Hei, pois sieltä takarivistä!
Joku aika sitten postasin ryhmäliikuntatunnin etiketistä. Nyt kirjoitan muutaman rohkaisevan sanan ensikertalaisille! Tässä muutama vinkki, jos harkitset sisäpyöräilyyn tai bodypumpiin tulemista ekaa kertaa elämässäsi.
1 Pois takarivistä! Lähes jokaisella ohjaamallani tunnilla on aina joku ensimmäistä kertaa, oli sitten kyse sisäpyöräilystä, bodypumpista tai muusta jumpasta. Tuntinimikkeestä riippumatta ensikertalaiset tai vasta vähän aikaa harrastaneet sijoittavat itsensä aina jumppa- tai sisäpyöräilysalin perimmäiseen peränurkkaan. Ymmärtäähän sen, että uusi juttu voi jännittää, mutta ohjaajana toivon aloittelijat eturiviin lähelleni. Toki tarkkailen jokaista salissa olijaa, mutta jos uusi ihminen on tunnilla kaikista kauimpana ja muiden takana, en välttämättä näe häntä koko aikaa. Enkä tahdo nähdä aloittelijaa kunnolla siksi, että hän olisi jotenkin silmätikkuna pitkään harrastaneiden joukossa, vaan sen vuoksi, että pystyn paremmin tsekkaamaan hänen tekniikkaansa, korjailemaan ja ennen kaikkea neuvomaan. Lisäksi on myös hyvä, että vasta-alkaja näkee itsensä peilistä mieluiten sekä sivusuunnasta että edestäpäin. Peilistä ei tarvitse tarkistaa sitä, onko tukka hyvin tai kasvot punaiset, vaan mieluummin sitä, miltä oma treenaaminen näyttää, pysyykö selkä suorana maastavedoissa tai eihän polvi tule etujalan varpaiden yli askelkyykyissä.
2 Käsi pystyyn rohkeasti, kun ohjaaja kysyy, onko tunnilla ensikertalaisia. Tiedon saatuaan hän osaa opastaa sinua tarvittaessa vielä enemmän pyörän säädöissä, pumppitunnin välineissä ja liikkeissä. Jos jokin asia on epäselvä, ohjaajaa saa nykäistä hihasta ennen tunnin alkua tai sen jälkeen. Muista, että jokainen on joskus ollut tunnilla ensimmäistä kertaa, myös ohjaaja.
3 Tule ajoissa! Erityisesti silloin, jos olet epävarma tunnin sisällöstä ja tarvittavista välineistä. Jos tunnille tulija säntäilee päättömästi hakemaan varusteita silloin, kun tunnin pitäisi alkaa, se tarjoaa stressimomentin kaikille. Monesti myös sisäpyöräilyyn tullut ekakertalainen ei tiedä, että pyörän satula ja tanko tulee säätää omille mitoille sopiviksi. Olen monta kertaa lopettanut polkemisen heti alkuunsa, kun viime tipassa paikalle syöksynyt asiakas alkaa polkea polvet lähes suussaan pyörällä, jossa satula ja tanko kolisevat ilman, että niitä olisi säädetty ja säätöjä kiristetty.
4 Pukeudu asuun, missä viihdyt. Jos haluat treenata äidin vanhoissa sisäpelitossuissa ja isältä perityissä Kappan verkkareissa, treenaa. Niihin verhoutuneena sinua luullaan korkeintaan punavuorelaiseksi hipsteriksi. Uusimpia treenivaatteita ei siis tarvitse omistaa, mutta oman mukavuuden vuoksi sisäliikkumiseen valmistetut varusteet ovat suositeltavat. Jos innostut sisäpyöräilystä, hanki pyöräilykengät, mutta vasta sitten, kun olet varma harrastuksen jatkumisesta.
5 Muista vesipullo ja hikipyyhe. En tahdo sinun pökertyvän nestehukasta. Pikku pyyhkeen käyttäminen tunneilla on kohteliasta ihan hygieniasyistä.
6 Osallistu tekniikkaopetukseen. Jos sisäpyöräilyssä tai pumpissa järjestetään tekniikkatunteja tai opi spinnaamaan -hetkiä, kannattaa niihin osallistua. Niillä opetetaan pyörän säätäminen tai liikkeiden oikeaoppista, turvallista suorittamista.
7 Tiedä, millaiselle tunnille osallistut. Kysy, jos olet epävarma. Intervallisisäpyöräily ei ole oikea tunti ihmiselle, joka on aloittanut liikunnan pitkän tauon jälkeen. Kun tuntitaso kohtaa kuntotasosi, saat myös onnistumisen iloa ja hyvää minä osaan -fiilistä.
8 Muista monipuolisuus ja vapaapäivät. Alussa on helppo innostua jostain lajista niin paljon, että tahtoisi treenata sitä koko ajan. Se kuitenkin usein kostautuu sillä, että motivaatio katoaa muutaman viikon jälkeen ja hyvin alkanut treeni tyssää heti alkuunsa. Eli, ei liikaa samaa ja muista levätä.
Ennen kaikkea, olet äärimmäisen tervetullut! Nähdään tunnilla!
Linda
Hyviä muistisääntöjä. Itse olin varmasti alussa takarivintyttöjä, mutta nykyään menen aina eturiviin, koska a) siellä on eniten tilaa ja b) siinä ei kehtaa löysäillä.
Oma jumppapukeutumiseni on niin sekalaista, mutta se on yleensä legginsit ja toppi tai kulahtanein t-paita kaapista. En ole koskaan käsittänyt kalliiden urheiluvaatteiden ostamista. Katselin kerran jumppatoppeja Stockalla á 59 euroa. Huh huh. Mutta toki niissä on hienoja teknisiä ominaisuuksia, jotka voivat olla hyödyllisiäkin. Minun tasoiselle hyvänmielenvuoksi -jumppaajalle kelpaa omat lökövaatteet.
Miksiköhän innostuin kirjoittamaan vastausta tähän. Häpeän myöntää, mutta minua kummastuttaa, miksi jotkut tulevat jumppatunnille täydessä meikissä. Ei se ole minun ongelmani, mutta kummastuttaa vain…
Jenny B-H
Hyvä Linda, eturivi on oikea osoite!
Minussa asuu kyllä pieni tekstiiliurheilija, eli en voi jumpata, ellei oo Nikeä päällä 🙂 Mutta nykyään pari vaatekertaa riittää, ovat tosin tällä tuntimäärällä ahkerassa pesussa.
Mäkin ihmettelen tuota meikkiasiaa. Itse hikoilen ihan hirveästi ja olen myös kasvoiltani aina tomaatti, joten siihen ei täysi meikkilook oikein sovi… Urheilemaanhan tunnille tullaan, ei kukaan ehdi katsoa, miltä kanssajumppari näyttää, onko kajalia vai ei!