Me ollaan kaikki ihania

Urheilun palauttaminen rutiiniksi etenee, hitaasti mutta varmasti. Vuokon blogista poimin hauskan termin tälle liikkumattomuudelle: Minua on vaivannut selkeästi Sporter’s Block.

Illalla kävin Meilahdessa polkemassa Katrin ohjaaman, 75 minuutin tunnin. Olen hieman nirso sisäpyöräilytuntien suhteen, mutta tänään pääsin hyvään fiilikseen ja myös annoin kaikkeni. Tunnin jälkeen oli loistava ja tyytyväinen olo. Kyllä liikunta on yksi parhaimmista asioista elämässä.

Mutta: Tein ikävän huomion itsestäni. Ohjatessani en onneksi näe itseäni peilistä, mutta asiakkaana näen, ikävä kyllä. Vaikka olenkin kuulema hoikistunut ja sitä sanoo vaakakin, vielä on ikävät vatsamakkarat jäljellä ja + 10 kiloa. Minä en ikävä kyllä kuulu heihin, jotka viikko pari synnytyksestä ovat omissa mitoissaan. Olin jo ahdistua peilikuvastani, mutta sitten päätin tällä kertaa tsempata ja poljin vain kahta kauheammin. Täysillä.

Jokin aika sitten mainitsin, että kirjoitin Fit-lehti 6/2011-numeroon jutun naisellisuudesta ja oman kropan hyväksymisestä. Siinä kolmen haastateltavan tarinan lisäksi vinkkejä itsensä hyväksymiseen antoi kehoterapeutti Hannele Tampio.

Omasta itsestä, niin fyysisestä kuin henkisestäkin on ikävä kyllä helpompi keksiä huonoa kuin hyvää sanottavaa. Tässä olisikin ensimmäinen asennemuutoksen paikka, ainakin itselläni.

Kun mainoksen kaunottarella on pystyt rinnat, paksut hiukset, liidunvalkea hymy ja timmi kroppa, omat epätäydellisyydet alkavat tuntua valtavilta. Ja miten julkkisäiti pudottaa raskauskilonsa kuukaudessa, kun itsellä ei puolessa vuodessakaan ole tapahtunut toivottua lopputulosta? Tämä on asia, jota en oikeasti ole ymmärtänyt ikinä.

Mitä enemmän itseään mollaa, sitä alemmas itse painaa omaa itsetuntoaan. Tässä pätee vetovoiman laki. Jos ajattelet, että olet paksu, pyöreä pullukka, niin sellainen ajatus ei ainakaan hoikista.

Oikeasti järkevintä olisi, että itsestään ajattelisi vain hyviä kauniita asioita. Mutta kun se on joskus niii-iin vaikeaa.

Itseä pitäisi kehua ja miettiä niitä hyviä puolia. Puhu itsellesi samoin kuin ystävillesi. Nimeä päivittäin vähintään kolme kohtaa, joista itsessäsi pidät. Kun keskityt kehosi hyviin puoliin, alat pian huomata myönteisiä asioita enemmänkin. Luotsaa itseäsi tietoisesti kohti hyvää oloa ja itsesi hyväksymistä. Selvä juttu. Alan heti luotsata.

Pysähdy rauhassa kuuntelemaan, minkälaisia asioita sydämelläsi liikkuu. Hoivaa ja huomioi itseäsi. Negatiivisetkin tunteet ja ajatukset ovat sallittuja, mutta niihin ei kannata jäädä vellomaan. Turhan valittamisen sijaan kannattaisi alkaa toimia. Heh, paraskin puhumaan.

Terveellinen ruokavalio, säännöllinen liikunta ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista huolehtiminen auttavat sinua hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet. Kun tiedät, että olet tehnyt parhaasi itsesi ja oman hyvinvointisi eteen, pienet epäkohdat eivät enää harmita niin paljon. Teknisesti kyllä, mutta miten käytännössä?

Henkinen ja fyysinen hyvinvointi tuovat lisää itsevarmuutta. Myös iän ja elämänkokemuksen karttuminen auttavat näkemään hyviä puolia itsessä. Itsensä hyväksyvä ihminen on kaunis. Se on varmasti totta.

Vielä viisi vinkkiä!

Ole ystävä itsellesi. Ole itsellesi kohtelias, huomaavainen ja empaattinen.

Katso peiliin. Huomioi ainoastaan positiiviset asiat. Onko sinulla kaunis hymy, kaareva lantio vai täydelliset reidet? Iloitse kehosi hyvistä puolista.

Kokeile voimalauseita. Voimalauseiden toistamisella on tarkoitus muokata omia ajatuksia. ”Olen kaunis” tai ”Hyväksyn itseni sellaisena kuin olen” -lausahdukset alkavat toimia, jos oikeasti uskot niin.

Korjaa elämäntapojasi. Liiku riittävästi, syö terveellisesti, nuku tarpeeksi, älä stressaa.

Sukella mieleesi. Rentoudu, keskity itseesi ja tee sinulle mieluisia asioita. Siirrä ajatukset olennaisiin ja sinulle tärkeisiin asioihin. Hyvä itsetuntemus on avain itsensä hyväksymiseen.

Itselläni toimii tässä itsensä hyväksymisasiassa kaikista parhaiten liikunta.

Mitä säännöllisemmin liikun, sitä paremmin voin kokonaisvaltaisesti. Pian alkaa loma, silloin aion treenata. Ja pian minut voi bongata uuden harrastukseni parissa. Ja se valittaminen ja voivottelu: Siitä ei ole mitään hyötyä. Epic Fail, sanoisin. Mieluummin toimintaa.