Kiitollinen jokaisesta treenistä ja lepopäivästä

Kiitollinen jokaisesta treenistä ja lepopäivästä

Pyrin joka päivä muistamaan, että kiitän kehoani sen potentiaalista, oli sitten treeni- tai lepopäivä. Tällä hiihtolomaviikolla olen ohjannut kaksi sisäpyöräilyä (130 minuuttia), käynyt kaverin kanssa juoksemassa 11 kilometriä (1 h 13 min) , käynyt uimassa 700 metriä (35 min), tehnyt punttitreenin personal trainerin kanssa (60 min) ja hionut vapaauinnin käsivetoa (45 min) uimaopen kanssa. Kehonhuoltoa olen tehnyt kotona pari minuuttia silloin, pari minuuttia tällöin putkirullan, faskiapallon sekä jumppapallon kanssa ja myös päivittäin olen vääntäytynyt muutamiin joogaliikkeisiin. Ja kas muuten, yhtäkkiä päivään onkin kertynyt 20 minuuttia kehonhuoltoa, ihan kuin vahingossa. Treenin mahduttaminen arkeen ei ole loman takia tuonut ongelmia, eikä se olisi varmaan muutenkaan. En tiedä, olenko ainoa, jolla esimerkiksi saattaa Instagramissa vierähtää kerralla se aika, jonka kulutin esimerkiksi keskiviikkoaamuna altaassa. Elämä on valintoja ja se, mikä itselle on tärkeää, sitä tekee mielellään ja sitä myös priorisoi arjessaan korkealle. Enkä nyt puhunut pelkästä Instagramista, vaan liikkumisesta.

Jos vertaa vuoden takaisiin treeneihini, kun vain juoksin, olen paljon tyytyväisempi liikunnan nykyiseen monipuolisuuteen ja siihen, että treeni oikeasti kuormittaa kroppaa ja myös mieltä eri tavoin. Vaikka pt:ni Noora Kenttämaa minua tänään vähän maan pinnalle palauttelikin ja sanoi, etten voi ihan kaikkea tehdä samaan aikaan, pyrin pitämään tämän juoksu-puntti-uintisetin kuvioissa nyt ainakin tämän kevään. Tuntejahan ohjaan vain joka toinen viikko tällä hetkellä. Ja ehdin kyllä, kun vain suunnittelen: Alppimentorien Janneltahan sain mahtavan vinkin jakaa treenini ei viikon, vaan esimerkiksi 10 päivän sykleihin. Nyt olen päättänyt pidentää tuota 10 päivän sykliä 12 päivään ja suunnittelen treenini niin, että se oma entinen 7 päivän treeniviikkoni onkin nyt 12 päivän treeniviikko. Tästä lisää, kun saan homman käyntiin kunnolla.

Juoksua joo, mutta muutakin. Jalkapöydän murtuma opetti sen, ettei kaikkia munia samaan koriin.

Toki juoksua priorisoin ihan tulevien juoksureissujen ja -kisojenkin takia ja koska se on ihanaa, mutta onpa vain mahtavaa tehdä itselle uusia tai uusvanhoja juttuja. Yhä olen myös aivan ihmeissäni kehityksestäni uima-altaassa. Välillä tekee mieli nipistää itseä, että ihanko oikeasti minä uin vapaauintia. Uskon, että kaikella on aikansa ja varmaan vuosi sitten motivaationi tai keskittymiskykyni ei olisi riittänyt uinnin opetteluun, koska silloin halusin vain juosta ja juosta. Toki juokseminen on ihan mahtavaa nytkin, mutta aika harva pystyy vain juoksemaan ilman rasitusvammoja tai muita vaivoja. Ja jos laittaa kaikki munat samaan koriin, voi tulla pulmia, jos sitten tuleekin jokin takapakki, eikä vaikka voi juosta. Olen varma, että oikeastaan tästä kaikesta treenistä on jollain tapaa hyötyä myös juoksussa.

Mutta sitä tulin tänne sanomaan, että jokainen päivä, liikuin sitten tai en, pyrin olemaan kiitollinen kehostani ja sen potentiaalista. Kaikille ei ole itsestäänselvyys se, että on toimiva suolisto, olkapää, polvi, hengitys tai vaikkapa selkä, eikä sen pitäisi olla itsestäänselvyys minullekaan. Joskus hirvittää ja hävettääkin se, miten huonosti olen kroppaani kohdellut enkä suinkaan aina ole ajatellut sen parasta. Esimerkiksi vuosikausia ohjatessa paljon tunteja keho oli varsin kovilla ja silti kehonhuoltoni oli todella olematonta. En vain jaksanut tai viitsinyt huolehtia itsestäni kovin hyvin. En voi myöskään uskoa, että tuo kuuden vuoden jojoputkeni eli lihominen, laihtuminen, lihominen olisi tehnyt hyvää kropalleni. Mutta kun mennyttä ei saa takaisin eikä sitä voi muuttaa, voi päättää, että tästä eteenpäin itseään kohtelee niin hyvin kuin mahdollista. Ja liike on lääke itselleni monessakin mielessä. Se pitää paitsi olon virkeänä, myös pääkopan vähemmän kireänä.

Mahtavaa torstaita! P.s. Tuonne alas on ilmaantunut sydän, saa klikata!

Jenny

INSTAGRAM

FACEBOOK

Lue ja laita hyvä kiertämään:

Eikö sua haittaa mennä nukkumaan puoli kymmeneltä?

20 vuoden jälkeen on mukava saada harrastaa

Hyvään päivään riittää se, kun saa avata silmänsä



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *