Henkinen treeni…

on mielestäni ihan yhtä tärkeää kuin punttitreeni.

Jokin aika sitten postasin Facebookiin kuvan kirjakasasta ja kysyin, mistä aloitetaan. Olen nyt lueskellut kirjoja ristiin rastiin ja viime päivien illat olen pyhittänyt Caroline Myssin kirjalle Hengen anatomia (Karisto 2011), joka käsittelee pitkälti energialääketiedettä ja esimerkiksi chakrojamme kuin myös sielun ja mielen monisyistä suhdetta. Hyvin, hyvin kiinnostavaa, ja kuten olen monta kertaa todennut, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kirjan takakannesta mainitaan, että teos opettaa lukijaa kuuntelemaan sisintään uudella tavalla: alat huolehtia sielustasi yhtä tietoisesti kuin nyt huolehdit fyysisestä kehostasi.”

Bingo! Ajattelenhan itsekin niin, että henkinen treeni on yhtä tärkeää kuin punttitreeni. Se, että miettii henkisiä asioita tai harjoittaa itsetutkiskelua ei tarkoita, että olisi heikko, vaan enemmänkin että on rohkea ja haluaa oppia lisää itsestään. Itselläni tämä tie aikanaan alkoi puhtaasti siitä, että tahdoin käsitellä omia kokemuksiani ja alkaa ymmärtää niiden opetuksia, että voisin lakata sanomasta miksi minä ja sen sijaan todeta, että no hemmetti, miksipä en minä. En enää ikinä voisi palata vanhaan arkeeni, jossa en suonut näille asioille aikaani oikeastaan ollenkaan. Minusta elämäntaitokirjallisuus on yksi hyvä väylä tulla tietoisemmaksi ja ymmärtää enemmän, jos vain haluaa. Ja tuo oma halu ja into ovatkin tärkeimpiä, esimerkiksi puolisoni kanssa olemme monesta asiasta täysin eri mieltä, mutta silti hän antaa minun uskoa, että olen sielu, jolla on keho, ja minä annan hänen uskoa, että kaikki loppuu, kun ihminen kuolee.

Eräs ihastuttava ja viisas tuttavani totesi, että hän oli saanut moitteita supermarket-uskomisesta. Häntä toruttiin siitä, että hän kulkee kuin supermarketissa ja poimii sieltä täältä asioita. Siis aivan loistava termi! Jokainen tekee, kuten itselleen parhaaksi kokee. Minäkin voin sujuvasti sekoittaa energiahoidot, joogan, aarrekarttojen askartelun ja Wayne W. Dyerin opit, uskoa Elvikseen ja ortodoksiseen ihmeitä tekevään ikoniin, kirjoittaa kattotiilistä ja vaikkapa verovinkeistä, ohjata Bodypumpia ja sisäpyöräilyä ja silti olla aivan tässä maailmassa. On ihan ookoo poimia ne itselle sopivimmat jutut kaikesta tarjonnasta ja seistä ylpeänä niiden takana kuitenkaan ilman, että tyrkyttäisi niitä muille.

Ja siihen kirjaan: Myss kirjoittaa kirjassaan, että kukin ratkaisu, minkä teemme, huomataan. Jokainen kannanottomme on positiivisen tai negatiivisen voiman lähde, josta olemme itse vastuussa. Tämä liittyy juurikin siihen toisten huomiointiin, omiin tekoihin, sanoihin ja ajatuksiinkin. Aina kannattaa miettiä, tekeekö tekemäni tai sanomani asia toisen onnelliseksi vai ei. Aina on vaihtoehto olla hiljaa, toisen mieltä ei kannata pahoittaa siksi, että itse voi huonosti. Empiirinen tutkimus: kantapään kautta. 

Myss uskoo, että elämässämme tapahtuu hyvin vähän asioita sattumanvaraisesti, ja että monet hankalat elämäntilanteet sairastuttavat ihmisen jopa fyysisesti. Että me sidomme sielumme kokemiimme tapahtumiin ja ihmissuhteisiin. Ja mitä haitallisempia nämä ovat, sitä enemmän meille voi koitua haittaa, jos ei ala tehdä toisin.

Myss kirjoittaa paljon kehojemme energiajärjestelmistä ja täytyy sanoa, että välillä teksti on hieman kuivakkaa enkä ole jaksanut aina ihan täysin keskittyä, mutta joukossa on paljon helmiäkin. Esimerkiksi se, että hän toteaa positiivisten kokemusten energian pysyvän energiakentässämme. Ja että kun ihminen muistelee jotain tapahtumaa, joka on saanut hänet hyvälle mielelle, hän tuntee positiivista energiaa. Se on varmasti totta, miettikääpä jotain ihanaa, upeaa ja mahtavaa juttua, jonka olette kohdanneet elämässänne. Samaan aikaan on mahdotonta olla vihainen tai alakuloinen, vaan kyllä hyvä energia on enemmänkin läsnä. Itse mietin tänään kesää ja lapsiani. Kaksi asiaa, jotka saavat minut takuuvarmasti hyvälle tuulelle, vaikka jälkimmäiset joskus ärsyttävätkin suunnattomasti!

Myss toteaa, että tuskallisimmat kokemukset ovat henkisiä opetuksia ja meitä kannustetaan kasvamaan niiden ohi. Hän kehottaa meitä keskittymään itseemme, ei siis itsekeskeisesti vaan niin, että tietoisesti hallitsemme energiaamme ja omaa sisäistä voimaamme. Kuten lentoemäntäkaverini aina muistuttaa, laitetaanhan koneessakin happinaamari ensin itselle ja sitten muille. Uskon, että kun ihminen voi hyvin, se vaikuttaa ympäristöön ja siitä riittää ammentaa myös muille!

Ja tämä oli jännittävä: Ymmärrä, että ihminen, joka tuntuu vievän voimaa sinusta, on oikeastaan vain heijastuma itsestäsi. Myss nostaa esiin kateuden: Jos esimerkiksi on kateellinen jollekulle, kateuden kohde ei ole tärkeä, vaan oman luonteen varjopuoli, joka heijastuu tuossa kadehtimassamme ihmisessä. En ole enää aikoihin juurikaan kokenut kateutta, mutta tunnistan tuon ikävän piirteen itsessäni edellisessä elämässäni. Voin yhtyä siihen, mitä Myss sanoo, että oikeasti kadehtima ihminen on opettaja. Silloin kannattaa miettiä sitä, miksi minusta tuntuu tältä? Mikä omassa elämässäni on epätyydyttävää?

Ja tämä on huikean hyvä ja myös itse yhdyn tähän täysin: Todennäköisesti teemme elämästämme monimutkaisempaa kuin sen tarvitsisi olla. Terveyden, onnellisuuden ja energiatasapainon saavuttaminen on pelkistetysti päätös keskittyä enemmän positiiviseen kuin negatiiviseen. 

Ilon kautta! Ja hei, laitetaas parhaat kirjavinkit jakoon toisillemme! Minkä elämäntaitokirjan sinä luit viimeksi, joka kolahti?

Juuri tänään sain hulluna virtaa, kun katselin kuvia viime kesältä. Ihana, ihana kesä on kohta taas täällä!