Kasvisruoan tekeminen ei ollutkaan vaikeaa
Joskus viime syksynä aloin aika ajoin pohtia, että sen iänikuisen pasta bolognesen (lempiruokani!) ja kana-aurajuustopastan (toinen lempiruokani!) lisäksi voisi keksiä syötäväksi kasvisvoittoisempia ruokia. Joulun aikaan tuli tuijotettua Netflixiä ja katsottua muun muassa dokumentit The Game Changers, Forks over knives ja What the Health. Niiden jälkeen toive kasvisruoan lisäämisestä oli vielä isompi.
Tarvittiin vain ajatus
Päässäni alkoi muhia ajatus siitä, että oikeasti voisi tehdä enemmän kasvisruokaa ja syödä vähemmän lihaa. Maanviljelijöiden ja tilallisten tyttärentyttärenä mietin samalla kotimaisten tilallisten vaikeaa tilannetta – jollain on tultava toimeen. Mielelläni tuen suomalaisia maanviljelijöitä ruokaostoillani ja nykyään kun taloudellinen tilanne on paljon parempi kuin silloin, kun makselin 10 vuotta toisen ihmisen aiheuttamia velkoja pois, ostan usein luomua ja mieluiten kotimaisia tuotteita enkä tuijottele hintalappuja. Mutta vaikka lihan ostaminen on vähentynyt, muiden tuotteiden ei.
Ensimmäiset kasvisruoat tein suoraan ohjeista. Soijarouhepullat eivät olleet menestys ruokapöydässä ja koostumus oli oudon kuminen. Sitten ostin Alepasta Härkis härkäpapurouheseosta ja sujui jo paremmin. Pakkauksen takapuolella oli ohje, jota kokeilin hieman soveltaen. Nyt härkispullat ovatkin yksi perheemme lemppareista ja porkkanan ja sipulin lisäksi tai sijaan pullissahan voi käyttää muitakin kasviksia. Ne ovat oikeasti todella maukkaita.
Fiiliksen mukaan kokeilemalla
En ole koskaan ollut oikein mikään ohjeiden mukaan tekijä ja niinhän tässäkin kävi, että aloin soveltaa ja tein fiiliksen mukaan. Usein keitän kaurapastaa tai täysjyväpastaa kaveriksi ja nakkaan pannulle rypsiöljyyn parsakaalia, cashew-pähkinöitä, herkkusieniä, valkosipulia, kesäkurpitsaa ja ohuita porkkanasiivuja tai mitä tahansa kasviksia kotoa löytyykään. Tai sitten heitän pellille porkkana- ja perunasuikaleita, parsakaalia ja päälle fetaa. Olen myös käyttänyt ruoissa tofua, jonka lisään pannulle viimeisenä, mutta se ei ole vakuuttanut 9-vuotiastamme, itse olen oppinut siitä tykkäämään vuosien kuluessa.
Hummusta leivän päälle
Samoihin aikoihin oivariini vaihtui Hummukseen. Levitän hummusta leivälle ja vaihtelevasti riippuen kaupasta, jossa käyn, ostan Sevanin hummusta tai Lidlin hummusta.
Nyt tilanne on se, että lihaa syön kerran viikossa, jos sitäkään. Moni on kysynyt, miten saan riittävästi proteiinia, mutta kyllä proteiinia saa, kun katsoo, mitä syö. Olen tarkka siitä, että saan tarpeeksi proteiinia, mutta en liikaa. Liika proteiini muuttuu kehossa rasvaksi ja lopulta päätyy typpenä virtsan myötä jätevedenpuhdistamolle. Vaikka Helsingissäkin vesi puhdistetaan huolellisesti, typpeä päätyy myös Itämereen rehevöittämään sitä. Eli maltti on valttia tässäkin.
Yhä vain moni tuntuu kuvittelevan, että liha on harvoja proteiinin lähteitämme, mutta saahan sitä kasviksistakin, kuten parsakaalista, jota syön lähes päivittäin. Huomattavasti enemmän proteiinia on kuitenkin esimerkiksi linsseissä, joita syön usein, ja pähkinöissä sekä manteleissa, joita syön myös päivittäin. Tuossa härkisrouheessa proteiinia on muistaakseni 46 grammaa per 100 grammaa. Syön myös kananmunia ja juustoa. Ja tofua.
Nyt tuntuu siltä, että tämä kerran viikossa tai kahdessa lihaa on sopivasti. En halua tehdä arkea vaikeaksi enkä muutenkaan koe, että ehdottomuus sopisi elämääni. Viime vuosien varrella kuitenkin elämästä on vaivihkaa jäänyt kahvi (aamukahvia lukuun ottamatta) ja alkoholi, joten voihan olla, jääkö liha myös pois kuvioista kokonaan. Olen kiinnostunut myös matala-asteisesta tulehduksesta ja sen ehkäisemisestä tai ainakin vähentämisestä ruokavaliolla ja juuri sain luettua Maria Boreliuksen Hyvinvoinnin vallankumouksen, josta kirjoitan täällä blogissa pian.
Jännittävä ruokamatka on alkanut! En ollut vuosikymmeniin kiinnostunut siitä, mitä suuhuni laitoin, mutta nyt olen huomannut, miten mielettömän mielenkiintoista tämä itselle sopivan, mahdollisimman monipuolisen ruokavalion löytäminen voi ollakaan.
Mahtavaa lauantaita!
Jenny
Sydän on tullut alle jäädäkseen, saa tykätä!
Tule Instagramiin!
Tule Facebookiin!
Lue myös nämä:
Huomioi arjen kuormitus liikunnassa ja aktiivisuudessa
Nimetöm
Meillä on pyritty lisäämään kasviksia, vaikkei lihasta olekaan tarkoitus kokonaan luopua. Esimerkiksi lasagneen voi helposti sujauttaa täytteeksi vaikka mitä (jauhelihan kanssa tai ilman) https://valurautapadasta.blogspot.com/2020/01/kasviksilla-jatkettu-lasagne.html.
Paljon syömme myös sellaisia kasvisruokia, jotka kuuluvat jo sellaisenaan Suomalaiseen ruokaperintöön. Silloin kukaan ei oikeastaan huomaakaan syövänsä erityisesti juuri kasvisruokaa. Esimerkiksi itse paistetut pinaattiletut eivät todellakaan tunnu ennakkoluuloisimmastakaan juuri kasvisruualta https://valurautapadasta.blogspot.com
jenny
Kiitos Nimetön kommentistasi! Totta, en itsekään oo ajatellut pinaattilettuja kasvisruokana, vaikka sitähän ne ovat. Meilläkään ei kotona hirveesti korosteta sitä (kuopukselle), että nyt syödään KASVISruokaa. Syödään ruokaa ja välillä se on kasvisvoittoista ja välillä on lihaa.
Kiitos noista ohjeista. Noita pinaattilettuja haluankin tehdä ihan itse, tähän asti ollaan vedetty kaupan valmiita ja paistettu voissa pannulla.
Lasagne on myös ihan yks lemppari, ja siitähän voi kans tosiaan tehdä vaikka mitä variaatioita.
Mukavaa sunnuntaita 🙂
Tanja
Samaa mieltä siitä, että kasvisruoan syömisestä ei pitäisi tehdä numeroa, meilläkin syödään ruokaa, ei kasvisruokaa (vaikka itse olen kasvissyöjä ja koko perhe syö kotona melko kasvisvoittoisesti). Kiva kun jaat liikkuvalle sopivia kasvisruokavinkkejä, härkispullat menevät ainakin testiin, vaikka mä olen vähän laiska kaikkien pullien pyörittelyssä😅. Mustapapupyöryköitä jaksan toisinaan tehdä, ne ovat myös hyviä!
Tofu on meidän lasten suosikki. En epäile kokkaustaitojasi ;), mutta ootko muistanut kuivata tofun ennen käyttöä? Itse tykkään paistaa sen yksinään rapeaksi, vaikka lisääkin sen yleensä viimeisenä ruokaan. Täällä https://www.viimeistamuruamyoten.com/osaatko-kasitella-tofun-herkullinen-tofu-laksa/ on loistavat ohjeet tofun käyttöön, jos haluat kurkata :).
Kivaa päivää 😊!
ReetaJohanna
En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun edelleenkin kysytään, että saako kasvissyöjänä tarpeeksi proteiinia. Olen ollut vege melkein 10 vuotta ja vegaani pian vuoden ja voin kertoa, että en ole kuollut proteiinin puutokseen. Ja hauskinta asiassa on, että useimmat lihansyöjät eivät tiedä kuinka paljon/vähän proteiinia pitäisi saada ja kuinka paljon he saavat. Minä tiedän, kuten suurin osa vegeistä. Kaikille jotka eivät tiedä, saamme proteiinin samasta kuin tekin, mutta ilman sitä välimiestä (eläintä). Proteiinia on hyvin mm. kaurahiutaleissa, mitä monikaan ei tunnu tietävän. Uskallan väittää, että kasvissyöjät/vegaanit ovat valveutuneimpia, että ravintoarvot täyttyvät. Meidän proteiinin saannista ei siis tarvitse olla huolissaan.
Minusta on hienoa Jenny, että te olette vähentäneet lihansyöntiä. Ilahdun aina suunnattomasti, kun joku sekaani vähentää lihan kulutustaan. Suosittelen chocochilin ja Kamomillan konditorion sivuja. Niistä saan itse hyviä vinkkejä ruuanlaittoon ja leipomiseen.
jenny
Moikka Tanja ja kiitos kommentistasi! Sä olit ajatustenlukija! Ja tosi hassua, että toi tofun kuivaaminen tuli puheeksi just aamulla erään toisen henkilön kanssa. En siis ollut tehnyt sitä, mutta nytpä teen, ja aion myös kokeilla tuota sen yksin paistamista ja lisäämistä ruokaan. Mulle se siis maistui, mutta 9-vuotias ei oikein tykännyt mausta/koostumuksesta. Nyt tapahtunee muutos sen suhteen 🙂
Noista mustapapupyöryköitä pitääkin itse myös kokeilla! Ne mun pullat ei oo ihan niin viimesen päälle, joten aika sukkelaan niiden tekeminen käy.
Kivaa päivää sulle myös, ja kiitos vielä linkistä 🙂
jenny
Kiitos ReetaJohanna kommentistasi! Multakin on kysytty, että mistä saan proteiinia, ja olin ihan että häh? Ei kai kukaan enää tänä päivänä voi kuvitella, että proteiinia saisi vain tai pääosin lihasta… hm.
Mä uskon kans, että kasvissyöjät/vegaanit tietävät proteiinin saantinsa tarkemmin kuin moni muu. Ja sitten että on just sellaisia ruoka-aineita, joista ihmiset ei ees tiedä, että ne sisältää proteiinia.
Haha sekaani oli hauskasti sanottu! Chocochili onkin tuttu, mutta Kamomillaan aion tutustua. Kiitos vinkistä!
Mukavaa viikon jatkoa 🙂