan. Luultavasti yksilövalmennusten 

Parasta, mitä voi tapahtua..

Parasta, mitä voi tapahtua..

..tapahtuu koko ajan. Kun pysähtyy katselemaan omaa arkeaan, huomaa sen, että tavallisia hetkiä ei olekaan. Kaikki on ihmettä, jos niin haluaa ajatella.

Eilen, kun seisoin lapsen kanssa ulkoilemassa pimeällä, sateisella, jäisellä pihamaalla ja tuuli tuntui suorastaan viiltävän kasvojani, mietin, että tämä juuri nyt on parasta, mitä minulle voi tällä hetkellä tapahtua. Oikeasti koko ulkoilu tuolla karmivassa koiranilmassa ei tuntunut ollenkaan pakolta, pahalta tai epämiellyttävältä, vaan jotenkin tunsin olevani täysin tässä ja nyt, kaikilla soluillani. En olisi juuri sillä hetkellä halunnut olla missään muualla. Minun kuului olla siellä. Palelemassa kumisaappaissani ilman villasukkia, pipo ja hanskat märkänä, verkkareissani ja talvitakissani.

Siinä sitten illan mittaan aloin miettiä sitä, että miten voikaan olla, että omalla kohdallani niistä kaikista vaikeimmista asioista on lopulta syntynyt niin paljon hyvää, ettei tosikaan. Lopulta kaikki on muuttunut paljon paremmaksi kuin on ikinä ollutkaan. Ei materialistisesti ajatellen, mutta henkisesti ajatellen. Jos elämäni olisi silloin kolmekymppisenä jatkanut kulkemista samoilla raiteilla, tuskin istuisin täällä itähelsinkiläisessä lähiössä kirjoittamassa tätä postausta. Minulla tuskin olisi kolmatta lasta, hyvinvointiblogin sijaan kirjoittaisin ehkä muotiblogia ja moni asia olisi jäänyt tekemättä ja kokematta, moni ihminen kohtaamatta. Kun ei olisi tätä blogia, ei olisi kirjaakaan. Kirja tosin ei vielä fyysisesti ole luonamme, mutta parin viikon päästä se on. Kirjan Facebook-sivuilla on jo paljon aksöniä, tule sinne, jos et vielä ole.

Entä olisinko muuttunut, ja jos, niin miten? Tuskin ainakaan olisin tämä tyyppi, joka nyt olen, ja joka minun kuuluu olla, minä vain tunnen sen. Asioiden on pitänyt mennä, kuten ne ovat menneet. Näin jälkikäteen se on minulle ihan selkeää. En enää edes toivo, että minulla olisi tuolloin vuosia sitten ollut nämä työkalut ja tämä itsetuntemus kuin nyt. Minulla kuuluu olla nämä työkalut ja tämä itsetuntemus, juuri nyt. Mutta ne eivät ole tulleet ilmaiseksi, ja kaikki ajatukset, tapahtumat, teot, tilanteet ja kokemukset on tarvittu niihin ja niiden saamiseksi.

Vuosi 2015 on siis alkanut. Paitsi että fyysisesti osallistun projektiin nimeltä #kuukaudenkiristely2, olen alkanut kirjoittaa päiväkirjaa. Olen myös alkanut kirjoittaa aamusivuja heti herättyäni, se tosin hieman kangertelee, kun koko perhe on paikalla. Olen kirjoittanut muistiin myös uniani ja ajatuksia, jotka pullahtelevat mieleeni missä ja milloin tahansa. Iltaisin istuessani nelivuotiaani sängyn vieressä (kyllä, yhä edelleen joudun nukuttamaan häntä!) teen rakastavan ystävällisyyden meditaatiota. Toivon onnellisuutta, terveyttä ja vailla huolia olemista paitsi itselleni, luettelen yksitellen kaikkia ihmisiä, jotka päähän nyt tupsahtavat ja toivon samaa heille. Kokeilkaas, vaikka noita kaikkia: päiväkirjaa, aamusivuja, unien kirjaamista ylös ja rakastavan ystävällisyyden meditaatiota.

Kun joskus en miettinyt lainkaan elämäni tarkoitusta, porskutin vain, hieman epätyytyväisenäkin, niin nyt tiedän tarkalleen, mikä se on. Minun lienee tarkoitus olla kanava, joka omasta hyvinvoinnista ja itsetuntemuksesta käsin pystyy välittämään myös sinulle hyvää fiilistä ja herättelemään tai vahvistamaan sinua hieman ajattelemaan, tuntemaan ja kokemaan syvemmin. Jokainen, sinäkin, voit sitten poimia sen, mikä itseesi kolahtaa.

Sunnuntain voimasanat tulevat tässä: Kiitos maailmankaikkeus, tästä kaikesta. Juuri näin on hyvä, tässä hetkessä. Minulla ei ole mitään valittamista. Juuri nyt tämä on parasta, mitä minulle voi tällä hetkellä tapahtua. Hyväksyn tämän hetken täydellisesti sellaisena kuin se on, täydellisenä, vaikka sitten vähän tai vähän enemmän rikkinäisenä. Kiitos tästä kaikesta.  

Ilon kautta!

Maailman söpöimmän muistikirjan sain lahjaksi eräältä valmennettavaltani!
Maailman söpöimmän muistikirjan sain lahjaksi eräältä valmennettavaltani.

 

Takaisin ruotuun..

Takaisin ruotuun..

..en edes jaksa laskea, kuinka monennen kerran. Niin se vuosi vaihtui ja itselläni, kuten ilmeisen monella muullakin, alkoivat juhlaputken jälkeen terveellise(mmä)t elämäntavat. Aina välillä olen kirjoitellut tästä (loppumattomasta) elämänmuutosprojektistani ja painonpudotuksesta täällä bloginkin puolella. Asia eteni laskusuhdanteisesti, ainakin jos elopainoani ajatellaan, aina marraskuun puoliväliin saakka. Sitten