Matala ferritiini – ilman oireita

Matala ferritiini – ilman oireita

Kas niin siinä kävi, että itsellänikin mitattiin matala ferritiiniarvo – ilman oireita. Ferritiini eli varastorauta on puhuttanut viimeisen parin vuoden aikana, ja luulin jo, että säästyn itse tähän keskusteluun osallistumisesta. Kun tämän vuoden maaliskuussa kävin silloisella työpaikkalääkärillä terveystarkastuksessa, pyysin myös, että minulta mitataan samalla ferritiini, ihan vain huvin vuoksi. Ferritiiniarvon mittaus ei kuulunut tavalliseen pakettiin, mutta terveydenhoitaja oli myötämielinen ja pian sainkin kokea ison yllätyksen. Kaikki muut arvot olivat hyvät tai todella hyvät, paitsi tuo perhanan ferritiini.

Tammikuun lopulla olin luovuttanut verta ensimmäisen (ja toistaiseksi ainoan) kerran elämässäni. Tuolloin mitattiin hemoglobiini, joka oli 144. Maaliskuun terveystarkastuksessa hemoglobiini oli tippunut 139:n, joka sekin on vielä hyvä, mutta ferritiini sitten yllättikin. Olin ihan varma, että ferritiiniarvoni olisivat huippuluokkaa, mutta niinpä sain lukemaksi surkean 18.6. Toki lukema oli laajan viitearvon sisällä (10–150 µg/l), mutta silti yllättävän alhainen. Ja varsinkin se on alhainen kaltaiselleni paljon kuntoilevalle naiselle.

Oma tilanteeni oli siitä vielä kuitenkin hyvä, että hemoglobiini oli noin korkea, mitä se oli. Raudanpuutehan alkaa näkyä hemoglobiinissa vasta sitten, kun raudanpuutos on tosi pitkällä.

Matala ferritiini ilman oireita

Miksi sitten yllätyin ferritiinilukemasta oli se, että minulla ei ollut ollut mielestäni mitään oireita. Olin koko talven treenannut paljon 8–12 tuntia viikossa (olen toiselta ammatiltani liikunnanohjaaja ja pieniä pätkiä lukuunottamatta liikkunut jo pari vuosikymmentä 10–15 tuntia viikossa), mutta olin palautunut hyvin treeneistä. Olen ollut elämässäni kahdesti ylikunnossa, joten tiedän, miltä tuntuu, kun ei palaudu ja miten se kehoon ja pääkoppaan vaikuttaa. Nyt olivat myös kynnet, hiukset ja mieli kunnossa.

Ainoa oire, minkä keksimällä keksin, oli tammikuussa kolmisen viikkoa jatkunut yöheräily, mutta olin olettanut sen johtuvan työhön liittyvästä stressistä ja tyytymättömyydestä. Myös ajoittain apean mielen olin laittanut työstressin ja sen piikkiin, että en tiennyt, mitä haluan työelämältäni.

Vaikea sanoa, kummasta nuo kaksi johtuivat, eikä sillä nyt ole niin merkitystäkään, sillä kumpikaan ei ole itselleni tyypillistä enää nykyään (toisin oli 10 vuotta sitten, kun paloin loppuun ja masennuin). Tosin heinäkuun lopussa toistui tuo parin viikon yöheräily, mutta oletin sen johtuvan loman loppumisesta ja siitä, että töissä oli paljon meneillään.

Alppimatka meni putkeen matalasta ferritiinistä huolimatta. Kuva: Alppimentorit.

Monilla on vakavia oireita

Liityin Facebookissa ferritiiniryhmään ja luin ryhmän juttuja muutaman päivän. Sitten totesin, että minun on parempi pysyä sieltä poissa, aloin tuntea itseni jo ihan luulosairaaksi. Monilla ryhmässä kirjoittaneilla ihmisillä nimittäin oli vakavia oireita matalan ferritiinin takia ja aloin jo kuulostella itseäni liikaakin, että onko itselläkin samanlaisia!

Ei ollut.

Olin tuntenut itseni täysin elinvoimaiseksi ja terveeksi ennen tuon ferritiinilukeman saantia. Googlasin aiheesta kaiken mahdollisen ja törmäsin Terveystalossakin vastaanottavan ravitsemusterapeutti Petteri Lindbladin sivuihin. Varasin hänelle tupla-ajan, jonka sain vasta kesäkuun alkuun. Kerron Petteriltä raudan imeytymiseen saamistani vinkeistä myöhemmin täällä blogissani, mutta parituntinen tapaamisemme oli hedelmällinen, joskin kassalla hieman kirpaisi maksaa 295,50 e.

Selvisi myös, että naisurheilijan raudantarve voi kasvaa jopa 70 prosenttia. Erityisesti, jos lajina on pitkän matkan juoksu, riski raudanpuutteeseen on todellinen. Kestävyysjuoksu lisää raudanpuutosta, koska kun jalka iskeytyy maahan, rikkoutuu punasoluja, ja ihminen menettää rautaa. Tätä kutsutaan askelhemolyysiksi. Tuosta tiedosta hieman stressaannuin, sillä olihan edessä heinäkuun alussa alppimatka, jossa neljän päivän aikana etenemistä tulisi reilu 160 kilometriä ja 10 000 nousumetriä. Alppimatka meni kuitenkin hyvin ja niin sujui myös siitä palautuminen.

Juoksu on yhä päälajini.

Rautakuurilla maaliskuusta

Mitä sitten olen tehnyt toisin, jotta rauta-arvoni nousisivat? Mitään tiettyä syytähän omalle tilanteelleni ei ole löytynyt. Olen syönyt lääkärin ohjeesta rautaa maaliskuusta lähtien, aluksi tupla-annoksen (2 x 100 mg), nyt jo pari kuukautta yhden tabletin vuorokaudessa. Koska olen myös herkkävatsainen, parhaiten itselleni rautavalmisteista ovat sopineet Ferrodan ja Obsidan, joita olenkin vuorotellut. Otan rautalääkkeen aina c-vitamiiniporetabletin kanssa.

Petteri Lindbladilta sain myös ohjeita, jotta saisin ruoasta mahdollisimman paljon rautaa. Ei riitä, että syö ruoka-aineita, joissa on rautaa, vaan niitä on syötävä mieluiten c-vitamiinipitoisen ruoka-aineen kanssa ja niin, ettei samaan aikaan syö ruoka-aineita, joissa on fosfaattipitoisia fytaatteja, jotka häiritsevät raudan imeytymistä. Huh, ei ole helppoa!

Tällä hetkellä oloni on yhtä elinvoimainen kuin ennen ferritiinitulosten saamista. Mutta kuten sanottu, itselläni matala ferritiinitaso ei aiheuttanut oireita, jotka olisin tunnistanut. En ole tuon maaliskuun jälkeen mittauttanut ferritiiniarvojani, mutta lokakuussa se tapahtuu, ja jännittävä on nähdä, miten paljon ne ovat nousseet puolen vuoden rautakuurin jälkeen. Olen myös yrittänyt syödä niin, että saisin ruoasta rautaa ja että se imeytyisi. Sen tiedän, että monilla ferritiiniarvot nousevat todella hitaasti, joten ihmeitä en odota. Aika kaukana ollaan vielä niistä lukemista, jotka Petteri mainitsee blogikirjoituksessaan naisurheilijalle sopiviksi, eli 50–250.

Olisi kiinnostavaa kuulla sun kokemuksista ferritiiniin ja erityisesti liikuntaan liittyen! Lisää ferritiinikirjoituksia tulossa, pysy linjoilla, jos aihe on itselläsi ajankohtainen.

Mahtavaa lauantaita,

Jenny

INSTAGRAMISSA

FACEBOOKISSA

P.s. Sydän tuohon alas on tullut jäädäkseen. Saa painaa, kiitos <3

Vauhtisammakko-juoksukoulut alkavat Helsingissä

Kotitreeni astui elämääni

Överi sokeri jäi, kun laitoin ruokarytmin kuntoon

Miten pitää huolta siitä, että virtaa riittää seuraavaan lomaan saakka?

Kateus ja tyytymättömyys – kesän vitsaukset

 

 



10 thoughts on “Matala ferritiini – ilman oireita”

  • Mulla mitattiin ferritiini ekan kerran keväällä 2014 ja yllätys oli myös melkoinen, kun luku oli 8.7. Eli ihan kirkkaasti alle viitearvon. Minulle tulos tuli myös kuin salama kirkkaalta taivaalta. Olin juuri juossut puolimaratonin ja tunsin olevani elämäni kunnossa, mitä en sitten ollutkaan.

    Söin muutaman kuukauden Obsidania ja arvo korjautui. Olisikohan ferritiini ollut rautatankkauksen jälkeen 38. Jälkeenpäin tajusin, että sinä vuonna mulla oli hiukset huonossa kunnossa ja jouduin lyhentämään ne polkkamittaisiksi. Rautakuurin jälkeen juoksukin kulki helpommin. En hengästynyt enää niin helposti.

    Viimeksi ferritiini on mitattu vajaa 3 vuotta sitten ja silloin se oli jo melkein 80. En ole enää syönyt rautaa, mutta muuttanut ruokavaliota: vähemmän maitoa ja gluteeniviljoja ja enemmän siemeniä ja pähkinöitä. Paino on myös muutaman kilon noussut ja se on vain parantanut oloa. Ei me naiset oikein tulla toimeen, jos ollaan pelkkää luuta ja nahkaa. Pelkästään estrogeenihormoni tarvitsee rasvakudosta.

    Tekisi mieli mittauttaa ferritiini taas, mutta toisaalta olo on ollut ihan hyvä. Luottaisin myös noihin viitearvoihin, jotka on yleisesti käytössä. Infuusion jättäisin myös niille, joille ei mikään suun kautta otettava valmiste sovi.

    • Kiitos Elina kommentistasi! Mielenkiintoista! Ja tosi kiva lukea, että sulla on noussut arvo noinkin nopeasti. Toivon, että itselläni on sama ja voisin jättää noi rautavalmisteet. Mä en rahkan ja juuston lisäksi käytä maitotuotteita ja noitakin vähän. Pähkinöitä ja siemeniä voisin kyllä ruokavaliooni lisätä. Luuta ja nahkaa tää 173 cm/68 kg kroppani ei sentään ole, eikä se hyväksi itselleni olisikaan.
      Mä en missään vaiheessa infuusiota edes miettinyt. Luotan siihen, että arvo nousee kyllä.
      Mahtavaa alkavaa viikkoa 🙂

  • Minulla on myös ollut matalia ferritiiniarvoja (olen juoksun ohessa luovuttanut säännällisesti verta..). Vuosi sitten mittautin sen viimeksi työterveydessä, kun oli jotenkin voimaton olo ja suorituskyky vain laski (olin mm.koko kesän pyöräillyt töihin ja alkusyksystä en meinannut enää jaksaa polkea sitä reilu 4km matkaa. Juoksukin tökki.). Arvoni oli 3. Eli varastot oli melkein tyhjät. Se selitti myös hiustenlähdön ja levottomat jalat. Sen jälkeen en ole labrassa käynyt, rautaa söin jonkin aikaa (en saanut mitään ohjeita kauanko ja paljonko rautaa pitäisi popsia).
    Verenluovutuksessa pidin pidemmän tauon, mutta palasin kuitenkin sen pariin. Syön aina luovutuksen jälkeen sen purkin rautaa. Paitsi viimeksi jäi kesken, kun minulle tuli niistä pillereistä tosi huono olo ja nyt pelkkä ajatuskin rautalääkkeestä ällöttää.. Hemoglobiini on mulla aina ollut tosi hyvä, tuon matalan ferritiininkin aikaan se oli joku 139.

    • Kiitos K kommentista! Hyvä, että sulla selvisi syy ja sait apua.
      Olin muuten kustannustoimittajana nyt syksyllä ilmestyneessä unikirjassa ja siinä just kans yhdistettiin levottomat jalat alhaiseen varastorautaan. Lisäksi olen nyt useammaltakin kuullut, että verenluovutus saattaa tyhjentää varastot aika huolellisesti, siis että jopa yksi kerta (kuten itselläni) voi riittää. Se on tosi harmi, koska haluisin luovuttaa, mutta sitten tuo kestävyysjuoksu ei taas oikein sovi kuvioon. Itsekin sain luovutuksesta rautavalmistepurkin ja söin sen, mutta silti arvo oli vielä noin alhainen noin reilu kk. luovutuksesta.
      Pitää miettiä, jos auttaisi sitten muilla keinoin!
      Mahtavaa alkavaa viikkoa 🙂

  • Elimistö sopeutuu vallitsevaan olosuhteeseen, eli sinulle tyypillinen ihan oireeton raja-arvo voi olla ok sinulle. Toinen voi olla kovin sairas samalla arvolla. Urheilu kuluttaa rautavaroja, samoin kuukautiset – ja monta muutakin asiaa. Olemme joka tapauksessa yksilöitä niin monella eri tavalla, ja keho sopeutuu joustavasti moniin asioihin.

    Tämä on yksi syy, miksi kritisoin raja-arvoja. Ovathan ne laajoja ja suuntaa-antavia, mutta yksilöllisellä vaihtelulla on merkitystä. Itse katsoisin onko oireita, ja jos ne puuttuvat niin onko väliä raja-arvoilla?

    • Kiitos Tita kommentistasi! Näinhän se on, että elimistö sopeutuu, mutta koska valitettavasti ferritiiniä ei oltu mitattu esimerkiksi ennen verenluovutusta tai ennen näiden pitkien juoksujen aloittamista, ei lääkärinkään mielestä voinut asiaa vain antaa olla ja ottaa riskiä, että se laskee vielä alemmas, vaikka tunnistettavia oireita ei itselläni itseni mielestä ollutkaan. Monilla taas on koviakin oireita, mutta tässä on tainnut käydä hyvä tuuri itselläni, tai sitten en ole vain osannut niitä oireita tunnistaa.
      Nyt varmasti selviää lisää, kun testi uusitaan. Jännittävää nähdä, onko arvo noussut ja jos niin minkä verran.
      Mahtavaa alkavaa viikkoa 🙂

  • No huh! Mulla on todennäköisesti juuri raudanpuutteen takia ollut nyt 3x ylikunto neljän vuoden sisällä. Mulla oli reilu vuosi sitten ferritiini 47 ja aivan kammottavia oireita, nyt keväällä arvot putosivat 29 flunssan jälkeen ja sain siitä jälkitautina sydänlihastulehduksen. Mun raudanpuuteeseen liittyy monta asiaa, joista endometrioosi ja siihen liittyvät runsaat kuukautiset ei ainakaan ole auttaneet asiaa. Mut leikattiin viime lokakuussa ja asennettiin kierukka, nyt 10kk myöhemmin vuodot loppuneet jo keväällä lähes täysin ja ferritiini noussut 29->40 3kk rautakuurilla. Aerobista liikuntaa tää kroppa ei vaan kestä vielä, joten katsellaan miten toi nouseva rauta vaikuttaa palautumiseen. Tätä rataa menee ainakin vuosi ennen kun saan arvot yli sadan ja voisi olettaa, ettei urheilu enää kuluta sitä loppuun hetkessä.

    • Kiitos Helena kommentistasi! Mullahan on kans kahdesti ollut ylikunto, mutta se on liittynyt siihen, että en ole palautunut. Toisella kerralla se oli silloin, kun kuopus oli pieni ja herätti 10 kertaa yössä parin vuoden ajan ja ohjasin silti 10 kovaa tuntia viikossa.
      Toivottavasti sulla nyt rauta-arvot nousevat ja pääset kans liikkumaan, kuten oot tottunut! Mähän en ohjaa kuin juoksua nyt (sä ilmeisesti kuitenkin ohjaat vielä) ja oon vähän himmaillut nyt alppireissun jälkeen omankin harrastamisen kanssa. Haluaisin kans arvot kohdilleen niin, ettei tarvi miettiä, että kuluttaako urheilu varaston loppuun tai että voinko luovuttaa verta. Jälkimmäistä en ehkä hetkeen uskalla tehdä, pitää keksiä jokin toinen keino auttaa.
      Hyvä, että sun tilanne on parempi ja lohdullista kuulla, että kyllä ne arvot nousevat, vaikka sitten hitaasti!
      Mahtavaa alkavaa viikkoa 🙂

  • Hei, keväällä minulla mitattiin ferritiiniarvoksi 12. Hb on minulla aina ollut reuman takia suht alhainen. Onneksi lääkäri otatti kokeet. Nyt olen syönyt rautaa viimeisen puoli vuotta. Nyt parin vkon tauko ennen verikokeita. Saa nähdä ovatko nousseet yhtään.
    Itse olin jo tavallaan tottunut oireisiin. Ajattelin, että tällainen minä vaan nykyään olen; aina väsynyt ja allapäin. Oli silmiä avaavaa tajuta, että oireet voivatkin johtua tästä.
    Tuo (suomalainen) viitearvo on aivan naurettava. Oma reumalääkärini (Taysin sisätautilääkäri) sanoi, että ehdoton minimi on 50 ja 100 olisi ok. Ja hb saattaa olla todella hyvä, vaikka rautavarastot olisivat tyhjät. Esim. tulehdus nostaa hemoglobiiniä.
    Not so fun facts: turhan monet lääkärit vähättelevät vaivaa, pitävät muoti-ilmiönä, ”naisten vouhotuksena”. Ja olen kuullut ja lukenut, että masennusdiagnoosin takana saattaakin ferritiininpuutos. Eli syötetään turhaan masennuslääkkeitä, kun oikea ”osoite” olisi rautatankkaus. Lääkitään oireita eikä tutkita syytä. Suosittelenkin mittauttamaan arvot, jos yhtään mietityttää. Jos omalääkäri ei siihen suostu, niin yksityisellä verikoe maksaa noin 70-80 €.

    • Moikka ReetaJohanna ja kiitos kommentistasi!
      Itsekin olen menossa nyt lokakuussa uusintakäynnille reilun 6 kk raudansyönnin jälkeen. Jännittävää nähdä, miten arvot ovat nousseet, koska ilmeisen hitaasti ne nousevat.
      Oon samaa mieltä, että aika paljon kuulee sitä negatiivista puhetta ferritiinistä muoti-ilmiönä, kun monilla se aiheuttaa ihan vakavia oireita ja pulmiakin. Itse kai olen siinä mielessä onnellisessa asemassa etten oireillut tai sitten en vain ymmärtänyt oireita.
      Hyvä, että sullakin asia selvitettiin! Toivottavasti olo on parantunut ja oireet helpottaneet! Mukavaa syksyä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *