Kasvisruoan tekeminen ei ollutkaan vaikeaa

Joskus viime syksynä aloin aika ajoin pohtia, että sen iänikuisen pasta bolognesen (lempiruokani!) ja kana-aurajuustopastan (toinen lempiruokani!) lisäksi voisi keksiä syötäväksi kasvisvoittoisempia ruokia. Joulun aikaan tuli tuijotettua Netflixiä ja katsottua muun muassa dokumentit The Game Changers, Forks over knives ja What the Health. Niiden jälkeen toive kasvisruoan lisäämisestä oli vielä isompi.

Tarvittiin vain ajatus

Päässäni alkoi muhia ajatus siitä, että oikeasti voisi tehdä enemmän kasvisruokaa ja syödä vähemmän lihaa. Maanviljelijöiden ja tilallisten tyttärentyttärenä mietin samalla kotimaisten tilallisten vaikeaa tilannetta – jollain on tultava toimeen. Mielelläni tuen suomalaisia maanviljelijöitä ruokaostoillani ja nykyään kun taloudellinen tilanne on paljon parempi kuin silloin, kun makselin 10 vuotta toisen ihmisen aiheuttamia velkoja pois, ostan usein luomua ja mieluiten kotimaisia tuotteita enkä tuijottele hintalappuja. Mutta vaikka lihan ostaminen on vähentynyt, muiden tuotteiden ei.

Ensimmäiset kasvisruoat tein suoraan ohjeista. Soijarouhepullat eivät olleet menestys ruokapöydässä ja koostumus oli oudon kuminen. Sitten ostin Alepasta Härkis härkäpapurouheseosta ja sujui jo paremmin. Pakkauksen takapuolella oli ohje, jota kokeilin hieman soveltaen. Nyt härkispullat ovatkin yksi perheemme lemppareista ja porkkanan ja sipulin lisäksi tai sijaan pullissahan voi käyttää muitakin kasviksia. Ne ovat oikeasti todella maukkaita.

Härkisrouhepullat menossa pannulle. Ensin ne saavat hetken tekeytyä. Nämä ovat ihan parhaat!
Lämpimät leivät voi tehdä ilman kinkkua! 😀

Fiiliksen mukaan kokeilemalla

En ole koskaan ollut oikein mikään ohjeiden mukaan tekijä ja niinhän tässäkin kävi, että aloin soveltaa ja tein fiiliksen mukaan. Usein keitän kaurapastaa tai täysjyväpastaa kaveriksi ja nakkaan pannulle rypsiöljyyn parsakaalia, cashew-pähkinöitä, herkkusieniä, valkosipulia, kesäkurpitsaa ja ohuita porkkanasiivuja tai mitä tahansa kasviksia kotoa löytyykään. Tai sitten heitän pellille porkkana- ja perunasuikaleita, parsakaalia ja päälle fetaa. Olen myös käyttänyt ruoissa tofua, jonka lisään pannulle viimeisenä, mutta se ei ole vakuuttanut 9-vuotiastamme, itse olen oppinut siitä tykkäämään vuosien kuluessa.

Tässä on halloumia, parsakaalia, porkkanaa, valkosipulia, herkkusieniä ja kookosmaitoa (jota välillä laitan lopuksi keitoksiini) sekä pastaa.

Hummusta leivän päälle

Samoihin aikoihin oivariini vaihtui Hummukseen. Levitän hummusta leivälle ja vaihtelevasti riippuen kaupasta, jossa käyn, ostan Sevanin hummusta tai Lidlin hummusta.

Nyt tilanne on se, että lihaa syön kerran viikossa, jos sitäkään. Moni on kysynyt, miten saan riittävästi proteiinia, mutta kyllä proteiinia saa, kun katsoo, mitä syö. Olen tarkka siitä, että saan tarpeeksi proteiinia, mutta en liikaa. Liika proteiini muuttuu kehossa rasvaksi ja lopulta päätyy typpenä virtsan myötä jätevedenpuhdistamolle. Vaikka Helsingissäkin vesi puhdistetaan huolellisesti, typpeä päätyy myös Itämereen rehevöittämään sitä. Eli maltti on valttia tässäkin.

Yhä vain moni tuntuu kuvittelevan, että liha on harvoja proteiinin lähteitämme, mutta saahan sitä kasviksistakin, kuten parsakaalista, jota syön lähes päivittäin. Huomattavasti enemmän proteiinia on kuitenkin esimerkiksi linsseissä, joita syön usein, ja pähkinöissä sekä manteleissa, joita syön myös päivittäin. Tuossa härkisrouheessa proteiinia on muistaakseni 46 grammaa per 100 grammaa. Syön myös kananmunia ja juustoa. Ja tofua.

Nyt tuntuu siltä, että tämä kerran viikossa tai kahdessa lihaa on sopivasti. En halua tehdä arkea vaikeaksi enkä muutenkaan koe, että ehdottomuus sopisi elämääni. Viime vuosien varrella kuitenkin elämästä on vaivihkaa jäänyt kahvi (aamukahvia lukuun ottamatta) ja alkoholi, joten voihan olla, jääkö liha myös pois kuvioista kokonaan. Olen kiinnostunut myös matala-asteisesta tulehduksesta ja sen ehkäisemisestä tai ainakin vähentämisestä ruokavaliolla ja juuri sain luettua Maria Boreliuksen Hyvinvoinnin vallankumouksen, josta kirjoitan täällä blogissa pian.

Jännittävä ruokamatka on alkanut! En ollut vuosikymmeniin kiinnostunut siitä, mitä suuhuni laitoin, mutta nyt olen huomannut, miten mielettömän mielenkiintoista tämä itselle sopivan, mahdollisimman monipuolisen ruokavalion löytäminen voi ollakaan.

Mahtavaa lauantaita!


Jenny 

Sydän on tullut alle jäädäkseen, saa tykätä!

Tule Instagramiin!

Tule Facebookiin!

Lue myös nämä:

Huomioi arjen kuormitus liikunnassa ja aktiivisuudessa

Neljä kuukautta elämäni kolmanteen ultramatkaan

Arjen ei pitäisi olla selviytymistä