Vapaa ja iloinen!

On kyllä ollut ihan mahtavat pari päivää. En tiedä, johtuuko energinen ja iloinen oloni kuopukseni parina yönä vetämistä kunnollisista unista (8,5 tuntia putkeen!!), päätöksestä antautua muutokselle ja ottaa vastaan kaikki se, mitä elämä antaa, vai lisäravinteesta, jota olen alkanut nauttia iltaisin. Tai ehkä vain huijaan itseäni? Uskottelen, että nyt on näin ja tämä on hyvä. Neljä hyvin erilaista vaihtoehtoa, heh. Mutta miten vain, fiilis on hyvä, mainio ja paikoin jopa erinomainen.

Eilen mieleeni pöllähti hetkellisesti tunne vapaudesta. Että hei jee, minulla on täysi oikeus ja vapaus nauttia jokaisesta hetkestäni. Minä voin tehdä asiat juuri niin kuin itse parhaaksi näen. Toki olosuhteet ja elämäntilanne (esimerkiksi vaikkapa rahatilanne, parisuhde, työn stressaavuus, sosiaalinen elämä) vaikuttavat onnellisuuteemme ja tyytyväisyyteemme, mutta muistelen, että tutkitusti vain noin 10 prosentin verran. Loput 90 prosenttia ovat omissa pikku kätösissämme. Minä itse valitsen, onko minulla tänään se ihan paras päivä ja huomenna samanlainen. Miksi valitsisin itselleni enää yhdeksikään päiväksi huonoa oloa saati sitten vatutusta? Minulla on oman elämäni onneen kaikki avaimet, ja jos jotain puuttuu, hankin sen tai olen ilman, whatever. Kyse on valinnoista. Kukaan muu ei pysty tekemään elämästäni parasta sellaista, koska kaikki lähtee itsestäni. Minä päätän.

Ei se eilinen tunne vapaudesta ollut aivan verrattavissa parin vuoden takaisen moottorikelkka-ajelun aiheuttamiin ûbermahtaviin fiiliksiin, upeaan flowhun ja siihen, että tajusin vasta jälkeenpäin, että olin vain viilettänyt pitkin meren jäätä Kemissä joka sekunnista nauttien enkä ollut kelannut mitään! Ei siis aivan niin, mutta silti havahduin hyviin viboihin, jotka minuun iskivät. Että hei, mitä jos jokainen hetki tuntuisi tältä?

Tänään kävin ohjaamassa 75 minuutin sisäpyöräilyn ja vaikka olo oli vielä hieman väsähtänyt flunssan jäljiltä, oli mahtava rääkätä itsensä aivan piippuun ja samalla nähdä, miten osa porukasta antoi kaikkensa oikeasti hymy kasvoillaan! Heillä oli hauskaa tunnillani, vaikka spinnauksesta leikki olikin kaukana! Ihan paras kiitos on nähdä ihmisten taistelevan viimeiseen jaksamiseen asti, ja vieläpä nauraen ja iloisina. Itsellänikin spinnailu tuntui tauon jälkeen niin pahalta että se tuntui oikeasti jo hyvältä. Vaikka luukutinkin biisejä 75 minuutin ajan, niin kotimatkalla autossa oli pakko kuunnella musaa täysillä ja laulaa mukana, minkä ääntä lähti. Se tunne, kun radioasemilta sattuu tulemaan hyviä kappaleita! Ah.

Tänään mietin sitäkin, että pitäisi olla enemmän tietoinen siitä, ettei elämästä ole varmuutta ikinä. En tarkoita, että elämän loppumista pitäisi pelätä, vaan enemmänkin tarkoitan, että elämää tulisi arvostaa enemmän. Jos lähtö (fyysisestä kehosta) koittaisi huomenna, voisinko rehellisesti sanoa, että olen elänyt sellaisen elämän, mitä halusin? Iloitsinko pienistä hetkistä ja näinkö vastuksissa myös sen hyvän puolen? Nautinko oikeasti vai oliko arki pelkkää eteenpäin kituuttamista? Täytyy sanoa, että en olisi omaan panostukseeni kyllä nyt täysin tyytyväinen. Voisin todeta valittaneeni liikaa, kiukutelleeni typeristä asioista, nähneeni monessa asiassa helpommin sen huonon kuin hyvän. Olisin oikeasti elänyt aika monia päiviä ilman, että olisin todella elänyt.

Elämä on oikeasti kallisarvoinen lahja, jonka saamme ja vieläpä ilmaiseksi. Meidän ei tarvitse muuta tehdä kuin ottaa se vastaan ja nauttia. Juuri nyt tuntuu, että se on aika yksinkertaista.