Flunssan takia en ole ehtinyt lainkaan treenaamaan enkä ole juuri jaksanut edes ulkoilla, joten minulla on ollut runsaasti aikaa lueskella ja miettiä.

Terveys on muuten ehdottomasti uusi musta. Siitä tulisi kyllä olla kiitollinen muutenkin kuin silloin, kun se horjuu. Mutta silloin kun porskuttaa täysillä eteenpäin täydellisessä teräkunnossa, ei toden totta aina muista iloita olostaan.

Joka tapauksessa olen kiittänyt mielessäni sitä, että en talvella saanut aikaiseksi ilmoittaa itseäni juoksemaan tänne, sillä eihän siitä tässä kunnossa olisi tullut mitään. Liekö alitajunnallani ollut sormensa pelissä.

Sen sijaan yhä edelleen olen vahvasti tämän kannalla, etenkin kun löysin edulliset lennotkin. Aikaa olisi lähes neljä kuukautta opettaa Piksu pitelemään minua kannustavaa banderollia. Mutta lauantaina menemme ehdottomasti kannustamaan Helsinki City Run -juoksijoita, niin monta tuttua siellä pinkoo! Iso hurraahuuto jokaiselle heistä.

Mutta vielä siitä alitajunnasta. Jokin aika sitten nimittäin keskustelin asiasta ystäväni kanssa, joka totesi, että tietoisiin päätöksiin alitajunta tunkeutuu intuition muodossa. Että vaikka varmuutta ei olisi, täytyy vain luottaa siihen, miltä itsestä tuntuu. Ja asia ei usein pohtimalla parane, vaan se kannattaa jättää hetkeksi oman onnensa nojaan. Ja johan alkaa tapahtua.

Itsellenikin on käynyt monesti niin. Olen pohtinut jotain asiaa väsymykseen asti, enkä siltikään ole päässyt itseäni tyydyttävään lopputulokseen. Sitten olen lähtenyt urheilemaan, ja pim, yhtäkkiä asia on tuntunut erittäin selkeältä. Ei ole väliä onko asia ollut suuri tai pieni. On vain tuntunut siltä, että ratkaisu on löytynyt ja se on se oikea.

Alitajunta myös antaa ihmiselle sitä, mitä hänen mielessään pyörii. Samantyyppisesti kuten vetovoiman laki tai ehkä jopa optimismi.

Itsellänihän niin kävi juuri esimerkiksi työhuoneen kanssa. Olin alkanut aktiivisesti ajatella, että pitäisi hankkia itselleni jonkinlainen työtila. Ja sanonut asiasta vain kahdelle ystävälleni, että jos he kuulevat jotain, niin kertoisivat minulle. Ja kas, mitä tapahtui. En itse edes ehtinyt tehdä asian eteen mitään paitsi ajatuksen tasolla.

Aina sanotaan, ettei kannata odottaa, että tullaan kotoa hakemaan, mutta minulle on käynyt kyllä niinkin esimerkiksi joidenkin töiden suhteen.

Sitä saa, mitä tilaa toisin sanoen. Jos koko ajan ajattelee negatiivisesti ja huonon kautta, lopputulos ei ole ehkä kovin mairitteleva.

Jos ajattelee positiivisesti, erityisesti unohtaa mutta-sanan ja uskoo parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen, saa parhaan mahdollisen lopputuloksen.

Sen kun vain muistaisi aina, niin johan elämä olisi helppoa. Heh.

Joka tapauksessa iloisin mielin kohti kesää. Jokin aika sitten päätin alkaa petrata kiitosten jakamisessa, aina silloin kun siihen on aihetta. Olen onnistunut kohtuullisen hyvin ja tullut iloiseksi monta kertaa, kun olen nähnyt kiitoksen kohteenkin ilahtuvan.

Nyt olen päättänyt alkaa puhua ihmisistä enemmän hyvää. Erityisesti heidän selän takanaan.

Saa nähdä, mitä hyvää sellainen tuo tullessaan.

Tämän päivän ilon aiheena on ollut erityisesti nämä pikku hikivarpaat ja niiden omistajan erityisen hyvä yhteistyö lusikan ja mangososeen kanssa.