Elämäntapojen muuttamisen jälkeen motivaatiota on riittänyt

Viime viikolla oli niin paljon hässäkkää ja ylimääräistä tekemistä, että oli hyvä sauma ottaa kevyt treeniviikko. Olin nimittäin muun muassa luennoimassa motivaatiosta Go Expo -messuilla perjantaina ja lauantaina, ja illat Hoka One Onen pisteellä juoksukenkähommissa. Elämäntapojen muuttamisen jälkeen motivaatiota ei ole tarvinnut houkutella.

Vaikka treenit sujuvat ja ovat tällä hetkellä hyvin rutinoituja, nautin totta kai suuresti myös tuosta muusta tekemisestä. Kevyt treeniviikko on mielestäni kuin palkinto kovemmista viikoista, ja paitsi että se tekee hyvää niin pääkopalle kuin kropallekin, ehtii silloin tehdä niitä muita asioita, kuten lisää töitä, hahahaha. Mihinkäs tiikeri raidoistaan pääsisi.

Juoksin siis vain kaksi lyhyttä lenkkiä, yhteensä 17,5 kilometriä ja kävin kaksi kertaa ohjatussa punttitreenissä. Treenasin viisi viikkoa Noora Kenttämaan pienryhmässä ja paitsi että ryhmässä treenaaminen oli kivaa ja motivoivaa, huomaan, että perustankoliikkeiden tekniikka parantui. Lisäksi matkaan tarttui etukyykky, jota en ole tehnyt aikoihin. Se tuntui aluksi vaikealta, mutta nyt kun sitä on hionut salilla myös itsenäisesti, se on alkanut tuntua vähemmän kamalalta! Vielä en voi sanoa, että se olisi yksi lempiliikkeistäni, mutta ehkä jonain päivänä.

Go Expossa perjantaina. Kiitos kuvasta Endorfiinikoukussa-Elina.

Vaivaako liikuntamotivaation puute?

Aika ajoin ihmiset puhuvat tuosta liikuntamotivaatiosta (ja sen puutteesta), josta olin Go Expossa luennoimassakin. Tiedän, mitä se on, koska aiemmin olen sitä aina välillä kokenut. Sen sijaan, että alkaa laastaroida asioita tai pakottaa itseään liikkeelle, on hyvä pohdiskella, mistä se voi johtua, ja itse olen ymmärtänyt täysin syyt niille kausille, kun liikuntamotivaatiota ei ole ollut. Motivaatiopula on itselläni aina liittynyt liikaan liikuntaan, liikaan rasitukseen arjessa, huonoon ja katkonaiseen nukkumiseen, riittämättömään ja epäterveelliseen syömiseen, ylikuntoon tai johonkin isompaan vaikeuteen elämässä.

Sen jälkeen, kun reilu pari vuotta sitten aloin muuttaa elämäntapojani, en ole kärsinyt yhtenäkään päivänä liikuntamotivaation puutteesta. Toki jokainen treeni ei silti ole kulkenut kuin Instagramissa, mutta kuitenkin aina olen treenin mennyt mielelläni tekemään. Uskon vahvasti, että se johtuu siitä, että arjen perusasiat ovat kunnossa ja kunnioitan niitä. Toki motivaation löytämiseen on myös henkisiä syitä, mutta ennen kuin alkaa hifistellä, minun mielestäni on hyvä, että perusasiat ovat kunnossa. Toki joskus on vain alettava liikkua, eikä täydellistä hetkeä välttämättä tule koskaan, mutta jos syömiset ja nukkumiset ovat rempallaan, ei vain jaksa treenata, jolloin se motivaatiokin lakastuu.

Näistä pidän kiinni:

Nukun riittävästi ja mahdollisimman laadukkaasti. Ilman unta ei palaudu eikä jaksa – vaarana esimerkiksi ylikunto, jonka olen kokenut kahdesti. Itselleni tulee stressaavina aikoina huonomman unen jaksoja, jolloin heräilen ja valvon, mutta myös ymmärrän, että nyt on jarrutettava.

En pelkää ruokaa. Säännöllinen, riittävä ja kokonaisvaltainen syöminen on tärkeää – energiaa on saatava, jotta treeni kulkee. Viikon ruokapäiväkirjani voit lukea täältä.

Vaihtelen treenien intensiteettiä ja tekemistä – ei vain yhtä ja samaa. Tällä hetkellä treenaan lähinnä juoksua ja punttia, mutta teen paljon peruskestävyysharjoittelua ja esimerkiksi kävelen aina kun voin ja ehdin. Aina ei voi vetää täysillä, enkä ole nähnyt vielä koskaan sellaista duracell-pupua, joka jossain vaiheessa ei lopulta uupuisi, jos aina vain painaa sata lasissa.

Elän tasaista vaihetta arjessa. Vaikka ongelmien määrä tuntuu välillä vakiolta, eikä surun tai sairauden määrää voi koskaan tietää, niin tällä hetkellä olen selättänyt isoimmat ongelmat ja selviytynyt omista vaikeista menneistä elämäntapahtumista. Vaikka treeni auttaa myös vaikeuksissa, elämänkriiseissä ja vastoinkäymisissä, välillä jo pelkkä arki voi olla niin kuormittavaa, että kova treeni stressaa elimistöä lisää. Silloin ei ole muita vaihtoehtoja kuin höllätä, että jaksaa.  

Toistan itseäni. Kuukausien, jopa vuoden ajan toistaminen synnyttää lopulta selkärangasta lähteviä rutiineja ja kärsivällinen työ kantaa hedelmää. Ihminen tottuu kaikkeen, niin hyvässä kuin pahassa. Päivittäinen tekeminen on tärkeää.

Suunnittelen – kirjaan treenit ylös. Silloin elämä ei tule niin usein sinun ja treeniesi väliin. Kirjaan myös kaiken ”muun elämän” ylös. Silloin ei tarvitse muistaa, mitä pitää muistaa.

Palataan niihin henkisiin motivaattoreihin toisessa postauksessa.

Parasta päivää!

Jenny