Toteutetaanpa yksi tavoite, kas näin
Mietinpä tässä taas haaveitani ja tavoitteitani ja sitä, miten ne eroavat toisistaan. Mielestäni haave on asia, joka olisi ihan kiva toteuttaa, mutta mikä ei ole juuri nyt mahdollinen. Eli toisin sanoen en usko sen toteutumiseen itsekään tällä hetkellä. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi muutto Berliiniin ja lottovoitto, joista ensimmäinen on jälkimmäistä takuulla helpommin toteutettavissa.
Tavoite taas on mielestäni asia, jota kohti tähtään tosissani ja jonka saavuttamiseen uskon itsekin sataprosenttisesti. Tavoite on hieman kuin haave, mutta aikataululla varustettuna. Vaikka yhtä lailla tavoite voisi olla vaikka samainen muutto Berliiniin ja pullea kukkaro (lottovoiton sijaan).
Vaikka erityisesti työarkeni on vaihtelevaa eikä yksikään päivä ole samanlainen (joku voisi kutsua sellaista epävarmuudeksi), en silti suinkaan ajelehdi. Minulla on selkeä visio tulevasta. Tiedän tarkkaan mihin tähtään ja mitä haluan saavuttaa. Olen vakuuttunut siitä, että se on ainoa keino saada kaikki se, mitä kokee itsensä tarvitsevan. Pohdin paljon toiveitani ja teen niitä selväksi itselleni. Mietin paljon sitä, millaista elämää minä tahdon elää.
Toive kannattaa lausua vähintään mielessään, mielellään ääneen. Oli kyse sitten tavoitteesta tai avunpyynnöstä. Jokainen meistä uskoo mihin haluaa, mutta itse olen huomannut ääneen pyytämisen olevan tehokasta. Aina olen selviytynyt kenkustakin tilanteesta eteenpäin. Enkä nyt tarkoita sitä, että pyytämisen hetkellä taivaasta tipahtaa ihmekeiju eteeni taikojaan tekemään. Monesti jotain vain tapahtuu, ratkaisu löytyy. Ehkä se johtuu siitäkin, että silloin uskon itsekin asioiden hoituvan parhain päin. Oli tilanne mikä tahansa, pyrin ajattelemaan, että Tästä seuraa pelkkää hyvää. Kas, siinä tuli uusi suosikkiaffirmaationi, olkaa hyvä.
Ja sieltä soffaltahan ei tule kukaan hakemaan. Kukaan ei myöskään voi laihduttaa puolestasi tai ratkoa henkilökohtaisia huoliasi. Jokaisen on tehtävä se…tadaaaa… itse!
Itse olemme vastuussa omista haaveistamme ja tavoitteista ja niiden saattamisesta oikeaan kuosiin. Mitä ihmettä sitten tarvitaan, että ajatuksissamme luodut mielikuvat toteutuisivat?
Minä väitän, että tarvitaan rutkasti intohimoa, innostusta ja rakkautta tekemäänsä kohtaan. Tarvitaan uskoa siihen, että juuri minulla on mahdollisuus onnistua missä tahansa asiassa. Taito tai tieto eivät tietenkään ole pahitteeksi, mutta innostunut, iloinen, asialle panostava ja omaan itseen uskova asenne on tärkein. Sanomme siis hus epäilyille! Lakkaamme kuluttamasta energiaa kaikkeen sellaiseen, mihin emme sisimmässämme usko itsekään. Elämä on sen jälkeen paljon leppoisampaa.
Nyt tekis gutaa päästä biitsille. Mutta olkoon se vain haaveilun asteella, ei malta eikä ehdi, kun arki on niin kliffaa.
P.s. Olen huomannut, että välttyäkseen dissaajilta omat haaveet ja tavoitteetkin kannattaa toteuttaa omassa rauhassaan sen kummemmin erittelemättä. Mikä kumma siinä sitten onkaan, että toisen päämäärät ja niihin pyrkiminen voivat jopa ärsyttää muita.
sanna
Mutta toisaalta jos kertoo tavoitteistaan muille, niin löytyy myös kannustajat. On hyvä tunnistaa, ketkä on niitä dissaajia ja välttyä hukkaamasta aikaa heihin 🙂
Kaija
Hmm, pistit miettimään!
Olen samaa mieltä siitä, että tavoite on haave, jonka toteutumiseen uskoo itse täysin ja sillä on aikataulu.
Hyväksi todettu vinkki graduohjaajalta: kannattaa asettaa tavoitteen aikataulu mielellään liian tiukaksi (esim. ”gradu on valmis huhtikuussa”), jotta töitä alkaa tehdä tavoitteen eteen heti. Mitä siitä, vaikka deadlinea joutuisi siirtämään, valmista tulee silti (”okei, myöhästyin, mutta gradu valmistui silti jo toukokuuksi”). Jos taas tekee jo alussa liian löysän aikataulun, sortuu vaan velttoilemaan ja lipsuu helposti siitä tosi kauas asetetusta deadlinesta (”gradun piti valmistua kesäkuussa, mutta en saanut valmiiksi kuin teoriaosion, sillä kuvittelin minulla olevan paljon aikaa”).
Haaveista olen hieman eri mieltä, sillä niiden ei mielestäni tarvitse välttämättä toteutua. Itse asiassa en edes haluaisi monenkaan haaveeni toteutuvan. Kyllä niistä silti on iloa ja apua, ja haaveilu pelastaa monta muuten ehkä tylsää luppohetkeä. Haaveissa ei ole estoja tai rajoituksia ja niiden avulla voi käydä vapaasti läpi esimerkiksi suuntia omalle elämälleen. Kukaan ei ole vieressä epäilemässä tai vähättelemässä, vaan kaikki on mahdollista.
Samalla, kun antaa itselleen mahdollisuuden haaveilla vaikkapa lentoemon ammatista tai muutosta ulkomaille, voi hoksata, että ei niistäkään irtoa loputtomasti glamouria. Sen jälkeen se päivästä toiseen tylsältä tuntuva meno kotikylässä ei tunnukaan hullummalta: elämä on kakkaissa vauvanvaipoissa ja bussissa apaattisina tuijottavissa naamoissa!
Jenny B-H
Kaija, puhut asiaa! Ja löytyyhän minultakin haaveita, joita en välttämättä tahdokaan toteuttaa. En ole ehkä kuitenkaan sen kummemmin edes ajatellut, toteutuvatko ne vai eivät, ovat vain jossain kaukana tulevaisuudessa 🙂
Mulla toimivat myös noi hyvätempoiset aikataulut. Ja jos ei oo deadlineja ollenkaan, kah, ei meinaa syntyä valmista lainkaan. Aina tulee joku muu juttu ja keskeyttää. Siksi olenkin deadlinejen suuri ystävä!
Ihanaa päivää sinulle 🙂
Jenny B-H
Joo, tää on kaksipiippuinen juttu. Toisaalta olen sitä mieltä, että kannattaa ”julkistaa” tavoitteitaan, toisaalta taas tykkään puuhastella ”omassa rauhassa”.
Mutta oikeassapa olet sinäkin, Sanna hyvä, että paras tapa on tunnistaa ne, jotka dissaa ja jättää heidät sitten taakseen.