Kuukausi: maaliskuu 2019

Henkiset aamurutiinini

Henkiset aamurutiinini

Minulla on kaksi henkistä aamurutiinia, joita toistan joka aamu. Vain harvoin herään enää huonolla tuulella, mikä silloin, kun en saanut nukkua tai osannut nukkua, saattoi olla tavallista. Jossain vaiheessa kuitenkin onneksi ymmärsin sen, että väsymyksenkään ei tarvitse pilata fiiliksiä tai määrittää olotiloja. Ja nykyäänhän nukun 

Alppitreenit Nuuksiossa – metsässä aika hurahtaa

Alppitreenit Nuuksiossa – metsässä aika hurahtaa

Vietin eilisen aamupäivän Nuuksion metsissä yhdessä alppijengin ja Alppimentorien kanssa. Heinäkuun alussa oleva Tour du Mont Blanc -reissumme lähestyy kovaa kyytiä ja nyt on reissu maksettu! Treenit pitenevät pikkuhiljaa ja eilen olimme liikkeelle 4 tuntia. Nousumetrejä kertyi 1 000 ja pääsimme välillä juoksemaankin, vaikka maasto 

Entä jos huomio kiinnittyisi automaattisesti hyvään, eikä huonoon

Entä jos huomio kiinnittyisi automaattisesti hyvään, eikä huonoon

Satuin joitain viikkoja sitten silminnäkijäksi tilanteeseen, jossa oli todellakin katastrofin ainekset. Vaikka pahimmalta onneksi vältyttiin ehkä jonkin sadasosasekunnin ansiosta, loukkasi tapahtumaketjussa mukana ollut ihminen lopulta kaatuessaan itseään jonkin verran. Tilanne näytti pahemmalta kuin ehkä lopulta olikaan. Ennen kaikkea tämä ihminen itse järkyttyi niin kovasti, että kertoi saaneensa sydänvaivoja, joten katsoimme kahden muun tilanteen nähneen kanssa parhaaksi soittaa hätäkeskukseen ja varmistaa hätäkeskuksen mielipide asiasta. Enkä ihmettele, sillä tapahtumaketjun nähneenä säikähdin itsekin aika lailla ja niin sanoivat myös muutamat muut tapahtuman nähneet tehneensä. Keskustelin puhelimessa hätäkeskuspäivystäjän kanssa, joka päätti lähettää paikalle ambulanssin, tosin ei pillit päällä, vaan enemmänkin tarkistamaan tilannetta. Saavuttuaan he kuitenkin ottivat tämän ihmisen mukaansa, kun me muut sitten jatkoimme matkaa kuka mihinkin.

Odotellessamme kyselimme henkilön vointia ja juttelimme niitä näitä, jotta hänen pahin järkytyksensä laantuisi. Ilahduttavaa oli huomata se, kuinka moni tarjosi apuaan, kun odotimme tämän ihmisen kanssa ambulanssia. Yksi ohikulkija antoi nenäliinapakettinsa, jotta pieni verenvuoto saatiin tyrehdytettyä ja useampi kysyi, olisiko voinut auttaa jotenkin. Paikalla oli lisäkseni tilanteen myös nähneet mieshenkilö ja espanjalainen turistinainen, jolle tulkkasin englanniksi tämän kyseisen ihmisen vointia. Siinä me olimme, neljä toisillemme vierasta ihmistä ja teimme saumatonta yhteistyötä, vaikka kärsimme myös pienestä kielimuurista.

Kukkia ihan jokaiselle ihmisten kanssa töitä tekevälle pelastajalle, hoitajalle, lääkärille, poliisille ja heille, jotka jäivät mainitsematta.

Olin jo puhelimessa selittänyt hätäkeskuspäivystäjälle tapahtumaketjun, joten se ei tullut ensihoitajille yllätyksenä. Kun he siinä sitten kyselivät potilaan vointia ja veivät hänet autoonsa, sanoin toiselle ensihoitajalle, että vitsi, se oli kyllä lähellä, ettei kyseinen ihminen ollut jäänyt bussin alle, johon hän vastasi, että nii-in, mutta ei jäänyt.

Tuo lause jäi mieleeni. Selkeästi ammattinsakin puolesta paljon näkevä ensihoitaja keskittyi hyvään, eikä jäänyt voivottelemaan asiaa, jota ei ollut tapahtunut.

Oppimisen paikka itselleni.

Olen itsekin ihmistyyppiä, joka mieluummin keskittyy kadun aurinkoiseen puoleen ja osaa nähdä pilvissäkin hopeareunukset, koska turha on jäädä jossittelemaan, vaikka vanhat möröt joskus tulevatkin ja kaappaavat mukaansa. Silti tuntui, että opin tuosta yhdestä lauseesta taas vaikka kuinka, ja otin sen hyvänä muistutuksena siitä, että elämässä sattuu ja tapahtuu, mutta silti kannattaa kiinnittää isoin huomio siihen, mikä on hyvin, ei siihen, mikä on huonosti, mitä olisi voinut tapahtua tai mikä voisi olla toisin. Ja haluan, että huomio kiinnittyy hyvään, ei huonoon, automaattisesti. Harjoitukset jatkuvat.

Parasta perjantaita!

Jenny

P.s. SYDÄN tuossa alla on tullut jäädäkseen! Saa painaa!

INSTAGRAM

FACEBOOK

Lue myös ja laita hyvä kiertämään:

Tein aikainventaarion – 9 tuntia viikossa Instagramissa

Kiitos, että olet aina noin positiivinen

Ilmaiskoodi Bookbeatiin

Ekaa kertaa verenluovutuksessa – tatuoinnit eivät ole este

Viikon treenit ja ruoat 

 

Kärsivällisyys auttaa monessa asiassa

Kärsivällisyys auttaa monessa asiassa

Tällä viikolla kävin pitkästä aikaa juoksemassa lenkin kovempaa vauhtia kuin vähään aikaan. Yhdessä mösjöön kanssa paineltiin ja pääsin jopa alle 5 minuutin kilsavauhdin, mikä itselleni on jo kovaa kyytiä. Tuntuu, että vasta nyt juoksukunto on palautumassa siksi, mitä se oli ennen reilun vuoden takaiseen influenssaan 

12 asiaa, joiden avulla karistin 20 kiloa pysyvästi

12 asiaa, joiden avulla karistin 20 kiloa pysyvästi

Kun kaiken soutamisen, huopaamisen, pikakeinojen ja kuuden vuoden jojottelun jälkeen aloin tehdä oikeasti elämäntapamuutosta, käsitykseni elämäntapojen muuttamisesta muuttui täysin. Aiemminhan olin uskotellut itselleni, että elämäntapojeni muuttaminen tarkoittaa asioista luopumista ja vie kasapäin energiaa ja aikaa. Olin väärässä. En vieläkään, näin kohta 2,5 vuoden jälkeen, ole 

Tein aikainventaarion! Hups, Instagramissa viikossa työpäivän verran

Tein aikainventaarion! Hups, Instagramissa viikossa työpäivän verran

Se on maaliskuukin ihan kohta taputeltu eikä voi kuin ihmetellä, minne talvi katosi. Tuntuu, että aika vierähtää sitä vauhtia, ettei perässä pysy, viikot ovat yhtä maanantain, perjantain ja sunnuntain virtaa. Toki tekemistäkin on ollut paljon, mutta olen pitkin matkaa jo karsinut kaikesta, mistä karsia voin ja ennen kaikkea haluan. Silti välillä tuntuu vaikealta mahduttaa kaikki tekeminen arkeen ihan jo ajan puolesta.

Tein aikainventaarion, ja huomasin, ettei tuo ”kaikesta karsiminen” nyt ihan totta ollutkaan.

Uuteen nousuun -kirjassanikin mietin samaa asiaa. Aina välillä on tosiaan hyvä tehdä aikainventaariota ja katsoa, millaiseen tekemiseen niitä tunteja oikein antaa. Törmäsin joskus Instagramissa postaukseen, jossa viikon tunnit oli jaettu ns. pakolliseen tekemiseen. Itsekin aina välillä teen tuon saman ja yllättäen niitä luppotunteja jää yli vaikka kuinka paljon. Mihin SE aika sitten oikein katoaa?

Talvi on kohta ohi!

Viikossa on 168 tuntia. Jos jaan omat tuntini karkeasti, tilanne näyttää tältä:

Päivätyö 40 tuntia

Muut kirjoitushommat eli lähinnä blogi ja meileihin vastaaminen 10 tuntia

Lapsen vieminen kouluun ja omat työmatkat 5 tuntia

Siivoaminen, kaupassa käynti ja ruoanlaitto 5 tuntia

Urheileminen 10 tuntia (hyödynnän tässäkin myös työmatkoja, lapsen treenejä ja kaverisynttäreitä jne)

Nukkuminen 60 tuntia

Se tekee yhteensä 130 tuntia

Kun lasketaan 168-130 tuntia, niin jää 38 tuntia eli lähes työviikon verran.

Koko ajan ei tarvitse todellakaan saada jotain aikaiseksi, ja itsekin tarvitsen säännöllisesti hengähdyshetkiä ja sitä, että vain chillailen kotona perheen kanssa ja tuijotan esimerkiksi kanin touhuja, mutta onhan tuo 38 tuntia ”kadonnutta aikaa” aikamoinen määrä. Katsoin äsken huvikseni puhelimeni ruutuajasta, kuinka paljon olin käyttänyt luuria viimeisten 7 päivän aikana. Vastaus oli 3 tuntia 19 minuuttia per päivä, joista Instagramissa olin notkunut 9 tuntia ja 4 minuuttia!

Toki olin tehnyt myös hyödyllisiä asioita ja esimerkiksi kuunnellut musiikkia (urheillessa tai kävellessä) 3 tuntia 47 minuuttia. Mutta silti: 9 tuntia Instagramissa (onneksi Facebookissa sentään vain 1 tunti viikon aikana) on vähän liikaa ja silläkin ajalla voisi tehdä jotain muutakin. Hups! Mutta sellaista tämä elämä on. Sosiaalinen media on toki yksi tärkeä kanavani, mitä kautta markkinoin itseäni ja tekemisiäni ja mikä antaa minulle iloa, inspiraatiota, hyötyäkin ja esimerkiksi se on tuonut monia ihmisiä elämääni, mutta ehkä tuosta 9 tunnista voisi pari tuntia nipistää pois.

Jos et ole koskaan laskenut, mihin sun viikon tunnit kuluvat, lämmin suositus laskemiselle. Se avaa mukavasti silmiä sekin.

Ihanaa sunnuntaita!

Jenny

P.s. SYDÄN tuossa alla on tullut jäädäkseen! Saa painaa!

INSTAGRAM

FACEBOOK

Lue myös ja laita hyvä kiertämään:

Kiitos, että olet aina noin positiivinen

Ilmaiskoodi Bookbeatiin

Ekaa kertaa verenluovutuksessa – tatuoinnit eivät ole este

Viikon treenit ja ruoat 

 

Jännittäjästä luennoitsijaksi – esiintymisen ja luennoinnin oppii tekemällä

Jännittäjästä luennoitsijaksi – esiintymisen ja luennoinnin oppii tekemällä

Vatsaa nipistää, oksettaa, huimaa, kädet tärisee. Kun luin isoisäni hautajaisissa adresseja kuutisen vuotta sitten, olin varma, että en selviä adressipinosta ilman pyörtymistä. Sama fiilis itselläni oli jo yläasteella, kun omia hengentuotoksia piti lukea ääneen luokan edessä. Olin lähes varma, että en selviä tilanteesta hengissä. Selvisin. 

Elämäntapojen muuttamisen jälkeen motivaatiota on riittänyt

Elämäntapojen muuttamisen jälkeen motivaatiota on riittänyt

Viime viikolla oli niin paljon hässäkkää ja ylimääräistä tekemistä, että oli hyvä sauma ottaa kevyt treeniviikko. Olin nimittäin muun muassa luennoimassa motivaatiosta Go Expo -messuilla perjantaina ja lauantaina, ja illat Hoka One Onen pisteellä juoksukenkähommissa. Elämäntapojen muuttamisen jälkeen motivaatiota ei ole tarvinnut houkutella. Vaikka treenit 

Kirja on paras unilääke + tutustumiskoodi Bookbeatiin uusille asiakkaille

Kirja on paras unilääke + tutustumiskoodi Bookbeatiin uusille asiakkaille

Lapsena olin intohimoinen lukutoukka. Raahasin kirjastosta kassikaupalla lukemista ja tutuksi tulivat niin lasten- ja nuorten kirjasarjat, Anni Swanin tuotanto kuin Agatha Christiet ja Stephen Kingit. Nykyään luen aina iltaisin, kirja on paras unilääke. Jos en lue illalla, tuntuu, että nukahtaminen on vaikeaa, ja sitä jotenkin on ylikierroksilla.

Nykyään luen vähemmän kirjoja kuin aiemmin, mutta joka päivä luen kuitenkin pienen hetken. Syy siihen on ehkä se, että arki on niin palapeliä, ei se, etten oikeasti ehtisi. Sitä ajattelee, ettei jossain pienessä kolossa ehdi keskittyä kirjaan, mutta hups, sitten onkin hengannut puoli tuntia Instagramissa. Toisinaan kyse onkin ehkä tavoista ja varmaan vähän priorisoinnistakin: haluanko somettaa vai lukea kirjaa. Voisin varmasti enemmän panostaa kirjoihin, mutta toisaalta, jos en somettaisi, ei kukaan varmaan olisi ostanut Uuteen nousuun -kirjaani, koska ei olisi tiennyt siitä! Ja toisaalta, vietänhän työpäiväni kirjojen parissa, sillä työskentelen kustannustoimittajana tietokirjojen parissa.

Uuteen nousuun on myös mahdollista kuunnella äänikirjana.

Kirjat, joita nykyään pääosin luen vapaa-ajalla, ovat nekin luokiteltavissa tietokirjakategoriaan ja myös selfhelppiin, ja luen mielelläni myös elämäkertoja. Toki myös omat mielenkiinnonkohteet määrittelevät sitä, mitä luen. Luen esimerkiksi kaikki kirjat, joissa puhutaan juoksusta. Romaaneja luen tällä hetkellä harvemmin, dekkareita en juurikaan, koska tuntuu, että ei ole aikaa keskittyä niistä kumpaankaan. Ehkä enemmänkin noita jälleen mainittuja tulee luettua kesällä lomalla laiturilla tai rantatuolissa. Arjessa lukuhetket ovat lyhempiä kuin lomalla.

Minulla on kesken monta kirjaa samaan aikaan, vaikka välillä tartun taas opukseen, jonka haluan lukea ns. kerralla loppuun, enkä halua sekoittaa lukemista jollain toisella kirjalla. Se lienee makuasia, lukeeko yhtä kirjaa kerrallaan vai onko saman aikaisesti monta kirjaa kesken. Itse kuulun kuitenkin jälkimmäiseen kategoriaan, minulla on monta kirjaa kesken samanaikaisesti, mikä taas toisille on ehdoton ei. Oma kirjapinoni työpöydällä on välillä kuin huojuva torni, ja saatan viedä siitä jonkun kirjan taas poiskin, jos en jaksakaan lukea sitä kokonaan.

Saatan myös alleviivata kirjoja, tehdä kirjoihin muistiinpanoja, kirjoittaa muistiinpanoja kirjoista myös vihkoon. Toisiin kirjoihin palaan, vaikka tietäisin hyvinkin, mitä niissä kerrotaan. Joistakin kirjoista palaan vain lukemaan alleviivattuja kohtia.

Uuteen nousuun -kirjani on mahdollista myös kuunnella äänikirjana ja löytyy Bookbeatista, Nextorysta ja Storytelista. Bookbeatilta sain kaikille blogini lukijoille ja Bookbeatin uusille asiakkaille tutustumiskoodin, jolla äänikirjoja voi kuunnella veloituksetta kuukauden ajan. Eli jos et ole vielä kuuntelija tai testannut Bookbeatia aiemmin, tässä mahdollisuus tutustua. Lämmin suositus, vaikka itse olenkin toistaiseksi enemmän paperikirjan ystävä, sillä se palvelee tällä hetkellä paremmin omaa arkeani.

Millainen kirjanlukija olet? Vai oletko nykyään enemmän kuuntelija?

Ihanaa sunnuntaita!

Jenny

P.s. SYDÄN tuossa alla on tullut jäädäkseen! Saa painaa!

INSTAGRAM

FACEBOOK

Kiitos, että oot aina noin positiivinen

Kiitos, että oot aina noin positiivinen

Saan monta kertaa viikossa Instagramissa viestejä, että kiitos, että aina oot noin positiivinen. Moni myös kertoo opetelleensa virtuaaliavullani näkemään enemmän niitä pieniä arjen iloja ja olevansa nykyään positiivisempi ja iloisempi. Ja sehän nyt on ihan mahtavaa! Mutta toki voin kertoa, etten aina ole näin positiivinen, vaan minullakin