Sananen onnen ääreltä
Hidasta elämää -sivuston onnellisuutta käsittelevä Onnen äärellä -blogini on palannut pitkäksi venähtäneeltä kesätauolta!
Kun aloitin kyseisen blogin kirjoittamisen, sain muutamia palautteita siitä, että onpa turha blogi, oohhoh mikä höpöhöpöjuttu. Että miksi elämän pitäisi olla aina muka onnellista. Että mihin tuollaista blogia tarvitaan. Että onnellisuus on jenkkien hapatusta. Että ainainen onnellisuus on feikkiä eikä kukaan sellaiseen kykene.
Näinikkäästi! Post it -lappunen työpöydältäni.
Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Meillä kaikilla. Olin kyllä hieman otettu siitä, että jokunen näki vaivan meilata minulle ja kertoa, että oli ärsyyntynyt siitä, että käytän aikaani (oman) hyvinvoinnin lisäämiseen noin typerällä tavalla, kirjoittamalla onnellisuudesta. Hih! Ajatelkaa, jos kaikkeen tekemiseen tulisi tartuttua yhtä hanakasti, mitä maailmaa mullistavaa me voisimmekaan saada aikaan.
En ole enää pitkään aikaan kuvitellut, että mielipiteineni ja ajatuksineni olisin jotenkin oikeammassa kuin joku toinen. En tietenkään ole. Minulla ei ole enää edes tarvetta olla oikeassa. Mutta toki muistan ne ajat, kun halusin vääntää ihan vain vääntämisen takia. Enkä enää edes kuvittele, että voisin muuttaa maailmaa, vaikka se hieno ajatus olisikin. Voin ainoastaan muuttaa itseäni. Kirjoittelen asioista, joita kohtaan omassa arjessani. Kirjoitan ennen kaikkea muistaakseni ja muistuttaakseni itseäni.
En myöskään ajattele, että onnellisuus olisi sitä, että aina olisi onnellinen. Onnellisuus tarkoittaa itselleni enemmän sellaista sisäistä rauhaa, johon kuuluvat myös kielteiset tunteet ja ajatukset, varsinainen vatutus ja kärsimyskin. Mutta jos pienillä teoilla tai sanoilla voi parantaa omaa hyvinvointiaan, en näe siinä mitään haittaa. Ja jos jonkun toisenkin hyvinvointi tai edes hyväntuulisuus nousee hitusen, sehän on vain hienoa.
En kuitenkaan paranna hyvinvointiani, muuta itseäni tai halua olla onnellisempi siksi, että kelpaisin jolle kulle tai itselleni jotenkin paremmin. En ajattele, että minun tulisi olla jotenkin erilainen, jotta olisin hyvä. Bullshit. Onko kaikkeen toimintaan aina pakko olla jokin oikea ja vakava syy? Itse teen asioita myös siksi, että kun minua nyt vain sattuu huvittamaan ja joku homma tuntuu sillä hetkeltä hyvältä vaihtoehdolta.
Ja tuolloin, viime keväänä, minua nyt sattui huvittamaan pistää pystyyn onnellisuusasioita käsittelevä blogi, kun sain niin upean mahdollisuuden. Tässä muuten ihka ensimmäinen postaukseni. Loput löytyvät täältä.
Omat ajatuksemme ovat kuin kulta-arkku sateenkaaren juurella. Meidän itsemme vain täytyy uskoa, että juuri omilla ajatuksillamme on merkitystä. Kun ymmärrämme, että vain me itse olemme vastuussa omasta onnestamme tai onnettomuudestamme, olo voi helpottua, elämäntilanteesta huolimatta. Onnellinen voi olla vain tässä ja nyt, koska muuta hetkeä meillä ei ole kuin nykyisyys.
Onnellista tiistaita!
P.s. Stadium Soc Running Team -joukkueemme voittama 2 000 euroa lähti lahjoituksena Hope-yhdistykselle. Juoksuun sain voimaa paitsi kanssajuoksijoista, myös siitä ajatuksesta, että pistämällä jalkaa toisen eteen mahdollisimman vauhdikkaasti autan lapsia.
Maisemani, jossa sielu lepää ja onnellisuus kukoistaa!
Tytti S.
Täähän ei oo ollenkaan turhaa, vaan maailman ihaninta! Blogin lukeminen kuuluu päivittäisiin rutiineihin 🙂
Keep us posted! 😉
Laura_s
Kiitos, kun kirjoitat. Mä luen myös päivittäin 🙂
Jenny B-H
Kiitos! Tulipas hyvä mieli <3 Sulla on hyvät rutiinit, hih.
Jenny B-H
Kiitos Laura! Tuli hyvä mieli, todella kiva kuulla 🙂
Tiina
Jos jostain tulee itelle hyvä olo, se ei ole höpöhöpöä tai jenkkien hapatusta 😀
Se on tosiaan jännää, kuinka meissä suomalaisissa istuu niin tiukassa sellainen perusnegatiivisuus ja asioiden tekeminen hampaat irvessä. Niin minäkin olen tehnyt. Ja kun tajusin, ettei niin tarvitse olla, on elämä ollut paljon helpompaa.
Minun mielestä olet rohkea, kun olet tullut omilla kasvoillaan kirjoittamaan positiivisuudesta! Täällähän sellaisesta elämänasenteesta saa aika paljon kuraa niskaan (niinkuin olet luultavasti huomannut). Itse huomaan ainakin meneväni vielä lukkoon sellaisessa tilanteessa, jossa oikein valitetaan ja märehditään elämää ja olosuhteita. Naamioin positiivisuuden enemmänkin sellaiseksi ”hällä väliä”-asenteeksi, se vielä jotenkin ymmärretään :D.
Vaikka toisten mielipiteillä ei ole väliä, en jaksaisi koko ajan olla puolustamassa elämänasennettani muille. Enkä edes tuputa ajattelutapaani kenellekään, sillä en minäkään ajattele olevani oikeammassa kuin joku toinen. Jokainen elää elämänsä parhaaksi katsomallaan tavalla. Jatka sinä samaan malliin! Kyllä minäkin vielä joku päivä uskallan olla reilusti sitä, mitä olen. Anteeksipyytelemättä.
(tulipas taas pitkä kommentti, pitää opetella tiivistämään)
Jenny B-H
Kiitos Tiina pitkästä kommentista! Ei tarvitse tiivistää jatkossa, tykkään lukea pitkiäkin kommentteja 🙂
Tuo oli hienosti kirjoitettu, että vaikka toisen mielipiteillä ei ole väliä, omaa elämänasennettaan ei jaksa puolustaa jatkuvasti muille. Tässä päästäänkin muuten teemaan valinnat yleensä. Jännä, miten ventovieraatkin voivat vaatia selitystä johonkin tiettyyn omaan valintaan, tapaan olla tai elää.
Ehkä se on niin, että jos on jotenkin valtavirrasta poikkeava, niin se kiinnostaa tai sitten vaihtoehtoisesti ärsyttää, oli kyse elämänasenteesta tai ulkonäköasiasta.
Ja toki sitä pahoittaa välillä mieltään, jos tosiaan tulee sitä kuraa niskaan, vaikka pääasiallisesti pyrkisi kunnioittamaan ihmisten mielipiteitä. Onneksi esimerkiksi työni kautta olen oppinut ymmärtämään sitä, että kaikkia ei vain voi miellyttää eikä ole edes tarvis miellyttää.
Kivaa päivää sulle!