10 unelmaani, jotka toteutuivat

Suuri osa unelmistamme ja tavoitteistamme toteutuu, mutta on vain helppo unohtaa, että joskus edes olemme unelmoineet niistä. Ja sitten sitä ei ehkä muista olla edes kiitollinen, vaikka ehkä kannattaisi. Unelmat, kyllä ne toteutuvat.

Viime aikoina minulla ei ole ollut suuria unelmia. Toki varmaan useampi meistä toivoo maailmanrauhaa, pienempiä hiilidioksidipäästöjä ja sitä, että kaikilla ihmisillä olisi turvallista olla, mutta nyt puhun niistä henkilökohtaisista unelmista ja tavoitteista, jotka eivät ole kiellettyjä, oli tilanne maailmalla millainen tahansa.

Selailin sitten vanhoja muistivihkojani, joita on pitkin poikin ja lipaston laatikot pullollaan. Muistathan: olen Jenny, muistivihkoholisti. merkitsen usein aina päivämäärät kirjoitusteni ylälaitaan ja nyt tartuin vihkoon, jota olin täyttänyt tasan kaksi vuotta sitten syksyllä. Sinne olin tehnyt listaa sen hetkisistä toiveistani ja tavoitteistani.

1 Keittiössämme on astianpesukone ja liesituuletin. Tadaa, siellä ne ovat! Ehkä huvittava toive jonkun mielestä, mutta viimeisin asuntomme oli liki alkuperäisasussaan ollut 50-lukulainen, jonne hätäpäissäni tein kahden vuoden vuokrasopimuksen. Ensikäynnillä asunto vaikutti söpöltä ja ihastuin sen takkaan ja linjakkaaseen ulkoasuun. Mutta noin muuttoa seuraavana päivänä tajusimme, että oli tainnut tulla hätäiltyä. Viiskytluvun keittiössä tiskipöytä yletti juuri puolireiteen, allas oli kuin nukkekodista ja eniten hankaluuksia aiheutti kylpyhuone, mutta siitä lisää myöhemmin. Siispä kaksi vuotta sitten toivoin kiivaasti, että kun määräajan jälkeen pääsemme muuttamaan, on asunnossa tiskikone ja toimiva liesituuletin.

2 Minulla on riittävästi töitä, saan kirjoittaa, valmentaa, ohjata ja vetää viikonloppuleirejä. Kaikkea tätä on tullut tehtyä. Ensimmäisen viikonloppuleirin vedin pari vuotta sitten Jamilahdessa, jossa kävin useaan otteeseen. Viikko sitten vedin pienryhmävalmennuksen Lavli Living Roomissa. Kirjoitan joka päivä, viime aikoina olen paitsi kirjoittanut erääseen tuottamaani julkaisuun, myös Pirkkaan, Voi Hyvin -lehteen, Apoteekkiin, Lapsen Maailma -lehteen, Kauneus ja Terveyteen sekä tuottanut sisältöjä eri nettisaiteille.

3 Sisäinen voima -kirjani on menestys. No jaa, ei nyt vielä mikään Bestseller, mutta kuulema kolmekin painosta on jo iso juttu näinä aikoina. Kirjasta on muuten tulossa lähiviikkoina tiivistetty ja yhdistetty painos Sisäisen timantin kanssa, joka on loppuunmyyty.

Mutta pidän menestyksenä oikeastaan jo sitä, että olen päässyt tekemään kirjoja. Suomessahan ei juuri osteta kirjoja, sen sain tuta ensimmäisen teokseni, Naisen iholla -kirjan, kanssa. Mutta selkeästi tällä arjen psykologiaksi kutsumallani genrellä on tilausta. Tuskin kukaan muuten lukisi tätä blogianikaan! Yhdestä kirjasta jää muuten sen tekijälle verojen jälkeen käteen reilu pari euroa. Vielä on matkaa siihen siis, että voin kirjoittaa vain kirjoja! Mutta myös neljännen opukseni, Sisäisen minän pitäisi kopsahtaa ihan näinä päivinä painosta.  Jännittävää päästä seuraamaan sen matkaa.

4 Minulla on joka viikko mahdollisuus ostaa kukkia kotiin. Kyllä, lähes aina keittiönpöydällä on leikkokukkia. Mutta olen elänyt läpi ajat, jolloin kukkien ostaminen oli arjessa luksusta eikä todellakaan aina mahdollista, sillä jokainen penni piti laskea hyvin tarkkaan ja silti kaikesta piti karsia, mistä saattoi karsia. Niistä ajoista olen tullut harppauksia eteenpäin, mutta tuo elämänjakso pysyy visusti mielessäni. Vaikka se oli aivan perseestä, se opetti minulle jotain, mitä rahallakaan ei voi saada, nimittäin kunnioitusta ja arvostusta ihan pieniä asioita kohtaan. En oikeastaan pidä mitään itsestäänselvyytenä. Toki joskus unohdan tuon, mutta useimmiten pidän sen mielessäni.

5 Kylppärissä on pyykinpesukone. Kyllä! Helpottaa kummasti viisihenkisen perheen elämää, vaikka arvostan toki taloyhtiöiden yleisiäkin pesutupia. Ennen kaikkea se on juhlaa, että pyykinpesukone mahtuu kylpyhuoneeseen. Edellisessä kodissa, siinä 50-luvun klassikossa, kylpyhuone oli asunnon kauhein paikka ja kävin mieluummin suihkussa salilla kuin kotona. Kun siellä sitten vielä paljastui vesivahinko, eräs rakennusmies totesi minulle kuivasti, että kylpyhuone oli jo sen toisen elämänsä jatkoajalla, vaikka remonttia se olisi kaivannut jo ensimmäisessä elämässään. On niin juhlaa, kun ei tarvitse enää kivuta vanhaan ammeeseen, polttaa selkäänsä tulikuumaan, juuri suihkuunpäin kallistuvaan kuumavesipatteriin ja seistä suihkun alla, jonka vedenpaine on kuin jonkun slummissa sijaitsevan peltihökkelin tasoa. Kun vuokra kuitenkin vastasi Helsingin hintoja, niin kunnollinen pesumahdollisuus olisi ollut suotava kotona. (En syytä tästä ketään, en edes itseäni. Nyt jo naurattaa, kun puolisoni tokaisi, että sä hoidit meidät tänne, nyt sä hoidat meidät veke täältä. Sen jälkeen en koskaan enää ole tehnyt koko perhettä koskevia päätöksiä painostamalla, kröhöm.)

6 Työhuoneeni on Kaapelitehtaalla. Tätä en oikein ymmärrä, sillä työhuoneeni oli tuolloin Kaapelitehtaalla. Kävin hiljattain siellä pitkästä aikaa moikkaamassa entisiä kollegoja, ja houkuttelisi suuresti palata, kerrottiinhan minulle, että olen tervetullut koska tahansa! Tuossa vaiheessa en vielä aavistanut, että tekisin määräaikaisen pätkän muualla ja lakkaisin hetkeksi olemasta freelancer.

7 Meillä on uusi, pölypussiton imuri. Kyllä! Edellinen imuri koetteli enemmän hermoja kuin pölypalleroita, ja tällainen vehje ostettiin uuteen kotiin. Ihana arjen helpottava, eikä tarvitse enää seisoa marketin pölypussiosastolla arvuuttelemassa, että mikä hemmetti se imuri olikaan merkiltään. Pakko sanoa, että aika materialistisia nämä toiveeni, mutta ehkä joku toinen rikkinäisen imurin kanssa taisteleva, jolla ei ole pyykinpesukonetta, tiskaria tai toimivaa liesituuletinta voi ymmärtää parin vuoden takaista minua.

8 Lapset menestyvät kouluissaan ja päivähoidossa ja saamme olla mahdollisimman terveitä. Kyllä. Hyvin sujuu kaikin puolin, vaikka lapseni lakkasi juuri lukemasta saksaa. Vanhana saksan vaihto-oppilaana pääsin kuitenkin yli tästä, vaikka mitä parempi kielitaito, sitä parempi. Terveydestä sen verran, että usein sitä alkaa arvostaa vasta siinä vaiheessa, kun jotain menee vikaan. Kiitänkin siitä aina hiljaa mielessäni, kun vain muistan.

9 Minulla on riittävästi rahaa, jotta voin myös auttaa heitä, jotka apua tarvitsevat. Ihan vielä ei olla tässä, mutta perulainen kummilapsi on kulkenut mukana parinkympin kuukausilahjoituksella myös läpi omien taloudellisesti vaikeiden aikojen ja minulla on lähes aina kolikoita taskussa, jotta voin heittää killingin keräykseen tai katusoittajalle. Seuraavaksi ajattelin tukea Helsinki Missiota, sillä se auttaa muun muassa nuoria, joilla on vaikeuksia.

10 Blogini lukijamäärä on kasvanut räjähdysmäisesti ja se on osa työntekoani, vaikka kirjoitankin sydämestäni. Kyllä! Blogi on kasvanut näiden pian kuuden vuoden aikana, joina olen sitä kirjoittanut, jos nyt ei sentään räjähtänyt. Kiitänkin sinua lämpimästi siitä, että olet tällä matkalla kanssani. Arvostan sinun kommenttiasi ja sitä, että jaat kirjoituksiani. Hitaasti mutta varmasti teemme yhdessä maailmasta vielä paremman paikan.

Ja koska mikään ei riitä, niin yksi toive on! Tahtoo lämpimään ja valoisaan, mieluiten jo tänä talvena. Kuulethan maailmankaikkeus, kuulethan!

Kaiken kaikkiaan olen kiitollinen myös kaikista elämäni epäkohdista ja koettelemuksista, ainakin ne ovat näyttäneet minulle sen, mitä en halua. Sitä ei kuulkaas pidä enää toimivaa suihkuakaan itsestäänselvyytenä. Kun hetken menee heikommin myös materialistisesti, myöhemmin sitä osaa arvostaa kaikkea, ihan kaikkea, jopa vessapaperia ja oliiviöljyä kaapissa.

Noita asioita listatessanikin tiesin, että kaikki on olemassa jo nyt, mutta ikään kuin viereisellä kanavalla. Minun ei tarvinnut muuta tehdä kuin uskoa kovasti, tehdä asioita unelmieni eteen, niin kas, täällä ollaan.  Kerro sinä, millaisia unelmia sinun sisääsi piiloutuu?

Minä menen nyt tyhjentämään tuon ihanan tiskikoneen, ciao! Mahtavaa tiistaita!