Kaikki on mahdollista
Miksipä ei?
Ah! Takana on pitkästä aikaa yli 10 tuntia liki yhtäjaksoista unta ja jo yhden kunnolla nukutun yön jälkeen sitä tuntee itsensä eri ihmiseksi. Väsyneenä ja kiireisenä sitä kun vain helposti uppoaa tekemään niitä arjessa olevia asioita eikä ehdi sen enempää fiilistellä kaikkea sitä, mikä on hyvin tai mikä voi olla mahdollista. Ja hei, kaikki on mahdollista niin kauan kun mikään ei ole varmaa! Mutta itseltäni ne pienet ja suuret ihmeet jäävät helposti huomaamatta, kun väsyttää ja ehkä mielialakaan ei väsymyksen takia ole niin korkealla. Heti kun on saanut tankattua itseensä ihanaa, virkistävää ja energisoivaa unta ja tuntee olonsa herätessään ainakin lähes normaaliksi, energiatkin tuntuvat kääntyvän kuin itsestään positiiviseen ja luottavaiseen suuntaan. Pelko siitä, että ei tiedä tai voi ikinä pitää kaikkea kontrollissaan, muuttuu iloksi siitä, ettei tiedä tai voi kontrolloida. Ja mitä enemmän uskallamme heittäytyä, sitä enemmän alkaa tapahtua!
Tammikuu oli itselläni tosi kiireinen töissä. Vaikka tilanne lehtialalla yllättää liki päivittäin (viimeisenä uutisena perjantaina kuulimme sen, että Aller Media on ostanut Bonnierin lehdet, ooh, miten jännittävää!!), itse sain tammikuun aikana jopa uusia toimeksiantajia ja sain tehdä todella kiinnostavia juttuja. Myös sellaiset pitkäaikaisetkin suunnitteilla olleet työt tulivat päätepisteeseensä ja näkivät päivänvalon painetussa muodossa. Oikeastaan jokainen lehdessä oleva, tekemäni juttu tarkoittaa yhden unelman ja tavoitteen saavuttamista! Minulla on ollut jokin ajatus, jonka eteen olen määrätietoisesti työskennellyt ja sitten se valmistuu. Valmiin jutun näkeminen antaa hienon tunteen näin 10 vuoden uran jälkeenkin.
Helmikuussa töitä vielä riittää, mutta maaliskuusta ei ole taas mitään tietoa. Se voisi stressata, mutta aina niitä töitä vain sitten jostain ilmaantuu, epätietoisuus on kestettävä ja asioiden sujumiseen on luotettava. Ja onhan minulla jumpat, ei muuta kuin nostamaan jalkaa ja hikoilemaan porukassa! Tällä hetkellä ohjaan vakituisesti viisi tuntia viikossa ja sijaistelen päälle liki toiset viisi tuntia viikoittain. Olen ehkä vihdoin oppinut elämään myös työssä ainakin vähän niin kuin päivän kerrallaan ja olemaan ainakin koko aikaa murehtimatta jatkoa. Aina niitä töitä on ilmaantunut ja ilmaantuu. Ja uskon kuitenkin, että on tärkeää pysyä vastaanottavaisena ja uskoa sydämellään, että erilaisista tapahtumista seuraa pelkkää hyvää. Se mitä sydämellämme uskomme, sitä vedämme puoleemme.
Uskon myös siihen, että elämä järjestää hiljaisempia hetkiä meille myös siksi, että ehtisimme miettiä, mitä me oikein haluamme. Välillä onkin oikein hyvä pysähtyä ja esittää itselleen seuraavat kysymykset: Mitä haluan elämääni juuri nyt? Mikä auttaa minua saavuttamaan haluamani? Mitkä ovat ensimmäiset askeleeni tavoitettani kohti? Ja ennen kaikkea, millainen muutos itsessäni on tapahtunut, kun olen tavoitteessani?
Unelmissa ja tavoitteissa ennen kaikkea tärkeää on se, että ne ovat asioita, joita itse todella haluaa, eivätkä asioita, joita luulee, että kuuluu haluta. Jos motivaatiota todella on, se näkyy avoimuutena, innostuksena ja intohimona. Ulkoisesti motivoitunut ihminen taas kokee asian kuitenkin lopulta pakoksi tai ei niin tärkeäksi asiaksi. Jos jotain todella haluaa, tahtotilan on tultava omasta itsestä. Kun ihminen oivaltaa, että todella tekee jotain asiaa omasta halusta eikä muiden tahdosta, ollaan jo tosi hyvällä polulla. Esimerkiksi laihtuminen on asia, jota ei voi tehdä siksi, että lääkäri käskee, vaan tässä ja muissakin elämänmuutoksissa tulosten saaminen ja saavuttaminen tulee siitä, kun itse arvostaa itseään eikä tee asioita muita varten.
Itse en kaipaa kovin suurta muutosta oikein millään arjen osa-alueella, mutta silti pysähtyminen omien unelmien ja tavoitteiden äärelle on välillä ihan hyvästä. Sitä sattaa huomata, etteivät ne unelmat saati tavoitteet niin kaukaisia olekaan, vaan ihan samalla tapaa sinun tavoitettavissasi kuin kenen tahansa muunkin. Itselläni yksi suuri unelma kävi toteen, kun pääsin juoksemaan Adidas Heimoon. Siinä taas yksi esimerkki siitä, että kun oikein kovasti jotain haluaa ja siihen keskittyy, se voi toteutua. Ja joka tapauksessa, mieluummin ajattelen, sitten vaikka vähän naivistikin, että kaikki on mahdollista kuin että miettisin, että ei kannata, kun jotain asiaa ei kuitenkaan tule tapahtumaan, vaikka seisoisin päälläni. Oma asenne on tässäkin tärkeää, oli kyse mistä tahansa asiasta.
Paulo Coelho on kirjoittanut: Lähdemme maailmaan etsimään unelmiamme ja ihanteitamme. Kuvittelemme usein luoksepääsemättömiin sen, mikä on käden ulottuvilla.
Hienoa sunnuntaita sinulle!
Anna
Nostan hattua todella korkealle, että pystyt tekemään freelancerina töitä ja todella hienosti sietämään epävarmuutta töiden suhteen! Oma luonteenlaatuni ei moiseen sovi alkuunkaan, ja ihailen sitä piirrettä ihmisissä, heittäytymistä ja ennenkaikkea luottamusta asioiden järjestymiseen. Myönnän kyllä, että etenkin töiden suhteen olisi hyvä säännöllisesti astua pois omalta mukavuusalueelta. Olen ikionnellinen siitä, että mulla on vakituinen virka (etenkin tässä taloustilanteessa), mutta en voi olla silloin tällöin miettimättä myös sitä, miten se tavallaan myös ”sitoo”. Hyppy tuntemattomaan tuntuu todella vaikealta, vaikka jollain tasolla sitä kaipaan. No, olen nyt hoitovapaalla, ajattelen tätä hetkeä elämässä myös välipysäkkinä, nyt mulla on aikaa (ainakin vauvan päiväunien ajan!) ajatella mitä haluan ja mitä kohti vapaan jälkeen lähteä. Tuttuun ja turvalliseen vai rohkeasti kohti jotain uutta… vaikka se alkuun tuntuisikin siltä, kuin kävelisi heikoilla jäillä! Sä olet tässäkin asiassa tosi inspiroiva, kiitos!
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos ANNA kommentistasi! Vaikka oletkin välipysäkillä,kuten kirjoitit, sulla on toden totta hyvä sauma miettiä, miten jatkossa eteenpäin. Silloin kun on aikaa ja rauha pohdiskella, ne asiat alkavat selkeentyäkin, kun ei tarvitse pakottaa.
Tämä on pitkällisen harjoittelun tulosta uskaltaa luottaa siihen, että töitä on. Ja vieläkin välillä hiljaisena jaksona voi joskus iskeä hetkellinen paniikki, mutta kun tää on tätä epävarmuutta jatkuvasti, niin se on vain kaikille parempi uskaltaa luottaa. Ja aina on töitä tullut, niiden hiljaistenkin hetkien jälkeen. Ja onneksi elantoni ei ole vain yhdestä ammatista kiinni, vaan voin niitä kätevästi vuorotella!
Ihanaa viikon jatkoa sulle 🙂