Hyviä asioita tapahtuu – kirja valmistuu ja ihminen kasvaa
Blogi on ollut vähän heitteillä nyt syyskuussa, mutta nyt on niin, että olen jättänyt viimeisimmän (ja viimeisen kirjani koskaan) käsikirjoituksen kustannustoimittajalleni, joka alkoi sitä heti kahlata läpi. Hyviä asioita tapahtuu – kirja valmistuu ja ihminen kasvaa! Olen myös saanut kirjani mallitaiton graafikolta ja sitä on viilattu yhdessä graafikon ja kollegoideni kanssa. Pakko sanoa, että kirjasta tulee ulkoasultaan ihan superfressi ja houkutteleva! Vielä menee jokunen viikko, että saan kertoa kirjani sisällöstä lisää sekä paljastaa sen kansikuvan, mutta nyt alkaa tuntua oikeasti siltä, että kirja on totta. Editoinnin jälkeen teksti menee taittoon ja sitten jatkuu taittoversion viilaus. Marraskuun puolivälin kieppeillä kirja lähtee kirjapainoon ja tammikuun alussa se on täällä kanssamme fyysisessä muodossa, totta kai myös e- ja äänikirjana.
Epäuskon ja uskon rajamailla
Matkan varrella meinasi muutamia kertoja iskeä epäusko, että tuleeko tästä koskaan valmista. Olisin voinut hioa tekstiä loputtomiin, mutta jossain vaiheessa on vain päästettävä irti. Ja toki saan tekstin vielä takaisin, mutta onhan omia hengentuotoksia välillä vaikea laskea käsistään. Siinä käy läpi kaikki tunteet aina häpeästä innostukseen ja ahdistuksesta kiitollisuuteen. Mutta loputtomiin viilaamalla teksti ei parane ja lopulta sitä sokeutuu omalle kynänjäljelleen. Ja kun on töissä oikeastaan koko ajan koneella, kirjoittaa blogia ja somettaa Instagramissa ja siihen vielä päälle 250 000 merkkiä tekstiä, niin tuntui, että elämään ei mahdu mitään muuta. Hapenotto kirjalta tuli siis juuri nyt hyvään vaiheeseen. Onneksi sentään pidin kiinni aina sunnuntai-iltaisin kalenteriin kirjoittamistani seuraavan viikon treeneistä, säännöllisistä ruokailuista ja nyt kun vielä pääsin viime viikolla ensimmäisiä kertoja telakan jälkeen ulos juoksukävelemään, tuntuu, että kaikki on paljon helpompaa. Kaikkea voi tehdä, mutta kaikkea ei voi tehdä samaan aikaan, ja siksi onkin fiilisteltävä tarkkaan sitä, mitä elämältään haluaa ja itse olen nyt pitkälti näiden suurten kysymysten äärellä.
Helppoa, vaivatonta ja inspiroivaa. Toki kaikki tunteet kuuluvat elämään, mutta uskon, että niilläkin on vuoronsa. Kuva: Hanne Manelius
Stressi on poissa
Joka tapauksessa stressi, josta kärsin vielä keväällä ja joka kesälomallakin vähän kolkutteli päälle on ollut poissa jo pari kuukautta. Yllättäen olen ollut aika viilipyttynä erilaisissa tilanteissa, myös sellaisissa, jotka eivät ole olleet niin mieleisiä. Selkeästi itsen kanssa työskentely tuottaa hedelmää ja kun niitä tunteitaan tunnustelee, miettii, analysoi, opettelee nimeämään ja tunnistamaan, kaikki arjessa on helpompaa.
Eilen mietin sitä, että nyt tapahtuu paljon hyviä juttuja ja tuntuu, että on oikea hyvän dominoefekti päällä. Toivottavasti se pysyy myös eikä ole katoava luonnonvara, mutta ainakaan en aio pelätä, milloin tämä hyvyys loppuu, vaan päätin nauttia siitä ihan täysillä. Faktahan on, ettei elämä ole vain vaahtokarkkia ja popparia, vaan kaikki tunteet ja tapahtumat kuuluvat elämään, mutta onneksi voi aina myös niillä tiukoilla hetkillä miettiä, miten asioihin suhtautuu ja mikä se oma asenne on.
Viimeksi tänään mietin sitä, miten kiitollinen olenkaan myös siitä kaikesta paskasta, mitä olen elämässäni kokenut. En voi lakata ihmettelemästä sitä, miten joskus voin niin huonosti, asiat olivat niin huonosti ja nyt olen jo voinut niin pitkään niin hyvin ja arki on pääosin todella inspiroivaa, mukavaa ja se, että saa olla olemassa, on parasta ikinä. Kaikki todella muuttuu, ihmeitäkin tapahtuu ja itse pystymme myös paljon asiaan vaikuttamaan. Ja miten paljon ihminen voi elämänsä aikana kasvaa, jos vain haluaa! Se on ihan mieletöntä.
Ihanaa iltaa, kaikkea kaunista!
Jenny
INSTAGRAMISSA: jenny_vastaiskuankeudelle
FACEBOOKISSA: vastaiskuankeudellefi
Lue lisää ja laita jakoon:
Kuntoilija voi oppia huippu-urheilijalta
Comments are closed.