Elämä opettaa…

…jatkuvasti. Ja järjestää tilaisuuksia tehdä oivalluksia omasta itsestä. Itsestäni on viime aikoina tuntunut siltä kuin tapahtumat, tilanteet ja ihmiset olisivat tulleet eteeni yksinkertaisesti siksi, koska minä olen tarvinnut kyseisiä henkilökohtaisia opetuksia niin hyvässä kuin pahassakin. Minun ei ole edes ollut mahdollista vain olla ja porskuttaa eteenpäin havahtumatta, sillä nämä opetukset ovat olleet niin kirkkaita ja selkeitä, että en ole voinut olla huomaamatta niitä. Minulle on esimerkiksi näytetty selkeästi, miten asiat, jotka muissa minua toisinaan ärsyttävät, ovatkin oikeasti omia heikkouksiani, jotka olen pakottanut paksun kuoren alle ja unohtanut sinne. Toki jo kauan olen tiedostanut sen, että me ihmiset olemme peilejä toisillemme, mutta lopulta tuokin asia on niin helppo unohtaa tai yksinkertaisesti on vain helppoa olla välittämättä siitä ja ehkä jopa väittää itselleen jotain muuta. Eikä lopulta asioita ehkä edes voi sillä tapaa vain unohtaa, ilman, että niitä käsittelee. Koko ajan sitä jollain tapaa alitajuisesti tietää, että myös ne ei toivotut hommelit ovat olemassa. Ja ne ovat niin kauan olemassa, kunnes ne itse omasta tahdosta on käsitellyt. Sen leikkiminen, että jotain sellaista ei ole, mitä ei kaipaa tai mitä ehkä jopa pelkää, tekee kai lopulta hallaa erityisesti itselle. Mutta mielestäni tämä piilottelu ja asioiden kieltäminenkin ovat aika inhimillisiä tapoja olla. Joskus tarvitsee kääntää monta kiveä, ennen kuin yksinkertaisesti on valmis kohtaamaan itselle kipeitäkin tai vähintäänkin haasteellisia asioita.

Kuitenkin kun omia reaktioitaan ymmärtää paremmin, sitä kautta tekee myös viisaampia valintoja. Jokaisesta omasta teosta ja ajatuksestakin on seurausta paitsi itselle, myös muille ihmisille. Ja ne tilanteet: Emmehän oikeasti reagoi ympäristöön vaan omiin tulkintoihimme siitä. Ajatuksemme eivät ole tosiasioita, nehän ovat vain omia ajatuksiamme. Jokaisella on asiasta omat mielikuvansa. Kuitenkin ajatukset vahvistuvat, kun niihin kiinnittää huomiota. Ajatukset myös hiipuvat, jos niiden antaa tulla ja sitten vain antaa niiden olla. Paitsi ajatuksiin, myös tunteisiin kannattaa kiinnittää entistä enemmän huomiota. On ehkä hyvä yhdistää tunne ja tilanne. Mikä saa minut nauramaan? Mikä minua ärsyttää? Mikä tekee minut iloiseksi? Miksi jokin asia tekee minut surulliseksi? Olen myös huomannut yhtäkkiä, miten helppo omia tunteita ja taipumuksiakin on projisoida toiseen ihmiseen. Herramunjee! Kun ei ole valmis ottamaan vastuuta itsestä ja jostain itselle epämiellyttävästä piirteestä, tunteesta tai vaikka sitten käytösmallista, on helppo syytellä toisia, että sinä se olet sitä ja tätä. Minunkin oli yksinkertaisesti vain pakko alkaa miettiä, mistä asiat lopulta oikeasti kumpuavat ja miettiä, miten se sitä ja tätä, jota yritän kaivaa toisista ihmisistä esiin, näkyykin omassa itsessäni. Tällainen voisi olla pelottavaa, mutta lopulta itsensä tutkiminen on myös ihan mahtavaa ja viime kädessä palaset alkavat loksahdella yksi kerrallaan omille paikoilleen. Loppujen lopuksi meillä ei ole mitään hätää tässä maailmassa, mutta moni tuppaa elämään pelon kautta, kunnes elämä jollain tapaa pakottaa katsomaan asioita rehellisin silmin. Ja sen jälkeen, kun on todella katsonut pelkän vilkuilun sijaan, sitä on paljon vahvempi kuin koskaan aikaisemmin on ollutkaan. Jokaisessa meissä on heikkoutemme, jotka oman kokemukseni mukaan voi kääntää todellisiksi vahvuuksiksi. Ja erään viisaan ihmisen sanoja lainatakseni: kun on ollut kontallaan, voi jeesata myös muita!

Voimallinen ja iloinen viikko on tulossa! Tee se, mitä sinun on tehtävä ja keskity niihin asioihin, mitä oikeasti haluat. Nyt kannattaa olla kaikki aistit avoinna ja skarppina, niin saattaa huomata paljon sellaista, mikä on aiemmin jäänyt huomaamatta.

Näinikkäästi! (Kuva: Pinterest)