Kaikki on väliaikaista
Kaikki on väliaikaista, muistutti viisas ystäväni, kun pohdin ääneen paikkaani maailmassa ja elämäni merkitystä. Viime kuukausina ovat fiilikset menneet laidasta laitaan ja paikoin olen ollut huolestunut siitä, mitä kaikkea tässä elämässä vielä ehtii tehdä, mitä haluaa tehdä ja mitä saa tehdä. Mille näytetään vihreää valoa ja mille ei? Mikä onnistuu, mikä sen sijaan kannattaa unohtaa?
Sen kun tietäisi, mutta valitettavasti kristallipalloa ei ole vieläkään. Ehkä kuitenkin hyvä niin!
Peruasiat ovat nousseet arvoonsa
Syksy on ollut niin täyteläinen ja runsas, että mielellään olen keskittynyt perusasioihin, kuten töihin, säännölliseen syömiseen, treenaamiseen ja riittävään uneen. Kun pimeys iskee päälle neljältä iltapäivällä, olen hyväksynyt sen, että nyt eletään aikoja, kun tarvitsen enemmän unta. Toki hieman huvittavaahan se on olla peittojen alla esimerkiksi perjantai-iltana jo yhdeksän kieppeillä, mutta arvostan tällä hetkellä unta niin paljon, että kun kerran vihdoin osaan ja saan nukkua kunnolla, nukun useimmiten kunnolla.
Kuva: Timo Turkka
Hetkeen keskittyminen on ollut tänä syksynä kuitenkin helpompaa ja asioiden hyväksyminen on sujunut ihmeellisen jouhevasti. Minkä tahansa läpi kulkiessa, ruusunpunan tai arjen hevimmän linkousohjelman, on hyvä muistaa, ettei mikään kestä ikuisesti, jatku loputtomiin sellaisenaan, ole pysyvää iäksi, koska onhan kaikki väliaikaista. Niin hyvä kuin huono, ja kumpaakin on tapahtunut suhteellisen hyvässä balanssissa.
Vaikka enemmän lienee tapahtunut hyvää kuin huonoa!
Ajattele sitä, mitä haluat
Ihmisellä vain tuntuu olevan toisinaan kummallinen taipumus odottaa haasteita, pelätä pahinta, olla uskomatta itseensä ja omiin kykyihinsä. Ihmisellä on outo taito ajatella niitä asioita, joita ei halua ja lahja keskittyä siihen, mitä tahtoo välttää. Kun kaikki nuo ja sen päälle vielä voivottelu ja epäonnisten tapahtumien vatvominen kuluttavat energiaa, jota olisi paljon järkevämpää käyttää oman elämän ja arjen edistämiseen ja omaan hyvinvointiin.
Olen saanut viime viikkoina paljon irti siitä, kun olen pitänyt mielessäni, että kaikki todella on vain väliaikaista. Niin hyvät kuin huonot hetketkin. Niin harmaa arki kuin arjen juhla. Kun ymmärtää sen, että mikään ei jatku ikuisesti, on helpompaa olla myös kiitollinen.
Patricia Tudor-Sandahl kirjoittaa kirjassaan Tuhat syytä kiittää, että kun lakkaamme pitämästä asioita itsestäänselvyyksinä, alamme kokea ihmeitä kuin liukuhihnalta.
Niin se taitaa mennä.
Ihmeellistä alkanutta viikkoa sinulle!
Jenny
INSTAGRAMISSA: jenny_vastaiskuankeudelle
FACEBOOKISSA: vastaiskuankeudellefi
LUE MYÖS, HYVÄN SAA LAITTAA KIERTÄMÄÄN:
Uuteen nousuun – löydä energisempi elämä -kirjani on nyt painossa
Rinta, vatsa & ojentaja -saliohjelma
Kalevalainen jäsenkorjaus hoitaa juoksijan vaivoja ja konttorityöntekijän kireyksiä
Kohti leuanvetoa – aloitin roikkumalla
Comments are closed.