Muutos alkaa tiedostamisesta

Eilen vedimme Anni Liukan kanssa lenkkitreffit Instagramissa, ja onnistuin jotenkin kadottamaan lenkin tallenteen lenkin jälkeen, ikävä kyllä. Aiheena meillä oli liikuntamotivaatio ja keskustelu soljui myös itsensä hyväksymiseen ja liikunnan aloittamiseen, itsen vertailuun ja arvottamiseen ja siihen, että se, kellä on kova kympin aika ei ole enempää juoksija kuin se, joka pystyy juoksemaan vaikka kilometrin. Ja siihen, että mitä tahansa muuttaakaan itsessään tai arjessaan, se tulisi tehdä rakkaudesta itseä kohtaan.

Yhä edelleen siis olen samaa mieltä kuin Uuteen nousuun -kirjassani. Oli mahdollinen muutostarve mikä tahansa, se tulisi tehdä siksi, että pitää itseään niin hyvänä tyyppinä, että haluaa itselleen hyvää ja parasta. Että ymmärtää oman hyvinvoinnin merkityksen kaiken pohjana, ja haluaa keskittyä siihen, että elämä on pääosin iloista, olo tuntuu hyvältä, ja sen mitä päivittäin tekee, antaa merkityksellisyyden tunteita ja juuri sitä iloa ja hyvinvointia.

Kun itse irtisanouduin päivätyöstäni, jota en kokenut enää itselleni sopivaksi (eikä tämä tunne koskenut vain viimeistä vakituista paikkaani, vaan muutoksen tarve alkoi jo useampi vuosi sitten) mietin juurikin asiaa myös hyvinvoinnin kautta. Totesin, että vaikka työkaverini ovat timanttia, ei itse työ tuo enää itselleni iloa enkä voi työssäni parhaalla mahdollisella tavalla. Olin luisunut suorittamisen suohon ja lopulta iloa koin vain palkkapäivänä. Olin kadottanut intohimoni työtä kohtaan, ja se tuntui hirveältä. Olenhan koko aikuisikäni ollut tyyppi, joka on pääosin tehnyt sitä, mitä rakastaa, ja sisäinen palo on ollut yksi tärkeä tekijä siinäkin, että urani eteni, kuten eteni. Kun sitten irtisanouduin, totesin esimiehelleni, että tässä ei ole niinkään kyse työpaikasta tai työtehtävistäni, vaan tässä on kyse minusta itsestäni, minun toiveistani, minun tunteistani ja siitä, mitä MINÄ haluan tulevaisuudeltani. Kuulosti hirveän egoistiselta, ja olinkin syksyn mittaan ymmärtänyt, että irtisanoutuminen on tavallaan aika itsekäs valinta. Mutta kun täällä eletään sitä omaa elämää, ja elämänsä omana arkkitehtina oleminen välillä satuttaa muita ja aiheuttaa muille pettymyksiä. Eikä kukaan sitä paitsi ole korvaamaton, ja oma tärkeys saattaa joskus saada turhan isoja mittasuhteita.

Jos kyse ei olekaan työpaikan vaihtamisesta, vaan vaikka painonhallinnasta tai liikunnan aloittamisesta, emme siinäkään saavuta kestäviä tuloksia, jos motivaatio nousee ulkopuoleltamme kuten itselläni (= palkkapäivä). Kun pysähtyy, alkavat ne toiveet usein selkeytyä. Voimme myös peilata elämäämme muiden kautta, mutta lopulta se tieto on meissä itsessämme. Usein se tieto on olemassa jo siinä vaiheessa, kun alamme pohtia asiaa vaikka keskustelemalla jonkun toisen kanssa. Silloin me jo saatamme tietää, kuinka meidän tulisi toimia, jotta toimimme pitkälti sisäisen motivaation mukaan. Kestävät muutokset ja muutoksen alkuun saaminen tapahtuvat itsetutkiskelun, omien tarpeiden, toiveiden, tunteiden ja tavoitteiden tutkiskelun kautta.

Tämä pätee liikkumiseen, liikkumisen aloittamiseen, itseä paremmin palvelevien elämäntapojen valitsemiseen, työpaikan tai ammatin vaihtoon, parisuhteen aloittamiseen tai lopettamiseen, muuttoon toiselle paikkakunnalle, mihin vain muutokseen.

Mitä minä haluan?

Mitä minä tarvitsen?

Mikä saa minut voimaan hyvin?

Mikä on minulle tärkeää?

Onko arkeni pääosin tyydyttävää ja onnellisuutta ja iloa lisäävää, vai tuntuuko elämä raahautumiselta ja taistelulta?

Kaikki alkaa rehellisyydestä itselleen. Niinhän lopulta itsekin totesin itselleni kesällä, että en voi enää jatkaa näin, koska nykytilanteessa en voi hyvin. Vaikka en tiennyt vielä, mitä muuttaa, tiesin, että asioiden oli muututtava. Kun olin saanut tämän itselleni sanottua, aloin puntaroida vaihtoehtoja ja ennen kaikkea nähdä niitä. Huomasin, että en olekaan jumissa, vaan moni asia on mahdollinen.

Elämä on liian lyhyt hukattavaksi asioihin, joiden eräpäivä meni jo. Elämä on kuitenkin riittävän pitkä siihen, että aina voi vaihtaa kurssia ja nähdä uusia vaihtoehtoja. Tärkeintä on haluta omaa elämää, ja muistaa se, että oman kasvun ja muutoksen kautta myös ne omat toiveet, tarpeet ja tavoitteet muuttuvat.

Leppoisaa tiistaita!

Jenny