Onni: parasta juuri nyt!

Päivän sanat: Chill. Ota iisisti. Rentoudu.

Olen jäänyt itselleni kiinni siitä, että hetkittäin huomaan eläväni tulevaisuudessa, että sitten kun. Nipistän siis itseäni ja toppuuttelen hieman. Aika menee hukkaan, jos elää ensi kuussa, ensi vuodessa, sitten kun.

Viikot tuntuvat hurahtavan kuin siivillä. Tällä hetkellä viikossani tuntuu olevan vain maanantai, keskiviikko ja lauantai. Ja sitten pyörä pyörähtää alusta käyntiin. Maanantai, keskiviikko, lauantai.

Olen 35-vuotias. Mitä ihmettä tapahtui? Juurihan olin 20 enkä edes osannut ajatella elämääni niin pitkälle kuin 35 vuoden kunnioitettavaan ikään. Toinen esimerkki: vasta sain kuopukseni. Paitsi että hän täyttää pian 2 vuotta. Mihin tämä kaksi vuotta katosi?

Onneksi en lapsena tiennyt, miten nopeasti aika kuluu aikuisena. Lapsuuden loputtomilta tuntuvat kesät ovat auttamattomasti ohi.

Mitä nopeammin aika tuntuu rientävän, sitä tärkeämpää minusta on edes pyrkiä nauttimaan tästä hetkestä. Tästä sekunnista, minuutista, tunnista, päivästä. Kuunnella kellon raksutusta, ja vain fiilistellä tätä hetkeä. Jokaiseen päivään kannattaisi sisällyttää pieniä tuokioita, jolloin ei tee mitään.

Juuri nyt elämässäni tapahtuu paljon jännittäviä asioita. Koettelee suuresti kärsivällisyyttäni vain rauhallisesti hengitellen ottaa vastaan kaikki ne uudet mahdollisuudet ja tilaisuudet. Malttaa odottaa. Elää tässä ja nyt, vaikka 1, 2 ja 3 kuukauden päästä tapahtuu sitä ja tätä. Ajatukset tahtoisivat jo hypätä siihen hetkeen. Ja siihen toiseen hetkeen. Ja kolmanteen.

Tänään esimerkiksi keskustelin kirja-asioista kustantajamme edustajan kanssa. Minun oli pakko nipistää itseäni siksi, koska huomasin hetkellisesti ajattelevani, että voijettä olisipa jo se päivä, kun kirja julkaistaan. Mutta ennen kuin huomaankaan, se hetki on ohi. Siksi siihen hetkeen voi vaipua hetkeksi mielikuvissa. Niiden mielikuvien varassa ei kannata arkea elää tai onnellisuutta rakentaa.

Ei voi elää niin, että jatkuvasti odottaa jotain muuta kuin mitä elämä tarjoaa juuri nyt. En halua olla ikuinen odottaja, joka on onnellinen vasta sitten kun hän muuttaa uuteen kotiin, kun on loma, kun on mikä tahansa muu päivä kuin maanantai. Sitten kun taaperon uhmaikä hiipuu, sitten kun laihdun kymmenen kiloa.

Silloinhan sen elämän on pakko alkaa!

Jos emme nauti elämästämme juuri nyt edes vähän, tuskin tulemme nauttimaan siitä silloinkaan, vaikka olosuhteet muuttuisivat kuinka suotuisiksi. Olisinko onnellisempi keskustakämpässä espoolaislähiön sijaan? Ehkä kaksi viikkoa. Sitten iskisi arki. Kyky nauttia elämästä riippuu siitä, millaisena oman elämämme otamme. Kyse on siis valinnoista. Omista valinnoistamme.

Elämäntilannetta, varallisuustasoa, surun ja sairauden määrää emme voi aina valita. Voimme kuitenkin itse valita suhtautumisemme ja tyytyväisyyden tasomme.

Voimme valita myös jäävämme ikuisesti odottamaan parempia aikoja ja narista tyytymättömyyttämme. Voimme elää jo tulevaisuudessa niin, että hukkaamme tämän päivän ja kaikki nämä hyvät muistot, jotka jäävät jälkeemme minuutti minuutilta.

Onni on nyt. Se ei ole vasta huomenna, ensi viikolla tai ensi vuonna. Se ei ole silloin, kun juhlin kirjajulkkareita, kun viimein olen pudottanut raskauskiloni, kun minulla on uusi auto.

Onni on nyt.

Ja arvatkaas, kuka tässä on, noin 23 vuotta sitten!

Kyllä vain, pohjimmiltani olen todella kätevä emäntä!